Anteeksi todella tyhmä kysymykseni. Mulla 2 kummilasta, joiden vanhempiin yhteys katkennut (ja voin sanoa rehellisesti, että ei välttämättä täysin omasta syystäni). Valitettavasti klassisesti kävi myös niin, että kummilapsiin en ole pitänyt yhteyttä. Toisellehan lähettelen vuosi lahjan postitse (asuu pidemmällä) ilman mitään vastakaikua kiitosta. Mielestäni onnistunut kummius vaatii kyllä hyvää suhdetta kummiperheeseen. Toki kun kummilapset on isompia niin sitten voi olla suoraan yhteyksissäkin...
Kysymykseni siis. Omatuntoni on vaivannut tässä kummiasiassa jo vuosia. Vapaudunko tästä roolista koskaan, onko siis joku ikä mihin asti katsotaan kummiuden kestävän ?
Kysymykseni siis. Omatuntoni on vaivannut tässä kummiasiassa jo vuosia. Vapaudunko tästä roolista koskaan, onko siis joku ikä mihin asti katsotaan kummiuden kestävän ?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oma asiasi on sitten haluatko alkaa joulupukiksi sille kummi lapselle. Olen kuullut että kummiuden perimmäinen tarkoitus on ollut se, että jos kummilapsen vanhemmille sattuu jotain niin kummeilla on etuoikeus huolehtia lapsesta ja se uskonnollisten arvojen jakaminen.
Nykyään on sosiaalipalvelut ja ym. tukitoimet perheille. Koko kummi touhut pitäisi lopettaa kokonaan. Itse voitte siihen vaikuttaa, että ette enään ala kenenkään kummiksi. Jos nyt joku väkisin niitä kummeja haluaa penskoilleen, niin hakekoon jonkun tuntemattoman kadulta siihen toimituksen ajaksi, niin sillä selvä.
En tekisi kakaroita siksi, että alkaisin jotain syytöntä uhria kiusaan velvollisuuksilla penskaani kohtaan. Ihmiset ovat nykyään itsenäisiä ja elävät itsenäistä elämääkin ja hoitavat itse penskansa.
Naurettavaa on yksikin tapaus, jossa kummi penskalle haettiin toisesta päästä suomee, kun ei lähempääkään ketään saatu siihen virkaan. Kummin (joulupukin) virkaa kaihtaa jo todella moni ja aivan järjellisistä syistä, ettei joudu kiristyksen ja paskan puheiden uhriksi jos jostain syystä ei olekkaan varaa tai halua niitä lahjoja lähetellä vaikka toiselle puolelle maata ihan tuntemattomaksi jääneelle lapselle, jonka on ehkä pari kertaa nähnyt.
Jos vanhempiin on välisi poikki, niin ei sinulla ole mitään kummin "velvollisuuksia". Vanhemmat voivat valita lapselleen uuden kummin halutessaan (jos lahjat nyt niin vitun tärkeetä on?) sellaisesta joihin on välit kunnossa. Ja otatkohan sen turhan kummi pelleilyn nyt ihan liian vakavasti??????????????
Sinäpäs se olet positiivinen ajattelija.
Minä olen kahden tytön onnellinen kummitäti. Minulle kummina oleminen ei tosiaankaan ole pelkkää lahjojen ostelua...toki minusta on kivaa muistaa kummilapsiani jollain lahjalla esim. synttärinä, mutta kaikkein tärkeintä on kuitenkin lapsen kanssa vietetty aika, puhelut (kauempana kun asun...muuttanut pois samalta paikkakunnalta) jne.. ihanalta tuntuu kun lapsi juoksee syliin ja halaa sanoen: ihana nähdä sinua kummi:)
Sinulle, joka et ole kummilapsesi kanssa tekemisissä...jotkut sanovat että ns. Velvollisuus loppuu rippikouluun, toiset taas että siihen saakka kunnes lapsi täyttää 18v. Mutta minusta kummius ei ole velvollisuus vaan kunnia ja minä aion kyllä muistaa kummilapsiani vielä senkin jälkeen kun he ovat riparin käyneet tai täyttäneet 18v. Ainahan minä kuitenkin olen heidän kumminsa, olivat he kuinka vanhoja tahansa!!
Käsittääkseni kummin "velvollisuudet" kestävät rippikouluikään asti. Tietenkin jos kummi ja kummilapsi ovat hyvissä väleissä siinä vaiheessa, kannattaa ystävyyttä jatkaa edelleen.
Mun kummit lakkas pitämästä yhteyttä ja antamasta lahjoja (muistamaan syntymäpäivää edes kortilla) kun olin rippikoulusta päässy!
Ilmeisesti kaikki eivät oikein ymmärtäneet mitä kirjoitit..
Itse olen tosiaan miettinyt samaa yhden kummilapsen kanssa. Meillä on useampi kummilapsi, eikä tulisi mieleenkään lopettaa kummiuttamme heihin. Oma kummitätini tuo minulle joulun alla vieläkin lahjan, vaikka olen jo lähes 40. Itsekin annan lahjan hänelle, minusta se on mukavaa.
Mutta takaisin tähän varsinaiseen aiheeseen. Emme ole muuten tekemisissä tämän kummipojan kanssa, mutta joulu- ja synttärilahjat ostamme ja ne hänelle viemme. Kiitosta ei koskaan tule, ei joulukorttia eikä mitään muutakaan. Koskaan hän ei käy vanhempiensa kanssa meillä. Poika puhuu rumasti meille, eikä vanhemmat sano mitään. Pitäisikö tällaisesta kummiudesta olla ylpeä ja sitä pitkittää pitkin hampain?
Summa summarum: kyllä meidän kummius loppuu tasan rippilahjaan tämän pojan osalta!
olevan yleistä että kummia ei kukaan muista. Enkä nyt tarkoita mitään suuria lahjoja enkä sen sellaisia vaan jos joskus soitto tai kortti. Minusta olisi mukavaa kun oltaisiin yhteydessä muutenkin kun jouluna ja synttäreillä.Oman kummilapseni äidillä oli kiva tapa aina joulun alla ottaa yhteyttä ja sanoa mikä lahja minun pitäisi ostaa. Yleensä se oli kallis ja turha. Omien lapsieni kummeille olen kysyttäessä ilmoittanut jonkun tarpeellisen tavaran tai vaatteen. Olen sopinut lasteni kummien kanssa että lahjojen ostot lopetetaan rippiäisiin. Toki vietämme synttäreitä mutta ihan vaan jutellen ja kahvitellen.
Minkä ikäisiä kummilapsesi ovat? Itse olen juuri sellainen kummilapsi, jonka kummit eivät ole pitäneet yhteyttä koskaan vanhempien välirikon vuoksi. Ehkä olen kummilapsesi?
Omassa suvussani on paljon lapsia ja kummeja ollaan ristiin rastiin sisarusten lapsille jne. Meillä ainakin on ollut tapana, että siihen asti muistetaan kun lapsi pääsee ripille ja sitten loppuu. Itse kyllä muistin vielä kummipoikaa kerran vielä sen jälkeen kun hän täytti 18 vuotta.