Älkää uskoko kaikkea mitä tällä foorumilla
"aikuisasiantuntijat" väittää. Oikeat asiantuntijat löytyvät toisella foorumilla ja aina omien nimien takaa.
Sirkuksissa käytetään taiteilijanimiä.
"aikuisasiantuntijat" väittää. Oikeat asiantuntijat löytyvät toisella foorumilla ja aina omien nimien takaa.
Sirkuksissa käytetään taiteilijanimiä.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Koska täälä on ainakin tuuletettu läpi linjan kaikesta.
Minusta se on ollut ja on hyvä asia!
Vain tälläisellä kekustelulla saadaan aikaan muutos ja se kai on se tärkein asia.
Ja se että täällä käytetään taiteilijanimiä on hyvä koska silloin EI tule oman nimen rasitteita mukaan.
Voi sinua poju/tyttö. Et sinä kyllä maailmaa muuta täällä kirjoittelemalla. Omaa korvien väliäsi saatat kyllä tuulettaa ja siinä kaikki.
Pexi kirjoitti voimaharjoittelukejussa:
"Hanki TV-shopista sellainen kesäksi rantakuntoon lihasten kiinteyttäjä. Se on tosi hyvä kv-huipulle tähtäävän judokan voimaharjoitteluun. Mainoksen mukaan jo viisi minuuttia päivässä riittää. Eikä siinä vielä kaikki......."
Tälläisellä roskallako sitten on jotain annettavaa lukijoille? Minusta täällä on paljon asiaa ja mielenkiintoisia keskustelunaiheita kunhan kaiken maailman Pexit vain pysyisivät palstalta poissa trollailemasta.
En tiedä miten se muutos voisi alkaa mutta täälä olleet keskustelut ja niissä esitetyt asiat on minusta jo jonkinmoista muutosta. Itsestäni voisin sano että lajia on jo harjoiteltu yli 30v. ja siinä ajassa olen nähnyt paljon judoa. Minusta on hyvä että asioista edes keskustellaan ja ehkä jotkut heräävät todellisuuteen.
No toistaiseksi tää on pysynyt suht hyvin asialinjalla. Ja osalla porukkaa aivan selkeesti paljonkin tietoa ja taitoa valmennuksesta Judosta. Pysyis vaan näin hyvin kasassa. Asiat ja näkemykset voikin "riidellä" ja näkemyksiä esittää suuntaan sekä toiseen. Kunhan asialinjalla pysytään/pysyttäis. Jos jatkossakin oikeat Judokat täällä näpyttelee, niin eiköhän toiveita ole.
Tämä olikin hauskin viesti pitkään aikaan. Joku tietää meitä paremmin mitä foorumia olisi hyvä lukea. Joku tietää meitä paremmin että voimme hairahtua luulemaan epätotta todeksi. Mihinkä itse asiassa kirjoittajan mielestä meidän muiden kyvyt riittävät? Minkä kanavan uutisia minun tulisi katsoa televisiosta? Mikä on oikean merkkinen auto minulle, olenko kykeneväinen sen itse päättämään, enhän voi tietää mitä myyjät puhuvat? Mihinkä liittyikään termi "Suomettuminen"? Olenko ymmärtänyt sen oikein vai väärin?
Mikäli jokin täällä kirjoitettu asia alkaa mieltä vaivaamaan, voi aina esittää oman kantansa asiaan. Mikäli selviä asiavirheitä haluaa korjata, nehän voi aina perustella faktoilla, tutkimustuloksilla, tilastotiedoilla tai heikoimmillaan (todistusarvon kannalta) empiirisellä kokemuksella.
Mikäli itse kritisoisin nimimerkkien käyttöä, kirjoittaisin omalla nimelläni että sanomallani olisi edes hiukan uskottavuutta.
