Pitäisi päästä kesällä mattopyykille mutta ei ole autoakaan, niin mitenkäs menet. Miten tämmöinen pikkuinen akka edes pystyy sitten märkiä painavia mattoja yksin käsittelemään.
Piti heittää matot jo roskiin, kun en ole vuosikausiin niitä pesemään päässyt. Katsoin että pesulaan jos ne veisin (taksilla), saan maksaa vanhojen mattojen pesusta saman hinnan kuin ostaisin uudet. No, mitenkäs ostan uusiakaan kun mattokauppaan ei busseja kulje. Taksillahan sinne tietysti pitäisi ajelle ja takaisinkin sitten tulla. Entäs jos sitten ei edes löydy mieluisaa. Taas paloi köyhältä fyrkkaa ihan turhaan.
Joo, verkkokaupasta kotiin kuljetettuna???? Mut verkkokaupasta on vaikeaa ostaa just sitä oikeaa sävyä ja se käsituntuma ja laadun toteaminen jää tekemättä ennen tilaamista. Milläs ne sitten takaisin postiin roudaisin. Kalliksi tulee taksillakin ajella.
Vanha piironkikin pitäisi saada siirretyksi. En pysty. Se ei hievahdakaan. Se painaa saman kuin motillinen halkoja. Joskus vielä onnistuin senverran sitä kohottamaan, että juuri ja juuri sain villasukat liukasteiksi sen jalkojen alle ja piirongin hiljalleen liikkeelle. Nyt ei enää onnistu vaikka mikä olisi - itseni vaan rikon. Piirongin paikan määräämiseen ei ole voimia eikä kaveria. Siinä on ja pysyy - vuodesta toiseen.
On monta monituista pienempääkin käytännön asiaa jossa auttavakäsi olisi miltei päivittäin paikallaan, puhumattakaan arkisten ratkaisujen teossa avustajaa ja yhdessä pohtijaa.
Piti heittää matot jo roskiin, kun en ole vuosikausiin niitä pesemään päässyt. Katsoin että pesulaan jos ne veisin (taksilla), saan maksaa vanhojen mattojen pesusta saman hinnan kuin ostaisin uudet. No, mitenkäs ostan uusiakaan kun mattokauppaan ei busseja kulje. Taksillahan sinne tietysti pitäisi ajelle ja takaisinkin sitten tulla. Entäs jos sitten ei edes löydy mieluisaa. Taas paloi köyhältä fyrkkaa ihan turhaan.
Joo, verkkokaupasta kotiin kuljetettuna???? Mut verkkokaupasta on vaikeaa ostaa just sitä oikeaa sävyä ja se käsituntuma ja laadun toteaminen jää tekemättä ennen tilaamista. Milläs ne sitten takaisin postiin roudaisin. Kalliksi tulee taksillakin ajella.
Vanha piironkikin pitäisi saada siirretyksi. En pysty. Se ei hievahdakaan. Se painaa saman kuin motillinen halkoja. Joskus vielä onnistuin senverran sitä kohottamaan, että juuri ja juuri sain villasukat liukasteiksi sen jalkojen alle ja piirongin hiljalleen liikkeelle. Nyt ei enää onnistu vaikka mikä olisi - itseni vaan rikon. Piirongin paikan määräämiseen ei ole voimia eikä kaveria. Siinä on ja pysyy - vuodesta toiseen.
On monta monituista pienempääkin käytännön asiaa jossa auttavakäsi olisi miltei päivittäin paikallaan, puhumattakaan arkisten ratkaisujen teossa avustajaa ja yhdessä pohtijaa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Samaa ongelmaa itsekin toisinaan poden. Ystävillä on kyllä autoja, mutta ei auton pito ilmaista lystiä ole. Ei minusta ole korrektia pyytää ystävää kuskaamaan muodollisella hinnalla mattojani pesulaan ja sieltä pois. Jos matka ei ole kovin pitkä ja matto on mieluinen, niin kannattaa käyttää taksia.
Muutaman kerran olen vaivannut ystävää rahkamaton pesussa taloyhtiöni pyykkituvassa. Pestiin ja sitten kannettiin ulos telineelle kuivumaan.
Pidin matosta ja sen väreistä, mutta viime kesänä "hyvästelin". Pitää vain sopeuttaa elämä sopiviin uomiin. Hankin muutaman kevyen maton, jotka ovat kevyitä liikutella märkinäkin ja helppoja hoitaa yksineläjällä.
Toivottavasti kukaan ei pahastu tästä, mutta yksinäiset naiset saavat aina jonkun miehen avuksi. Tietysti ei ihan sormia napsauttamalla, mutta ei tartte muuta ku laittaa nettiin ilmoitus. Kohtalaisen usein miehillä on myös auto. Toisinpäin ei ole ihan yhtä helppoa eli että mies saisi jostain naisesta "palvelijan".
Naiset ja miehet? Taas tämä vastakkainasettelu ja sukupuolikysymys, vaikka on puhe ystävästä ja avun antamisesta ja avun saamisesta!!!!
Mitähän se helposti kadulta napattu tai netistä haettu "miespalvelija" sitten mahtaisikaan palkakseen tarvita jonkun mööpelin siirtämisestä tai muusta avusta naiselle. Ettei vaan tulisi väärinkäsityksiä.
