Kristus on ainoa vanhurskaus, joka kelpaa Jumalalle.
Kristus täytti lain puolestamme, hän uhrasi itsensä, ruumiinsa ja verensä uhriksi meidän syntiemme sovituksesta. Joka uskoo tämän evankeliumin syntiensä sovituksesta Kristuksessa Jeesuksessa ja kastetaan, hän pelastuu.
Joka kastettuna uskoo Kristukseen, johon hänet on Pyhässä Kasteessa kastettu, hän pelastuu. Kaste, Singnum, on suomeksi merkitä joku jollekin.
Kasteessa KRISTUS merkitsee kastettavan itselleen kuuluvaksi. Kasteen lahjana ihminen saa syntinsä anteeksi ja oppaakseen pyhän Hengen.
Kasteeseen liittyy kiinteästi myös opetus Kristuksen tuntemiseen, yhä syvemmin ja lujemmin.
Me emme pyhity oman tahtomme perusteella, emmekä myöskään omien tekojemme perusteella, vaan JUMALAN TAHDON perusteella.
Hepr. 10:8 Kun hän ensin sanoo: "Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt", vaikka niitä lain mukaan uhrataankin,
Hepr. 10:9 sanoo hän sitten: ...
*) "Katso, minä [*) Kristus] tulen tekemään sinun tahtosi."
Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen.
***) Hepr. 10:10 Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla ...
________________
... kerta kaikkiaan.
________________
Kristinuskon sisällä on koko historiansa ajan liikkunut vahva tee-se-itse-vanhurskautesi - henki. Syntisen on niin perin vaikeata alistua armon alle, koska armon käsittäminen edellyttää (oman 100%) syntisyyden tunnustamista.
Pinnallisessa syntikäsityksessä ihminen tajuaa synneiksi vain tietyt Jumalan sanan vastaiset tekonsa. Kun hän on tehnyt tekoja joista omatunto muistuttaa, hän kokee olonsa syntiseksi. Tosiasiassa ihminen ON syntinen, eli synti asuu ja on pysyvä tila ihmisen olemuksessa. Koko olemuksessamme asuvasta synnistä tulevat myös nämä synneiksi tiedostetut, tai tiedostamatta jäävät teot.
Ellei tiedosteta omaa kokosyntisyyttä, alkaa kiistely siitä,
mitkä kaikki teot ovat synti ja mitkä eivät ole. Ja niin sanottu parannusten karuselli (jonka jotkut mieltävät uskon kilvoitukseksi) joka ei johda tosiasiassa johda minkäänlaiseen parannukseen, siis mielenmuutokseen.
Eli sydämen kääntymiseen Kristuksen puoleen ottamaan häneltä lahjaksi hänen täydellinen vanhurskautensa ja pyhyytensä, joka on vasta todellinen parannus, joka on samalla kipeä ja vaikea parannus omasta (ansaitusta) pyhyydestä.
Todellinen parannus on omien syntiensä tunnustamista (100%) ja Jumalan vanhurskauden vastaanottamista USKOSSA. Kuten rakas uskonveljemme Martti Luther asian ilmaisi: Yksin armosta, yskin uskosta, yksin Kristuksen tähden.
Pyhittyminen onkin yhä syvenevää oman syntisyyden tuntoa ja Jumalan armon tuntoa. Lihan mahdollisuudet kutistuvat kutistumistaan, kun Jumalan armo, joka meille Kristuksessa Jeesuksessa lahjoitetaan, lisääntyy.
Kristus täytti lain puolestamme, hän uhrasi itsensä, ruumiinsa ja verensä uhriksi meidän syntiemme sovituksesta. Joka uskoo tämän evankeliumin syntiensä sovituksesta Kristuksessa Jeesuksessa ja kastetaan, hän pelastuu.
Joka kastettuna uskoo Kristukseen, johon hänet on Pyhässä Kasteessa kastettu, hän pelastuu. Kaste, Singnum, on suomeksi merkitä joku jollekin.