Tällä kanavalla on käsitelty täysin asiallisesti ja varsin kattavasti mm. junnujen ja nuorten valmennukseen, sekä näiden tulevaan kilpailumenstykseen liittyviä asioita. Näitä asioita ei ole voitu käsitellä Suomen Judoliiton Open Foorumilla myöskin tällä kanavalla mainituista syistä. "Sirkustirehtööri" voi levollisin mielin ja täysin vapaasti hyödyntää näitä täällä esitettyjä teesejä kaikessa judotoiminnassaan.
On luonnollista ja kaiken lisäksi järkevää, että ihmiset yleensä punnitsevat toistensa sanomisia myös sen mukaan kuka sanoo: millaiset edellytykset hänellä on tietää mistä puhuu.
Judokat uskovat paremmin niitä lajikumppaneita, joilla on näyttöä kilpailijoina, valmentajina tai opettajina. Miksi pitäisi mieluummin uskoa keskinkertaisuuksia, jotka eivät ole saaneet mitään erityistä aikaan, mutta uskovat lujasti että ovat itse oikeassa ja ne "arvovaltaiset" väärässä. No, herraviha tiellä pitää, kyllä kansa tietää...
ja uskoo suurin joukoin esimerkiksi kaiken maailman hölynpölydieetteihin. Että ei sitä kuulijoiden arvostelukykäkään pidä yliarvioida. Joten yhtyisin kyllä sirkustirehtöörin varoituksiin.
Enkä ole nähnyt että täällä juuri olisi esittetty lähdeviitteitä tutkimukseen tai asiantuntija-artikkeleihin. Kokemuspohjainen tietokin on ok, mutta sitten pitää uskoa, että kirjoittajalla on varteenotettavaa kokemusta.
Judokonkarilla ei ole omaa kilpailumenestystä eikä hän 35 vuoden kokemuksella ole saanut kasvatettua muitakaan niille alussa väheksymmilleen aikuisten EM- tai PM-mitaleille.
Luta Livre ei ole judoka ollenkaan, mutta eittämättä hän on hankkinut valtavasti fysiologista tietoa. Sen pohjalta hänellä on meneillään mielenkiintoinen ihmiskoe omalla lapsellaan (lue esim. nimimerkin viestit alkaen pikkulapsen voimaharjoittelusta & kolmen lajin kilpailymyllystä). Lasten kisoissa mitaleja varmasti tulee, mutta saa nähdä sitten kun astutaan aikuisten areenoille: onko kasvavan ihmisen sisässä syttynyt ja säilynyt se oma palava liekki, jota ilman ei huipulle pääse vaikka vielä jaksaisi pyrkiäkin.
Tätä jännitäessä samalla toivoo, ettei kaikesta tästä ohjelmoinnista koidu pahempaa vahinkoa.
Enkä edelleenkään ymmärrä, mikä estää keskustelemasta näistä asioista omalla nimellä -paitsi tietenkin niitä vellihousuja jotka pelkäävät olla eri mieltä "arvovaltaisten tahojen" kanssa.
Nojoo. Itse ajattelen tätä foorumia enempi tollasena kahvipöytätyyppisenä keskusteluna. Lähdeviitteet tietty OK, mutta joskus vaikea ehkä löytää ja en sitten tiedä onko tän palstan tarkoitus kuitenkaan olla oikeasti nostamassa suomen Judoa johonkin ja tällä porukalla foorumissa. Kyllä toi työ tehdään ihan muualla. Ja niinkuin kaikkeen lukemiseen, niin aina kannattaa itse miettiä mukana. Lehdet, kirjat, netti. Kaikkissa löytyy oikeaa hyvää ja väärää huonoa tietoa.
Eikä tää nimimerkilläkään kirjoittelu ihan uusi keksintö ole. Edesmennyt presidentti Kekkonenkin sitä harrasti. Tietty voidaan miettiä miksi mukavampi kirjoitella nimmarilla. Mutta ei nyt taaskaan tän foorumin tarkoitus ?