Voi sentään :-(
Jos tuokin olisi noin helvetin helppoa niin yksinäisiä naisia ei olisi olemassakaan.
Mutta niistä miehistä saattaa tulla sitten riesa. Eräs sinkkunainen tarvitsi apua tietokoneongelmiin. No joku asiaa taitava ja jopa ammatikseenkin niitä ohjelmoiva lupautui hätään ja pelkällä kahvikupposella. No kone alkoi toimia, mutta eipäs mennyt aikaa, kun ovikello soi ja tiedusteltiin "päivitysten" toimivuutta. No aika kiusallinen tilanne, kun poiskaan ei ollut kohteliasta pyytää. Jälkeenpäin oli yrittänyt vääntää tikusta aisaa ja oli valmis auttamaan tarvittaessa muissakin askareissa.
Joten paras tyytyä omaan apuun.
Tuskin ystävästäni, jos minulla sellainen olisi, mitään palvelijaa tai ilmaista kuskia toivoisinkaan. Olen itse ollut aina hyvinkin mielelläni auttamassa ja tekemässä palveluksia. No, se siitä sitten.
Alkuperäisestä viestistä kuvittelin lukevani ainakin rivien välistä, että toivoisit, että sulla olisi ystävä, että mattojen pesu sujuisi kätevämmin :D Kyllä kavereilta apua voi pyytää. Sitä vartenhan kaverit ovat, että voidaan auttaa toisaan puolin ja toisin silloin jos on tarvetta.
Olen sen verran iäkäs ihminen, etteivät taida riskit miehet palvelijoikseni ryhtyä vaikka kuinka vanhoja sormiani napsuttelisin. Tähän ikään mennessä kukaan, ennen sinua, ei ole pitänyt minua hyödyntavoittelijana eli että kenenkään ystävyyteen pyrkisin hyötymismielessä. Näytäpä sinä kenestä olen hyötyä itselleni repinyt!
Noin viaton aloitus yksinäisen arkiongelmista ja näin paha mieli.
Hanki muovimattoja. Ne on helppo pestä kotona. Ei nekään taida ihan joka paikkaan passata.
Piironki ongelma on vaikea ratkaista jos ketään ei ole ja yksin ei pysty.
Kuka auttaa lahkeiden mittaamisessa ja lyhennyksessä ja vanhat verhotkin pitää lyhentää. Ei oo onpelukonetta edes. Eikä taitoa.
Jumalattoman vanha ja yhtä iso (halkaisijaltaan 130cm) joulukaktus tarttis vihdoin varovaisen mullanvaihdon. Siihen hommaan pitää olla kaveri tai ainakin kaksi. Muuten se menee pirun päreiks koko pöpelikkö.
Hei
Myötätuntoa sinulle! On monta työtä, jota ikäihminen ei yksin pysty hoitamaan, sen olet huomannut. Etkä ole halunnut ystäviä vain hyötytarkoituksella.
Onko lähipiirissäsi yhtään ihmistä, jolle voisit kertoa pulmasi. Ehkä ratkaisu löytyy, jos sitä pääsisi pohtimaan toisen ihmisen kanssa. Onko ketään, jolle voit soittaa?
Minusta tuntuu, että sinä olisit hyvä ystävä jollekin ihmiselle, avulias ja myötätuntoinen.
Voimia sinulle,
Tervehtien Päivi-pappi
Mistäpä sitä yksinäisellä olisi ihmisiä ja ystäviä pohtimaan asioita. Enhän silloin yksinäinen olisikaan.
Aloittaja on hyvä ja ostaa käytetyn mopon.
En näe aloituksessa mitään sellaista jonka vuoksi kenenkään tarvitsisi mieltään kuohuttaa ja vanhoja välihousujaan repiä (en näe siellä rivien välissäkään).
En koe siinä olevan mitään epäkorrektia. Ketään ei haukuttu, arvosteltu tai loukattu. Siinä ei ole edes palstalaisille osoitettua kysymystä, pyyntöä saati vaatimusta mihinkään avustamiseen tai yhteydenottoon (ei mitään sormien napsuttelua).
Se on aloitus aloitusten joukossa ja sikäli aivan aiheellinenkin, että monella yksinäisellä voi olla useinkin päivittäisessä elämässä asioita joita on vaikeaa tai jopa mahdotonta yksin ratkaista. Ei aloituksesta tarvitse herkimpienkään sielujen ahdistua tai itseensä ottaa.
Pitää kyetä/voida keskustella asiasta kuin asiasta ilman aiheetonta skitsoilua, pikkuneitimäistä nokittelua ja ilkeilyä. Jos itsellä sattuu olemaan känkkäränkkäpäivä ja kiukuttaa, silloin voi tehdä vaikka ihan ikioman aloituksen josko se vaikka helpottaisi. Jookosta joo?
Pelkkä keskustelu tässä tuiki tuntemattomien kanssa saattaisi olla suuri apu ja lohtu yksinäiselle ikään ja sukupuoleen katsomatta.
Kaunis haave vaik ei ilmeisestikään kovin realistinen.