Kasteessa KRISTUS merkitsee kastettavan itselleen kuuluvaksi. Kasteen lahjana ihminen saa syntinsä anteeksi ja oppaakseen pyhän Hengen.
Kasteeseen liittyy kiinteästi myös opetus Kristuksen tuntemiseen, yhä syvemmin ja lujemmin.
Me emme pyhity oman tahtomme perusteella, emmekä myöskään omien tekojemme perusteella, vaan JUMALAN TAHDON perusteella.
Hepr. 10:8 Kun hän ensin sanoo: "Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt", vaikka niitä lain mukaan uhrataankin,
Hepr. 10:9 sanoo hän sitten: ...
*) "Katso, minä [*) Kristus] tulen tekemään sinun tahtosi."
Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen.
***) Hepr. 10:10 Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla ...
________________
... kerta kaikkiaan.
________________
Kristinuskon sisällä on koko historiansa ajan liikkunut vahva tee-se-itse-vanhurskautesi - henki. Syntisen on niin perin vaikeata alistua armon alle, koska armon käsittäminen edellyttää (oman 100%) syntisyyden tunnustamista.
Pinnallisessa syntikäsityksessä ihminen tajuaa synneiksi vain tietyt Jumalan sanan vastaiset tekonsa. Kun hän on tehnyt tekoja joista omatunto muistuttaa, hän kokee olonsa syntiseksi. Tosiasiassa ihminen ON syntinen, eli synti asuu ja on pysyvä tila ihmisen olemuksessa. Koko olemuksessamme asuvasta synnistä tulevat myös nämä synneiksi tiedostetut, tai tiedostamatta jäävät teot.
Ellei tiedosteta omaa kokosyntisyyttä, alkaa kiistely siitä,
mitkä kaikki teot ovat synti ja mitkä eivät ole. Ja niin sanottu parannusten karuselli (jonka jotkut mieltävät uskon kilvoitukseksi) joka ei johda tosiasiassa johda minkäänlaiseen parannukseen, siis mielenmuutokseen.
Eli sydämen kääntymiseen Kristuksen puoleen ottamaan häneltä lahjaksi hänen täydellinen vanhurskautensa ja pyhyytensä, joka on vasta todellinen parannus, joka on samalla kipeä ja vaikea parannus omasta (ansaitusta) pyhyydestä.
Todellinen parannus on omien syntiensä tunnustamista (100%) ja Jumalan vanhurskauden vastaanottamista USKOSSA. Kuten rakas uskonveljemme Martti Luther asian ilmaisi: Yksin armosta, yskin uskosta, yksin Kristuksen tähden.
Pyhittyminen onkin yhä syvenevää oman syntisyyden tuntoa ja Jumalan armon tuntoa. Lihan mahdollisuudet kutistuvat kutistumistaan, kun Jumalan armo, joka meille Kristuksessa Jeesuksessa lahjoitetaan, lisääntyy.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Omasta mielestään hyvien ja onnistuneiden ihmisten, eli fariseusten murheena on aina ollut se, kun Jeesus ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan.
_______________
*) Luuk. 14:33 Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni.
_______________
Luuk. 14:34 Suola on hyvä; mutta jos suolakin käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi?
Luuk. 14:35 Ei se kelpaa maahan eikä lantaan; se heitetään pois. Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon!"
Luuk. 15:1 Ja kaikki publikaanit ja syntiset tulivat hänen tykönsä kuulemaan häntä.
________________
*) Luuk. 15:2 Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat: "Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan."
________________
Luuk. 15:3 Niin hän puhui heille tämän vertauksen sanoen:
Luuk. 15:4 "Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes hän sen löytää?
Luuk. 15:5 Ja löydettyään hän panee sen hartioillensa iloiten.
Luuk. 15:6 Ja kun hän tulee kotiin, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut.'