Ehkäpä Tarjakin jos sitten ikinä :D :D täällä jotain kommentois olis mielummin hiljaa siitä kuka on
Omalta osaltani olen osittain täysinkin eri mieltä asioista joita täällä esitetään. Mutta kyllä minä ne lukemaan pystyn ja ehkä kommentoimaankin.
Oleellista nyt omasta mielestä olis, että täällä ja muualla vois keskustella kiihtymättä ja että ei jotuis kuuntelemaan v*******a
Ajanvietettähän tämä kuitenkin. Samalla tavalla kantakapakeissa nostetaan taas lätkämaajoukkueta MM-kultaan kuin täälläkin :)
Mielenkiintoisia kommentteja Mamilla. Itse silti uskon että aikuiset ihmiset ovat suurin piirtein kykeneviä lukemaansa mieltämään ja tarpeen tullen kyseenalaistamaan.
Olet oikessa että oma kokemukseni judosta rajoittuu 2 vuoteen treeniä junnuna. En tosin ole milloinkaan itseäni judokaksi missään yhteydessä väittänytkään. Onko tämä siis este, että minä en voi oppia judoon kilpaurheiluna liittyviä aspekteja? Myös tästäkö johtuen se mitä kerron kokemuksestani junnujen valmennuksesta (liittyen voima- ja nopeusvalmennukseen) pitäisi jokaisen todellisen judokan ohittaa? Ovatko asiat joista puhun kuin tarttuva tauti joka voi iskeä myös oikeaan judokaan ellei hän suojaudu jutuiltani? Pitäisikö mielestäsi tämä foorumi sulkea ja sallia kirjoitusoikeus ainoastaan oikeille judokoille (jotka sinä määrittelet omilla kriteereilläsi vai sirkustirehtöörikö ne kriteerit asettaa?). Meillä "ei judokoiksi" luettavilla ihmisillä olisi vain lukuoikeus. Vai ymmärsinkö todellisen pointtisi väärin?
Seuraavksi tartuit asiaan josta sinulla ei ole kompetenssia puhua. Poikani kyllä kilpailee, mutta ei kolmessa vaan kuudessa kamppailulajissa. Tämä arvauksesi meni sinnepäin.
Miksi mielestäsi poikani pitäisi "astua aikuisten areenoille"? Sinäkö olet jo tämänkin päätöksen tehnyt oikeana judokana, kysymättä poikani mielipidettä asiaan? Itse en ole vielä edes halunnut alkaa kyselemään häneltä mitään aikuisten kilpailuista. Tässäkin asiassa luotan siihen, että hän osaa tehdä oikeat päätökset kun niiden aika mahdollisesti tulee. Ymmärrän kyllä ajatuksenkulkusi, poika joka toteuttaa isän unelmia eli isä piiskaa poikaa eteenpäin (mitä et vain kehdannut tekstissä sanoa). Tässä tapauksessa kyllä on kysymys valtavalla kilpailuvietillä varustetusta lapsesta. Mikäli luulet minun ajattelevan että ihmistä voi joku toinen (vaikkakin oma vanhempi) pakottaa menestykseen kilpaurhelussa, se alkaa jo loukata älykkyyttäni.
Seuraavana "ihmiskoe" ja toivomuksesi "ettei tästä ohjelmoinista koidu pahempaa vahinkoa". Lähtökohtaisesti tässä tulee ilmi yksi Suomalaisen urheilun todella suuria ongelmia. Kun itse tapaan maailmalla todella hyviä junnuja kisoja kiertäessäni, ensimmäisenä onnittelen ja kehun heitä hyvistä suorituksista. Tämän jälkeen etsin aina aikaa puhua vanhempien/valmentajien kanssa jotta saisin mahdollisimman paljon tietoa siitä miten he harjoittelevat. Mitä todellinen Suomalainen judoka tekeekään? Kertoo julkisella foorumilla että kilpailuissa pärjänneen junnun isä tekee ihmiskoetta ja mihinkä tämä kaikki oikein johtaakaan, mitä vahinkoja koituu jne. Minun korvissani kuulostaa ihmistyypiltä jonka toivon todellakin valmentavan joitakuita muita kuin oman seuramme junnuja. Positiivinen palaute silloin kun se on ansaittu on yksi valmennuksen peruspilaireista, erityisesti lapsille ja nuorille.
