herättävät aina kunnioitusta menneitä sukupolvia kohtaan. Vaikka olen ns. tapakristitty, niin matkoilla vierailen usein vanhoissa kirkoissa. Istun hiljaa penkissä ja mietin miten sukupolvien ketjut ovat tallanneet lattiaan ja kynnyksiin jälkensä. Mistä kohtaa penkin selustaa on käsi tarttunut tukea ottamaan erilaisissa elämäntilanteissa. Mitä kirkkokansan mielessä on ollut erilaisina aikoina kun ovat lohtua hakeneet kirkosta. Vanhat lattialankut ja kattokruunut kertovat historiaa mitä ei uusissa kirkoissa ole. Olen vieraillut Porvoon ja Tyrvään kirkoissa, hienosti ne on entisöity mutta kuitenkin jotakin on jäänyt puuttumaan.
Kirkko on suomalaisen maiseman oleellinen osa. Siksi toivoisin että uudesta kirkosta tehtäisiin sellainen maamerkki joka näkyisi kauas ja kertoisi myös että rakennus on kirkko. Epämääräiset betoni ja tiililaatikot eivät aina erotu muista rakennelmista. Esim. Haapaveden kirkkoa ei kirkoksi tiedä ennenkuin menee aivan vierestä katsomaan. Pusikkoon peittyy niin hyvin että jopa etsiä sai missä se sijaitsee.
Kirkko on suomalaisen maiseman oleellinen osa. Siksi toivoisin että uudesta kirkosta tehtäisiin sellainen maamerkki joka näkyisi kauas ja kertoisi myös että rakennus on kirkko. Epämääräiset betoni ja tiililaatikot eivät aina erotu muista rakennelmista. Esim. Haapaveden kirkkoa ei kirkoksi tiedä ennenkuin menee aivan vierestä katsomaan. Pusikkoon peittyy niin hyvin että jopa etsiä sai missä se sijaitsee.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ite luulin pitkään, että Haapavedellä ei ole edes kirkkoa. Ihmettelin aina, kun käytiin Haapavedellä, että miksi sieltä löytyy vain tapuli, mutta kirkkoa ei missään. Vasta kun yhden kaverin häät pidettiin Haapavedellä, tulin tietoiseksi, että siinähän se saman joen varrella tönöttää... Ei sitä todentotta kirkoksi tunnista. Näyttää ihan rauhanyhdistykseltä!
Kaikki kirkot ovat aivan perseestä!