*) Luuk. 15:7 Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.
Fariseukset olivat nimenomaan se osa juutalaisesta kansasta, joka pyrki virheettömään lain noudattamiseen.
Eli esikoislestadiolaisuuteen käännettynä ne henkilöt, jotka kaikessa pyrkivät täyttämään tämän kristillisyyden neuvot ja luottavat varauksetta lapinvanhimpiin. Heille tämä es.lest. systeemi on se voima ja valta, johon he turvansa lukevat.
Systeemin voiman ja kokonasisvaltaisuuden näkee myös siitä, miten he suhtautuvat kaikkiin niihin Jeesukseen uskoviin, joille tällainen systeemi on joko vailla mitään arvoa, tai toisarvoinen, tietyllä tavalla ajattelevien ihmisten tietylle porukalle kehittämä turvarakennelma. Pääosin tämä esikoislestadiolainen kauhuskenaario syntyi 1800/1900 lukujen taitteessa tapahtuneiden hajaannusten seurauksena.
Silloinkin taistelu oli Jellivaarassa asuvan johtajan ja hänen tukijoidensa arvovallasta, kuten nyt jo tiedämme.
Opittavaa tässä on se, ettei samankaltaista valtarakennelmaa (ylpeiden johtajien komentotaloutta) kannata kenenkään kristityn jatkaa. Ei ole erotusta siinä, onko Kristuksen laumaa riistävä hirmuhallitsija Oulussa tai Jellivaarassa. Sama peli jatkui vanhoillislestadiolaisuudessa. He jotka pakenivat Jellivaarassa asuvaa paavia, joutuivat pian Oulussa asuvan paavinvallan (dynastian) vangeiksi.
Puhujista ei saa muodostua herraa ja herrakaartia seurakuntaan, vaan seurakunta hallitsee saarnaajat. Kutsuu tehtävään ja tarvittaessa erottaa sellaiset, jotka eivät pysy Kristuksessa vaan rakastuvat omaan valtaansa ja omiin sääntöihinsä, ja vaativat niiden noudattamista muilta seurakunnassa.
"Systeemin voiman ja kokonasisvaltaisuuden näkee myös siitä, miten he suhtautuvat kaikkiin niihin Jeesukseen uskoviin, joille tällainen systeemi on joko vailla mitään arvoa, tai toisarvoinen, tietyllä tavalla ajattelevien ihmisten tietylle porukalle kehittämä turvarakennelma."
Niinpä. Sitä joutuu todella ihmettelemään, että miten ne kaikki maailman kristittyparat tulevatkaan toimeen ilman näitä hengellisiä "neuvoja"?
Jos paimenenhenkeä riittäisi, niin työsarkaa LV:lla on melkoisesti. Koko maailma nimittäin. Menevätköhän helvettiin, kun heillä ei ole tätä ymmärrystä erikoisneuvoista, mikä varjelisi pahasta maailmasta?
Ihmisopeissa voimakkailla tunteilla ja vahvoilla lauman jäsenillä on valta.
Vahvat sanelevat yhteisöön kuulumiselle ehdoksi säännöt joita muiden on toteltava. Ellei käskijöitä totella tulee lähtöpassit.
Tämä vanhoillislestadiolaisia riivannut tauti on nyt esikoislestadiolaisissakin, voimakkaana.
Kristus hallitsee omiaan Rakkaudella.
Kristuksen rakkaus ei ole itserakkaiden ja omahyväisten syntisten, ja heidän suorituksiensa kehumista, vaan syntisten syntien tähden rääkätyksi alistumista ja heidän vuokseen kuolemista.
Kristus on tuo viaton uhri, jolla syntimme on sovitettu. Joko uskot tuon uhrin tuottamaan syntiesi sovitukseen ja pelastut, tai et usko ja menet kadotukseen. Sen monimutkaisemmasta asiasta ei ole Kristinuskossa kysymys. Monimutkaiseksi kristinuskon ovat tehneet syntiset ihmiset synneillään.