Mietitäänpä tätä "ihmiskoetta". Minkälaista koetta olen tekemässä? Onko se vastoin judon vai mamin sääntöjä? Vai perustuslain vastaista toimintaa? Poikani on erittäin fyysinen tyyppi, joka tarvitsee hyvin paljon fyysistä aktiviteettia. Tähän päivään saakka en ole kertaakaan häntä kehottanut lähtemään treeneihin jos ei itse halua. Päinvastoin olen joutunut tekemään usein, joudun kirjaimellisesti aika ajoin rajoittamaan hänen liikuntaansa. Olen touhunnut hänen kanssaan kaikennäköisiä liikuntaan liittyviä leikkejä, pelejä ym. mitä mielikuvitus keksii. Eli 2-vuotiaasta asti on tietoisesti osa laikeistä leikitty ja pelattu sillä tavoin mikä kehittää juuri kyseessä olevan lapsen fysiikkaa positiivisella tavalla. Tästä seuraa se, että jos poika innostuu harrastamaan kilpailumielessä jotain lajia / lajeja, niin olen ainakin luonut hänelle niin hyvät fyysiset ja henkiset edellytykset kuin mahdollista omalla tietämykselläni. En varmaankaan olisi näin toiminut jos lapsi olisi ollut taipuvainen ja innostunut muuhun kuin fyysissen tekemiseen. Olen tietoisesti tehnyt hänen kanssaan asioita, jotka edesauttavat selkeästi nopeuteen taipumuksia omaavan lapsen kehitystä nopeutta ja voimaa vaativissa lajeissa. Tämä on omalta osaltaan edesauttanut myös kilpailumenestystä joka taas luo uskoa omiin kykyhin ja menestymisenmahdollisuuksiin sekä urheilussa etä sen ulkopuolellakin. Tämä on myös antanut valtavasti ikimuistoisia hetkiä isälle ja pojalle yhdessä. Mitä oikea judoka olisi tämän sijaan tehnyt? Antanut lapsen kasvaa omia aikojaan, kyllähän se myöhemminkin ehtii harrastella vai miten? Mikäli tätä kokeeksi nimitetään mitä olen tehnyt, niin voin lämpimästi suositella muillekin, tulokset ovat olleet hyviä. Itse kutsun sitä kasvatukseksi, lapsesta välittämiseksi ja lapsen edun vaalimiseksi. Totta on että välillä toimin hermostuksissani väärin poikaa kohtaan, yritän kuitenkin oppia niistä asioista, pyytää pojalta anteeksi ja jatkaa paremmalla tavalla. En ole täydellinen isä, kaukana siitä.
Jotta pysyisimme myös harjoittelun suhteen oikeassa perspektiivissä niin kerron vielä seuraavan asian. Poika on harjoitellut 11 vuotiaaksi asti 2-3 lajitreeniä ja yhden voimaharjoituksen viikossa, lisäksi muutamia leirejä vuodessa. Vasta 12 vuotta täytyettyään olen antanut hänen käydä muutamana viikkona 4 lajitreenissä, jotka olen lyhentänyt tuntiin puolentoista sijaan. Treeni kylläkin jakaantuu monen eri lajin osalle joten esim. judotreenejä tulee vain 1-2 kertaa viikossa. Tämän lisäksi on yksi voimaharjoitus vikossa. Eli treenimäärä on keskimäärin 5-6 tuntia (yhteensä) viikossa ja satunnaiset leirit lisäksi. Katsotaanpa naapurin pianistipoikaa, Ikää 12-vuotta, soittaa ikäisekseen huipputasolla ja harjoittelee 12-15 tuntia viikossa sekä esiintymiset päälle. Mitä meidän tulisi tästä ajatella? Voisiko joku oikea judoka opastaa hänenkin vanhempiaan oikealle tielle?
