Oon 13v tyttö. Mua ärsyttää se, kun oon luokkani pisin. Mut sit ärysttää kans se et oon kaveriporukastani se kaikkein painavin. Oon 175cm ja 54kg. Mielestäni se on tosi suuri määrä ja kaveritki on huomatellu. En oo mikään extralihaksikaskaan, harrastan lenkkeilyy kerran päiväs ja sulkapalloa kerran viikossa. Ei siis mitään ohjattua liikuntaa tai super treeniä.
Mutta siis ketä mun pitäis kuunnella? Ja pitäiskö mun mennä salille?
Voitte myös kertoo omia kokemuksia, jos on samanlaisia tilanteita.
Mutta siis ketä mun pitäis kuunnella? Ja pitäiskö mun mennä salille?
Voitte myös kertoo omia kokemuksia, jos on samanlaisia tilanteita.
Vastaukset 3
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14209197/kaikki-jotka-miettii-painoaan!!
Jos tuo vastais
Herran Jumala ku oot laiha. Älä mietikkään tommosta
En oikein tiedä mitä vastata. Silloin kun alkoi enemmän miettiä ulkonäköään ja painoaan, kuulin muutamaan otteeseen palautetta siitä, että oon iso, kun olen pitkä ja että "sä painat niinku kakskyt kiloo enemmä ku mä". Ja ne tuntui silloin vuosi sitten paikkaansa pitäviltä, vaikka ei ne kivalta tuntunut. Ei niitä haukkuina tarkoitettu, mutta siltä se alkoi tuntua, kun itsetunto huononi.
Oon vain jotenkin juurtunut niihin kommentteihin, jota kuulin sillon 11-12v. kun alkoi oma ulkomuoto vähän mietityttämään. Mua ei varsinaisesti harmita, etten ole luokkani hoikin ja siroin, mutta en mä nyt riemustakaan pompi sen asian kanssa, että oon isokokonen. :/
Anteeksi avautumiseni, en vaan tiedä, minne asiani purkaisin. Vanhemmille, terkkarille tai kuraattorille en mene, kouluterkkarit on hirvityksiä ja sairaan ärsyttäviä eikä kuraattorimme ole parhaimmasta päästä.. Ja en oikein haluakaan puhua asiasta, kun ei siinä ole paljoa puhuttavaa. Mua vaan mietityttää tämä asia, enkä saa pois päästäni edes jonkun 8v jonnen huuteluita. Oon kait aika herkkä, mut ehkä mun pitäis keskittyä elämiseen ja olla keskittymättä omaan ulkonäkööni, vaikka se onkin hankalaa kun kaikilla kavereilla on siro ja hoikka kroppa.