Tavoitteita on tullut muita, kun paljas usko Kristukseen, ja hänen kauttaan pelastus. Asema kristillisessä yhteisössä on hokutellut monet ansaan.
Kristuksen omien palvelijasta on tuvonnut yhteisöön komentasjakapteeni,
joka koottuaan kehumisillaan oman dynastian ympärilleen, ottaa hallinnon omiin "puhtaisiin" käsiinsä.
"Vahvat sanelevat yhteisöön kuulumiselle ehdoksi säännöt joita muiden on toteltava. Ellei käskijöitä totella tulee lähtöpassit."
Paljon puhutaan elävästä uskosta. Mutta niin kuin tämäkin ehtoollishössötys osoittaa, niin mitään uskoa ei tarvita, kun päätöksenteko menee läpi painostuksella, uhkauksilla, ihmisarvovallalla, joukkovoimaan ja enemmistön tahtoon turvautumalla. Kun omatunto ja Jumalan sanasta nouseva ymmärrys sekä havainnot seurakunnan hajoamisesta ja kristittyjen kärsimyksistä sanoo, että tämä on väärin, niin voimaton usko kieltää ne mielestään vahvimman oikeuden edessä. Ei ole voimaa nousta taistelemaan puhtaan evankeliumin puolesta, tunnustamaan väärentämätöntä Jumalan sanaa.
Kuollut usko on voimaton, se taipuu ihmispelosta.
"Vahvat sanelevat yhteisöön kuulumiselle ehdoksi säännöt joita muiden on toteltava. Ellei käskijöitä totella tulee lähtöpassit.
Tämä vanhoillislestadiolaisia riivannut tauti on nyt esikoislestadiolaisissakin, voimakkaana.
Kristus hallitsee omiaan Rakkaudella."
Harvat ovat huomanneet, että seurakunnan Herra on Jeesus Kristus. Seurakunnan pää eivät ole saarnaajat, vaan saarnaajat kuuluvat seurakuntaan ja seurakunnan on oltava Kristuksen alamainen. Saarnaaja osoittaa nöyryyttä, ei siinä, että on kuuliainen "neuvoille", vaan siinä, että hän on kuuliainen Jumalan sanalle, joka on ja jossa on Kristuksen sana ja oppi. Jumalan sana kieltää olemasta lapsi ja osoittamasta nöyryyttää ihmisten sääntöjen edessä. Siinä pitää olla täysikasvuinen ja taipumaton. Tulee olla pieni ja voimaton uskomaan kestämättömiä puheita, mutta luja kuin muuri haramaan niitä vastaan. Saarnaajilla ei ole luterilaisen uskonkäsityksen mukaan mitään muuta valtaa kuin sanan valta. Jos he rupeavat höpöttämään omiaan, niin kaikelle sellaiselle on viitattava kintaalla. Koetelkaa kaikki, ottakaa se, mikä on hyvä.
Mistä tietää, että Pyhä Henki puhuu? Siitä, että se pysyy Jumalan sanassa eikä eksy ihmismielipiteisiin. Pyhä Henki myös osoittaa tarkasti Jumalan sanalla, missä olet mennyt harhaan ja kehottaa kääntymään Kristuksen puoleen uskomaan häneen. Paha henki taas vihjailee ja puhuu epämääräisesti, tai syyttää synnistä, mikä ei ole Raamatun mukaan syntiä, sekä ajaa pois Jumalan sanasta ja Kristuksesta. Pyhä Henki johdattaa sinut sinne, missä on evankeliumin saarna ja Herran pyhät sakramentit, ei oman sydämensä ajatuksiin. Ja kyllä paha henki syyttää oikeasta synnistä, mutta sen äänen erottaa siitä, että se sulkee tien, estää uskomasta eikä salli mennä Kristuksen luo.