Nyt Mami kun tiedät itsekin pääpiirteittäin miten poikani harjoittelee, kerro minulle mitä vahinkoa sinun mielestäsi tästä voi aiheutua. Mikäli kommenttisi ovat relevantteja, otan ne mielelläni vastaan. En minä tiedä kaikkea mitä tällaisesta harjoittelusta seuraa pitkällä tähtäimellä, yritän kuitenkin selvittää asiat niin hyvin kuin mahdollista ja toimia niin oikein kuin osaan ja ymmärrän. Kehotan myös sinua jättämään poikani mahdollisen aikuisena kilpailemisen hänen päätettäväkseen.
Viimeiseen kommenttiisi ettet ymmärrä miksi täällä keskustellaan nimettömänä: minun nimeni on Jari Rännälä, kuka sinä olet? Pyydä myös sirkustirehtööriä liittymään oikeilla nimillä kirjoittavien jukkoon.
Meni vähän v-puolelle tuo viesti, mutta ärsytti joidenkin uho siitä, että tällä muka maailmaa muutetaan. Wanha judoka esitti asian osuvasti: vaikka täällä joku sattuisikin puhumaan oikeaa asiaa, niin vaikuttavuus on jokseenkin sama kuin kapakkakeskustelulla.
Oletko sinäkin, Mamiseni, kilpajudon vihaaja?
Jos sinulla ei ole tietoa eikä kokemusta siitä, niin mikset vaikka pitäisi suutasi kiinni asioista, joista et mitään tiedä. Kime-no-kata, tsikkumi-ninja-gaeshi ja tsibumi-tsäbämi-gari ovat sinua varten. Mene vuorille mietiskelemään niitä ja ihmettele, miksi sinua viedään randorissa kuin kuoriämpäriä.
Heh, johan "vetoapua" tirehtöörille jo odoteltiinkin.
Jännä juttu muuten, ettei nimimerkki mami itse kuitenkaan kirjoittanut palstalle omalla nimellään vaikka kuitenkin "nimesi" kritiikkinsä kohteet. Toinen asia mikä hämmästyttää on se, että asiattominta kirjoitustyyliä palstalla ovat harrastaneet samaiset anonyymiä kirjoitustapaa kritisoivat nimimerkit. Mistähän moinen yhtymäkohta mahtaa johtua?
Pienenä sivuhuomautuksena kehoittaisin nimimerkki mamia ottamaan selvää kenen judokan kanssa Luta Livre tälläkin hetkellä tekee yhteistyötä. Paljonkaan arvovaltaisempaa ja kilpailumeriiteiltään menestyneempää judokaa et Suomesta löydä. Tosin olen kyllä aika varma, että mami itse sen kyllä hyvin tietää ;-)
Sorry to say... "Mami", mutta päättelysi ja kommenttisi meni jälleen täysin metsään. Ensinnäkin minulla on kilpailumenestystä, ja mitä tulee ihmiskokeisiin, niin ymmärtääkseni lääkiksessäkin opetetaan, että ensin tulee teoria (kuten molekyylimallinnus), sitten synteesi, sitten pre-kliiniset kokeet, sitten kliiniset kokeet pienellä otannalla, sitten laajat kliiniset kokeet kunnes onnistumisen jälkeen voidaan lanseerata uusi tuote..... kuten voittaja judoka ;)
...no se siitä. Ihmisillä tulee olla tavoitteita, ja niden eteen kannattaa tehdä työtä. Laita "mami" oman alueesi asiat kuntoon, koska sinulla on ymmärtääkseni mainetta ja nimeä. Laitetaan vaikka junnujen joukkuekilpailu pystyyn kerran vuodessa, jossa mitataan Suomen Judoliiton eri alueiden onnistumista juniorivalmennuksessa. Osallistua voi luonnolisesti usella joukkueella. Menestyminen kilpailussa on viimekädessä ainut objektiviinen tapa mitata onnistumista.
