Haluaisin tappaa itseni.

Kuulostaa kuin omalta elämältä.Samaa asiaa miettiny koko kevät talven..

Elämä on tämän sairauden takia välillä todella raastavan raskasta itselle ja läheisille.
Mieliala vaihtuu monta kertaa päivässä ilosta masennuksen syöväriin,niin olen minäkin pilannut raha asiani jo vuosia sitten.
Enää en osta mitään kun ei ole mistä ostaa,palkka päivänä maksan kiirellisimmät laskut pois.
Silti mikään ei riitä ja jatkuvasti murehdin näitä asioita,perheeni on todella tiukilla kanssani.
Olen valtava taakka ja syyllisyys painaa jatkuvasti,töitä teen ja se on ollut minun pelastus.
Alkoholin olen jättänyt minimiin,koska joka kertaa oloni pahenee sänkyn pohjalle asti.
Luovuttamista olen miettinyt koko ajan,mutta ei minusta ole siihen.
Perheeni on kärsinyt jo liian paljon tästä sairaudesta,vaikka se minulle olisi helpotus.
Juuri nyt manian hiipumis vaiheessa olo on tuskainen,ahdistava tiedät mitä tarkoitan.
Mutta töihin on mentävä saa edes ajatukset muutamaksi päiväksi muualle.
voimia meille kaikille.

Vastaan tähän vaikka vanha kirjoitus onkin, koska tämä on aivan kuin omasta elämästäni... minulla ei tosin ole kaksisuuntaista todettu (vielä), tutkinnan alla... tällä hetkellä on todella kamala masennus jakso menossa, en tiedä miten tästä taas selviää, nyt tuntuu etten selviä! Ahdistaa ihan kaikki, taloudellinen tilanne on päässyt ihan kamalaksi, velkaa olen onnistunut ottamaan nyt niin paljon etten tästä tule selviämään, työkyvytön olen niin psyykkisesti kuin fyysisesti, niitä asioita pitäisi jotenkin selvitellä mutta en jaksaisi, olen siis työttömänä työnhakijana, oikeasti pitäisi olla sairaslomalla, mutta kun tuntuu että kaikki terveydenhuollon instanssit palottelee keskenään kenen kuuluu kirjoittaa minut sairaslomalle... ja kukaan ei kirjoita! Olen ollut työelämässä aina tähän syksyyn saakka, mutta nyt siis fyysinen ja psyykkinen terveys on sitä luokkaa etten enää pysty. Psyk. hoitava tahoni ei mielestäni ole ihan paras mahdollinen, en koe saavani oikein apua... käyn nyt vaan juttelemassa viikottain mukavia mutta en ole saanut mitään lääkehoitoa, vaikka mielestäni sitä jo tarvitsisin (edellinen lääke lopetettiin pari kk sitten sivuvaikutusten vuoksi). Tuntuu että vointini vaan huononee koko ajan vaikka olen hoidon piirissä, eikös silloin ole jotain vikaa hoidossa? Perhe kärsii, lähinnä puoliso (olen äkäinen, en halua läheisyyttä,olen hyvin paljon, siis todella paljon omissa oloissani, nukun paljon, en tee mitään, en käy missään, olen eristäytynyt kotiin yms) ... olenkin miettinyt ihan vakavasti, että olisiko parempi jos ottaisin eron... päästäisin hänet menemään tästä, ei tarvitsisi hänen kärsiä minun mukana. Lapset on jo sen verran isoja, etteivät enää varmasti erosta niin järkyttyisi, olisi toki varmasti tiukka paikka. Mutta tosiaan tuo aloittajan lausahdus piti kyllä minussa niin hyvin paikkansa: olin aikaisemmin A luokan kansalainen ja nyt sairauden myötä kaikki lipuu käsistä! Juuri tuolta minusta tuntuu! Ennen minä hoidin kaltaisiani ja ajattelin, että voi kamala mikä kohtalo ihmisellä ja nyt minä olen itse tässä tilanteessa!! En kestä!

Heikolla hapella olet. Ota ihmeessä ero, hulluksihan akkasi tulee sinun kanssa.

Älä tule tänne pilailemaan vakavan asian kanssa. Voi kohdata joskus sinuakin, jos olet siltä vielä säästynyt. Laajentaa kyllä ymmärrystäsi siinä vaiheessa.

Olen miettinyt usein ......

Elä,äiti ei pääty kuolemaan, joten turvaudu Jeesukseen, rukoile ja pyydä apua ja johdatusta elämääsi