Huomaan että ajatuksissasi on jo toinen.
Sattuuhan se..
mutta järjetöntä pitää haavekuvia elossa, kun tilanteemme ei tule muuttamaan koskaan sellaiseksi että voisin kävellä sun rinnalla..
Kunpa pääsisin itsekin yli kaikesta vielä, olet edelleen ainoa joka saa mut sekaisin.
Sattuuhan se..
mutta järjetöntä pitää haavekuvia elossa, kun tilanteemme ei tule muuttamaan koskaan sellaiseksi että voisin kävellä sun rinnalla..
Kunpa pääsisin itsekin yli kaikesta vielä, olet edelleen ainoa joka saa mut sekaisin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
kyseisen huomion tehnyt, oikeassa elämässäkö vai kuvitellut palstakirjoituksista?
Minäkin luovun yhestä miehestä. Täytyy elää.
palstalla.
Ne joilla oikeasti oli jotakin, tekevät sen kasvotusten. Niillä joilla ei mitään ollut luopuvat mielessään ja palstalla.
Ap:lle luopumisen tuskaa, sitä se aina on, puhdistavaa ja virkistävää myös, kevenee askel ja helpottuu työs.
Jos itse miten sanoja noita, luovun, minä luovun..miltä maistuu sanat nuo, on kun uutta luo. Luopuminen on hyväksi, pois turha heitä, älä sydäntäsi kuitenkaan peitä. Muista hänet hyvällä, olihan tunne syvällä. Minä luovun, minä luovun, näistä sanoista juovun... tahdon niin, kävi miten kävi siin.
Luopuminen voi olla myös sydämen asia, ei tarvitse olla mikään konkreettinen rasia. Luovut ehkä ajatuksista jotka vaivaa, et ehkä jaksa syvemmälle kaivaa, ehkä tiedät jo ettei kannattanutkaan.
Piti sanomaa " jos itse mietin"
toisen ajatuksista mitään koska palstalla luulottelet mutta voihan asia olla ihan susta itestäkin kii, ehkä et oo ollu ihan semmonen kun se toinen toivo.
Itse katson mitä tuleva tuo. Aurinko paistaa ja tummat pilvet väistyvät. Ihana tunne tuo herääminen, kun laittaisi lasit päähän tai avaisi verhot. Kaiken näkee, myös ne lukemattomat mahdollisuudet, ihmiset ja raikkaan ilman. Myös sen mitä ei haluaisi, mutta ihmisiä on moneen lähtöön. Vaikka istuisit vain kotona joku löytää herjattavaa. Pitää vain avata silmät ja nähdä myös se kaikki hyvä, kaikki vielä ne tuntemattomat ihanat ihmiset ja tulevat elämän haasteet ja mahdollisuudet. Uskoa että jalat kantaa ja musta aukko ei sijaitse kotiovesi kynnyksellä!
Minua on turha yhdenkään varatun miehen kaivata!
Tuntuu hirveältä luopua jostain sellaisesta, joka koskettaa hyvin syvältä. Se tuntuu siltä, kuin sydäntä revittäisiin rinnasta ulos.
Se tuntuu siltä, että valitsee kalliolta hyppäämisen, vaikkei ole varma onko alhaalla vettä.
Se tuntuu myös siltä, ettei ole enää sanoja, vaikka sydän on tunnetta täynnä.
Sama mulla, kauheaa.
Anonyymien palstaviestien perusteella ketkään eivät koskaan kävele rinnakkain, siihen tarvitaan aika paljon muuta että sikäli varmasti helppo luovuttaa klo 2.38.
Tuskin on huomioita tehty muualla kuin toisista anonyymeistä viesteistä.
olemaan yhteydessä hänen kanssaan vai riittikö tämä? silloin olet luovuttanut jo aikojen alussa.
"Kävellä sun rinnalla" Miltähän se olisi tuntunut. Mahdoton ajatus, mutta ajatella saa. Myöhäistä.
Mä luovuin tänään turhasta roinasta. Tuli pikkase kevyempi mieli.