Hyvä!
Hatunnosto sekä hienosta kirjoituksesta että kunnon röykytyksestä. Valitettavasti en kehtaa kertoa nimeäni, koska tein itse juuri sen mihin nimettömänä kirjoittaminen parhaiten soveltuu: ammuin ilkeästi puskasta ja olen siitä häpeissäni.
Edelleenkään en silti näe, miten nimettömänä kirjoittaminen paremmin veisi asioita eteenpäin kuin omana itsenä esiintyminen ja toiminta siellä missä asioita oikeasti tehdään.
Toiseksi kaikilla on mielestäni oikeus ilmaista mielipiteensä niin täällä kuin muuallakin, oli tausta tai saavutukset mitkä tahansa. Siitä ei vain pidä marista, että nämä tekijät vaikuttavat kuulijoiden arvioon. (Kumpikaan näistä väitteistähän ei ollut sinulta kotoisin.)
Esityksesi lisäsi myös luottamusta siihen ettei ihmiskokeesi ole tuskallinen (en tosin niin suoralta kädeltä olettanut, mutta mielestäni sitä saattoi kirjoitustesi perusteella epäillä)
Kolme-neljä ohjattua harjoitusta sekä kisat ja leirit päälle on silti minusta aika paljon alle 11-vuotiaalle lapselle. Ei välttämättä fysiologisesti (riippuen tietysti miten kuormittavia treenit ovat). Tuon ikäiset liikunnalliset naskalit kun ovat joka tapauksessa liikkeessä koko ajan. Mutta lapsen tasapainoinen kehitys vaatii myös vapauden valtakuntaa, ohjelmoimatonta aikaa, jossa aikuiset eivät määrittele tekemistä. Tietenkin tämä koskee myös niitä pieniä pianisteja. Lasten rääkkääminen musiikin nimissä on Suomessa jostain syystä kummallisen hyväksyttyä.
Mutta asiat ovat raiteillaan, kun lapsi hinkuu harjoituksiin siksi että hän nauttii niistä - ei vanhempien tai valmentajien toiveita tai tavoitteita täyttääkseen.
Keskustelu täällä on pyörinyt sen ympärillä, mten lapsista saataisiin tehtyä huippu-urheilijoita, ja sitä olet täällä opettanut itsekin. Todelliset näytöt on annettu sitten, kun valmentamanne nappulat ovat aikuisten arvokisamitaleilla.
Toivon että kaikki junnujen kovaksi keittämistä vaativat keskustelijat osaavat nyt ottaa kirjoituksestasi mallia myös lapsen kunnioittamiseen. Kaikille lapsille ei sovi sama kuin teille. Ja silti heistäkin voi nousta mestareita.
Päin vastoin. Rakastan hyvää kilpajudoa. Esimerkiksi sellaista mitä ovat esittäneet Jukka-Pekka Metsola ja Jorma Korhonen kansainvälisillä tatameilla 1980- ja 1990-luvuilla, Jouni Ranta kotimaassa viime vuosina ja Jaana Sundberg, Nina Koivumäki ja Johanna Ylinen naisten sarjoissa jo junioreina.
Huonosta kilpajudosta en niin perusta.
varjele, mikä ehdotus! Jos valmentajat alkaa järjestää junnukisoja kilpaillakseen omasta kunniastaan, niin silloin on junnujen asiat huonosti. Ymmärrätkö miksi?
Ja mikä se tavoite olikaan? Eikö se ollut
huippu-urheilijoiden kasvattaminen? Siinä onnistuminen mitataan vasta aikuisten arvokisoissa.