Huomatkaa erityisesti tämä! Paha henki tahtoo osoittaa sinun vikoihisi siinä tarkoituksessa, että sinä et ole kristitty.
Pyhä Henki katekismuksen mukaan kutsuu ja kokoaa. Huomatkaa, ei hajota. Joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa, sanoi Jeesus. Millä Pyhä Henki kokoaa? Jumalan sanalla. Se johtaa seurakuntaansa olemaan yhtä Jumalan sanassa ja pysymään Kristuksessa. Toisin sanoen, Pyhä Henki kirkastaa Kristusta, ei ihmisiä. Pyhä Henki kokoaa laumaa Kristuksen luo, ei kenenkään saarnaajajoukon selän taakse.
Näistä te erotatte mikä ääni on Pyhästä Hengestä, ja mikä pahasta.
Olipa taas hyvä ja raitis kirjoitus sinulta. Lukekaapa separaattorit se ajatuksella.
Jumalan sana on AINOA auktoriteetti, siihen ei mitään saa lisätä, eikä poistaa.
Jumala ei anna kunniaansa yhdellekään ihmiselle, olkoon vaikka paavi tai Lapin vanhin.
Jos ihmisten käskyt ja neuvot eivät perustu Raamatun sanaan, ne tulee hylätä, koska enemmän on kuunneltava Jumalaa kuin ihmistä!
Nyt vanhimmat on nostettu ylitse Jumalan sillä valheella, että heille on joku henki ilmoitellut että pois Kristuksen kirkosta. Ja peloteltu, että jos ei totella, jää armon ulkopuolelle.
Raamattua tuntemattomat uskovat valheen ja/tai pelkäävät ihmisiä enemmän kuin Jumalaa.
Iso joukko menee noista syistä johtuen harhaan. Surullista.
Juuri näin.
Lukekaa Raamattua ja Martti Lutheria...
Kiitos Teille,niinhän siinä tuppaa jossain vaiheessa aina seuraajille käymään että maallinen vallanhimo voittaa,usko väljähtyy ja ritualisoituu.Siksi tarvitaankin jatkuvasti uutta heräystä ja kriittistä historian ja Pyhien kirjoitusten tarkastelua.Tulkaa kaikki ja olemme yhtä riippumatta siitä mihin on syntynyt.Jo se että käsittää jokaikisen elossaolevan ihmisen olevan Jumalan lapsi ymmärtää.Haluan ihailla,kunnioittaa ja ymmärtää kaikkia kansoja,heidän historiaansa,kulttuuriaan,uskontojaan,tapojaan ja rituaalejaan.Ihmisen tehtävä ei ole täällä tuomita ja paheksua edellämainittuja koska silloin hän on kivenheittäjä.Näin on aina tehty ja tehdään edelleen ei ole koskaan pitänyt paikkaansa.Ihmiskunta muuntuu,kehittyy,valistuu ja sivistyy koko ajan.Ihminen ei tule Jumalan kaltaiseksi koskaan,moni kylläkin yrittää.Älä alistu,alennu,ylenny ja ylennä itseäsi toisen ihmisen edessä ja takana.Ihminen joka yrittää muista tehdä Kaltaisiaan,syyllistyy Jumalan vihaan ja kuritukseen.Olkaamme kuuliaiset ja alamaiset Jumalan tahdolle.Mikä sitten on Jumalan tahdon mukaista?Eläkäämme rauhassa toinen toistamme kunnioittaen ja ylistäen,anteeksiantavaisella ja sovittelevalla sydämellä.
Meillä jotka enmme seuraa Jellivaaralaisten vaatimaa esimerkkiä opissa ja elämässä on valntaamme vahvat perustukset sekä Raamatussa että Martti Lutherin raamatunselityksissä. Myöskään evankelisluterilaiset tunnustuskirjamme eivät anna meille Jeesuksen seuraajille mahdollisuutta tai mitään syytä ryhtyä Gunnar Perseterin ja Odd Minden orjiksi.
