Jos lestadiolaisen perheen poika sanoo vanhemmillensa että olen homo ja haluan olla sitä myös julkisesti ja haluan olla myös lestadiolainen niin miten hänet otetaan vastaan perheessä ja yhteisössä?
Onko hän yhä rakastettu ja välitetty niin perheessä kuin yhteisön toimissa? Sellainen käsitys minulla on että homot tuomitaan mutta onko he kuin pelkkää ilmaa muille lestadiolaisille
Onko hän yhä rakastettu ja välitetty niin perheessä kuin yhteisön toimissa? Sellainen käsitys minulla on että homot tuomitaan mutta onko he kuin pelkkää ilmaa muille lestadiolaisille
Vastaukset 5
Vanhimmat
olipa sitten homo tai pomo, pelastus on sama jokaiselle, joka vastaan ottaa Jeesuksen herranaan ja vapahtajaan.
Uskomalla Herraan Jeesukseen pelastuu.
Mutta seurakuntakoteja voi olla muitakin oikeita kuin lestadiolaisten Rauhanyhdistykset.
Muuallakin päin maailmaa raamattua lukemalla ihminen voi löytää Vapahtajan, sanomattakin selvää.
"Jos lestadiolaisen perheen poika sanoo vanhemmillensa että olen homo ja haluan olla sitä myös julkisesti ja haluan olla myös lestadiolainen niin miten hänet otetaan vastaan perheessä ja yhteisössä?"
Perheen suhtautuminen vaihtelee asteikolla: hyväksytään täysin - tuomitaan täysin. Suhtautuminen riippuu siis perheestä.
Yhteisössä itse homous saatetaan hyväksyä, mutta sen harjoittaminen on tuomittavaa ymmärtääkseni kaikissa lestadiolaisuuden suuntauksissa. Riippuen suuntauksesta homoutta harjoittava ihminen voidaan potkia ulos tai sitten häntä nuhdellaan synnistä jatkuvasti. Tukalaa siis on.
Aika rajua touhua kun homous tuomitaan eli toisinsanoen lestadiolaisilla on pokkaa sanoa homolle uskonystävälleen tai perheenjäsenelleen että sä voit olla homo mutta et saa rakastaa toista homoa eli rakkaus on sinulta kiellettyä.
Miten tämmöistä voi puolustella millään?
Etkö tiedä, että kaita tie on kieltäymysten tie? Lavealla tiellä kadotukseen kulkevat epäuskoiset haluavat elää jatkuvasti synnissä eivätkä halua, että kukaan nuhtelee heitä syntielämästä. Evankeliumi on Jumalan voima itse kullekin uskovalle autuudeksi. Uskovainen haluaa päivittäin ja hetkittäin elää synnin poispanijana, sillä synti sydämessä on tulenarkaa tavaraa. Se tarkoittaa sitä, etteivät Pyhä Henki ja poispanematta jääneet synnit sovi kauan olemaan samassa sydämessä, vaan Pyhä Henki "arkana lintuna" pakenee saastaisesta sydämestä, jota Jeesuksen veri ei ole saanut jatkuvasti olla puhdistamassa. Silloin ihminen menettää uskonsa, ei yleensä heti, kun synti on tarttunut, sillä synti tarttuu meihin jatkuvasti. Kysymys on siitä, säilymmekö kuuliaisina evankeliumin neuvoille pannan syntiä pois niin pian kuin se tarttuu. Mahdollinen jokin taipumus ei sinänsä ole uskomisen este. Esteeksi tulee pitkitetty syntielämä. Sehäm ei tarkoittaa Jumalan rakkautta, sillä Jumalan rakkaus ei kehota jatkuvaan syntielämään. Homojen toteuttaessa syntielämäänsä ei ole kysymys Jumalan rakkaudessa, vaan ihmisten lihallisista himoista, jotka jo luomisessa eli alkukeromuksissa merkitsivät ihmisen kuolemaa eli hänen eroaan Jumalan yhteydestä ja Hänen rakkaudestaan. Radikaalit harhaoppineet ajaessaan asiaansa osoittavat toiminnallaan selvästi, etteivät he itse ole oppineet tuntemaan Jumalaa ja Hänen rakkauttaan. Se rakkaus, josta he puhuvat, merkitsee ihmiselle iankaikkista eroa Jumalasta jokaiselle, joka pitää siitä epäuskossa kiinni Jumlan sanan varoituksista huolimatta. Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa yli kaiken. Se ei ole epäuskoiselle edes mahdollista. Jumalan täytyy ensin rakastaa ihmistä, jotta hän pääsee osalliseksi Jumalan rakkaudesta Jeesuksessa Kristuksessa. Se vapaus, johon uskovaiset on vapautettu, ei anna mitään lupaa syntiin. Jokainen, joka rakastaa enemmän lihallista syntielämää enemmän kuin Jumalaa, elää erossa Jumalasta eikä tunne Hänen rakkauttaan, joka käy yli kaiken ihmisymmärryksen. Uskovainen jaksaa elää uskossaan evankeliumin voimalla taipumuksista huolimatta ja välttää toteuttamasta homosyntielämää. Kaikki uskovaiset ovat yhtälailla kiusattuja, toisilla asiat ovat toisia. Koettelematonta uskoa ei ole olemassakaan.