Meidän alueella asiat on hyvässä kunnossa ainakin junnujen osalta, mutta minulla ei ole siinä ansioita :) eikä mainekaan suorastaan pakota hauista.
Mitä siihen menestykseen tulee, se mikä edustaa yhdelle menestystä, ei välttämättä merkitse mitään toiselle. Mutta iloitkoon kukin menestyksestä omalla tasollaan.
Eiköhän se johdu ihan vaan siitä, että ainut "hyöty" nimettömänä kirjoittelusta on se, että voi vittuilla ilman että saa turpaan. Tai paljastaa olevansa idiootti ilman että muut saa sen tietää.
Ja tunnetaankos me jjj:n kanssa jostain ;)
Viimeinen osa kirjoituksestasi kiteyttää sen tärkeimmän asian kun lapsista puhutaan. Kaikki ovat erilaisia ja kun vanhemmat ovat läsnä ja pitävät mielensä ja aistinsa avoimina sille mitä lapsi itse arvostaa ja mihin hänen luontaiset ominaisuutensa osoittavat, on luotu puitteet hyvälle lapsuudelle joka valmistaa tietä turvalliseen aikuisuuuteen. Tämä on oikeasti tärkeää, ei se tuleeko jostakusta mestari tai ei.
Älä ole häpeissäsi, minä olen tehnyt elämässäni paljon tyhmempiä asioita kuin sinun kirjoituksesi oli. Tule moikkaamaan jos satumme saman tatamin reunalle.
Mami on erittäin johdonmukainen kaikessa epäloogisuudessaan. Tulee mieleen lähinnä Spede Pasasen sketsit "Naisen logiikka".... Nimittäin jos huippu urheilijoiden "kasvattamisen" onnistumista mitataan vasta aikuisten arvokisoissa, ollaan valtettavasti armotta myöhässä. Mitään ei ole enää tehtävissä. Mittaamista pitää luonnollisesti tehdä koko nuoren urheilijan kehityskäyrän aikana.
Enkä ehdottanut alueiden välisiä junnujen joukkuekilpailuja valmentajien onnistumisen miittaamiseksi, vaan Suomen Judoliiton alueorganisaatioiden onnistumisen mittaamiseen.
Asia jossa olen mamin kansa sama mieltä on, että jos alueen asiat ovatkin kunnossa junnujen osalta, niin hänellä tuskin voi olla siinä osuutta.
Nimimerkki mami ei kerro mulle mitään, joten ei ole myöskään hajua henkilöllisyydestäsi.
Pari asiaa anonymiteetistä. Mahdollisuus vittuiluun ja henkilökohtaisiin solvauksiin ei ole anonymin kirjoittelun hyöty vaan ongelma. Senkin saisi pois, jos palstalla olisi moderaattori. Nyt sitä ei vaan valitettavasti ole. Toistaiseksi kuitenkin palsta näyttäis vielä suhteellisen asialliselta.
Mitä turpaanvetopelkoihin tulee, niin onhan se tietty aina riski, että jotkut pikkusielut alkaa nimimerkin takaa aukoa lättyään isommilleen. Uskon silti, että vahvempi voittaa aina, verbaalisestikin ;-)
Anonyymin kirjoittelun ehdottomaksi hyödyksi näkisin sen, että viestin sanomaan ei vaikuta mitkään henkilökemioihin tai vanhoihin kaunoihin perustuvat ristiriidat, jotka tälläisissä pienissä piireissä ovat tunnetusti yleisiä. Anonyymissä väittelyssä parasta on se, että siinä taistelee argumentit, ei henkilöt.
Tän vastineen sanoma ei ollut selvä mutta sellainenkin oli: ajattelu, että rakennetaan systeemit tyhmimpien mukaan on väärä. Tulee sosialismi mieleen. Siksi parempi olisi vaan luottaa ihmisten arvostelukykyyn ja uskoa, että lukijat kykenevät erottamaan kirjoitukset, joissa on pointtia niistä, joissa sitä ei ole. Asiantuntevat tekstit kyllä erottuu niille joille niiden tarvitseekin erottua.