Miksi he yleensäkään vaativat ketään ryhtymään orjikseen? Miksi he nimittävät uskollisiksi niitä saarnaajia, jotka muolevat heidän saappaitaan?
Tämähän ei ole lähelläkään kristinuskoa enään tällainen käyttäytyminen.
Tämä oli se asia joka järkytti minut jo vuonna 1996 kun tulivat ensi kertaa Suomeen. Sitä ennen vastuulliset saarnaajamme estivät näiden tulon Suomeen 7 vuoden ajan, kun tiesivät millaisista henkilöistä on kysymys.
Nyt Jumala näyttää väkevällä tavalla millaista jälkeä Jellivaaran eksyttäjät saavat aikaan, siitä huolimatta moni edelleen pitää liikkeen perinteisiä valheita (lapista on aina apu tullut) suuremmassa arvossa kun Jumalan sanaa.
Aika näyttää mutta uskon että JUmala ei jätä tätä kesken, hän ei kunniaansa Ruotsin Jellivaaraan anna, tämä on aivan varma asia.
Esikoislestadiolaisen liikkeen ravistelu tulee siis edelleen kovenemaan, kunnes yhä useampi herää näkemään, kuka on Herra, ja kansansa Vapahtaja sen synneistä ja ihmisoppien orjuudesta.
Olemme Kristuksen kalliilla verellä Jumalan omiksi lunastetut, turhasta menostamme ja tekopyhyyksistämme, tällainen peli jossa meitä jaotellaan eri karsinoihin Jellivaaran patruunoiden ja heihin uskovien toimesta, saa nyt todellakin loppua. Aameen!
Tartun tuohon lauseeseen: "Lapista on aina apu tullut".
Se on järkyttävää puhetta kristityltä ihmiseltä, saati sitten saarnaajalta!
Kyllä apua tulee pyytää Jumalalta Jeesuksen nimeen silloin kun on hätä. Tämä on selkeä Raamatun opetus.
Kun näin on ohitettu Jumalan sana ja alettu nostaa vanhimpia ohitse Hänen, joka todella voi auttaa, ollaan samalla halventamassa Jumalan kunniaa.
Tässä hajaannuksessa on tulos, kun seurataan ihmisiä, luotetaan heihin ja ollaan kuuliaisia heille - ihmisille.
Jumala ei anna kunniaansa, eikä siunaustaan tälläiselle työlle.
Onhan tämä jo käytännössä nähty, ettei siunausta ole ollut.
Väkisin vääntäminen ja pakottaminen helvetin tulella uhkaillen Minden ja Perseterin käsityksien taakse, on tullut julistuksen pääteemaksi. Ja erityisesti nyt, kun lakihenkiset erottivat viimeisetkin evankeeliset saarnaajamme lähetystoimmesta.
Yhteistyä lakihenkisten julistajien kanssa on tullut mahdottomaksi.
Ikävää vaan että siinä menee moni hyväuskoinen kristinuskosta tietämätön mukana tällaiseen myllytykseen.
Enään ei orjapiiskurit pääse lyömään, kun Jeesuksen on ottanut uskossa vastaan omana Herranaan ja Vapahtajanaan. Voi kunpa tämä armo saisi kohdata mahdollisimman monia esikoislestadiolaisia, näiden koettelemusten siunauksena.
Onpahan taas pimeä kasteoppi.
jo vain
Eiköhän pyritä nostamaan tämähieno ketju ylös, kyberhäiriköt ovat taas asialla sotkemassa sivuja. Talkoot tarpeen!
156890 29.3.2016 15:22
"Onpahan taas pimeä kasteoppi."
Onko Kristuksen ja apostolien kasteoppi mielestäsi pimeä?
Jos milestäsi on, niin perustele tämä väitteesi ja uskosi.
mikä on sitten se oikea kasteoppi?