Judokan ei tarvitse käyttää ilmaisua tehostaaksen alapään ilmaisuja tai kirosanoja. Jos muuten ei pysty asiaansa kertomaan/perustelemaan niin on hyvin heikko. Toivoisin että "JJJ" ja "Mami" ymmärtäisivät tämän, ja sen tosiasian että tätä palstaa lukevat myös lapset.
Täytyypä kiinnittää huomiota sanavalintoihin jatkossa.
Eli lisätään nyt tuohon edelliseen viestiini vielä, jottei kukaan tulkitse väärin, että tarkoitus oli vain todeta, että se joka oikeasti tietää mistä kirjoittaa näkyy myös teksteistä. Kovin nuoret tosin ei ehkä sitä huomaa mikä on tosiaan ongelma.
Lisäksi selvennys, että asiapitoisilla viesteillä tai vahvin-vertauksella en luonnollisestikaan viitannut itseeni, jos joku sen niin käsitti ;-)
Ja näin puhui epälineaarisen suoran mies. Organisaatiot kilpailemaan vaan, ihmisillähän siinä ei ole mitään tekemistä...
Luulen että useimmat kyllä ymmärtävät, mutta yritän vielä selventää mikä ajattelussasi mättää.
En vastusta lasten kisoja, toivon että niitä järjestetään jokaisella alueella niin että jokainen innokas junnu pääsee niistä osalliseksi.
Omissa liikuntaleikeissäänkin lapset kilpailevat jatkuvasti, ja jokainen voitto ja onnistuminen on palkinto itsessään. Tietenkin pärjääminen tuo myös arvostusta kaveripiirissä.
Mutta jos me aikuiset alamme korostaa ja suurennella lasten voittojen ja tappioiden merkistystä, tuloksena on vahinkoa. Ne jotka eivät mahtuneet mitaleille alkavat turhaan ajatella, ettei heistä ole mihinkään. Ne jotka pärjäävät, ajattelevat että heidän täytyy pärjätä ollakseen arvokkaita.
Haaveita suurista mestaruuksista saa olla ja ne voivat siivittää harjoittelua, mutta nämä haaveet on sallittuva niillekin jotka eivät vielä pieninä ole parhaita.
Kuten täällä on aiemminkin todettu, lasten tulokset eivät ennusta erityisen hyvin aikuisiän kilpailumenestystä.
Toinen puoli asiassa on se, että jos junnuohjaajalle on liian tärkeää lasten pärjääminen seuraavissa kisoissa, koko ohjauksen laatu on vaarassa.
judokonkarilla ja mamilla molemilla asiaa mutta totuus on väli maastossa. lasten menestyksellä ei ole suurta väliä totta mutta lasten harjoittelulal on paljon. huonosti junnuna harjoitellut ei pärjää aikuisenakaan vaikka pärjäisi junnu kisoissa lahjakkuuden takia.lahjakkuus ei kanna pitkään. kisa menestys mitataan vasta b nuorissa,viimeistään a nuorissa pitää päästä kärjen tuntumaan muuten ei arvo kisoissa pärjää aikuisenaakaa.ei pidä mitat junnun kisa menestystä liikaa totta mutta totta sekin seuroissa panostetaan liikaa leikkiin eikä kiinnostuneet junnut saa tarpeeksi kisa kokemusta ja kehittävää treeniä.siihen täytyisi saada muutos.
Meinaat siis että jengi on täällä niin arvostelukyvytöntä, etteivät ilman neuvojasi kykene erottamaan viesteistä disinformaatiota?
Kummastuttaa vain missä ovat sinun vasta-argumenttisi? Nimimerkillä sirkustirehtööri ei palstalta löydy pahemmin painavaa sanottavaa ;-)