SRK:ssakaan ei olla enää yhtä mieltä kaikista asioista. Enää ei riidellä pelkästään ajallisista ja tapakulttuuriin liittyvistä asioista, vaan erimielisyyttä on alkanut olla myös opillisissa asioissa, kuten missä seurakunnan rajat menevät ja onko vanhoillislestadiolaisissa opeissa jotain harhaoppia mukana, joista pitäisi päästä eroon.
Naispappeusasiassa ollaan SRK:ssa aika yksimielisiä; jos ajattelet SRK:n elimessä toisella tavalla, tulet varmasti ulos lempatuksi. Sen sijaan se jakaa SRK:nkin sisällä mielipiteitä, voiko näitä uloslempattuja pitää senkin jälkeen uskovaisina. Osa on sitä mieltä, että esimerkiksi Mari Leppänen on uskovainen, vaikka hänet siirrettiinkin sivuun SRK:n tehtävistä. Samoin Tuomas Palolaa ja monia muita tehtävistään vapautettuja pitää osa edelleen uskovaisina, vaikka heidät laitettiin sivuun.
SRK:lta on tulossa kirja, joka jakaa mielipiteitä Jumalan lasten keskuudessa. Tämä tulee käsittelemään vanhoillislestadiolaisuuden parissa tapahtuneita surullisia tapahtumia ja sitä, miten niitä tulisi käsitellä. Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että tälle kirjalle on tilausta ja moni muukin vanhoillislestadiolainen on kanssani samaa mieltä. Vanhemmat sukupolvet sen sijaan pitävät huolestuttavana asiana sitä, että ongelmakohdat halutaan hoitaa kunnialla loppuun. Ei varmastikkaan tule olemaan helppoa tämä pedofiliajuttujen, 70-luvun henkioppijuttujen yms. selvittelyt, koska teki SRK mitä tahansa, aina joku osa vanhoillislestadiolaisista pitää sitä vääränä.
Monissa siioneissa jyllääkin nyt melkoiset uskonsodat.. Monet ovat väsyneitä ja heille tarttunut väsymyksen myötä maailmallisia tapoja ja ajatuksia. Miten näitä väsyneitä uskovaisia kohtaan täytyisi toimia. Jos joku on alkanut esimerkiksi julkisesti ottaa vanhoillislestadiolaisuudelle vieraita kannanottoja, tai tunnustaa julkisesti vaikkapa käyvänsä rock-konserteissa, täytyykö tällaiset samantien hoitaa ulos Jumalan lasten perheyhteydestä?
Mielestäni ei pitäisi hätiköidä.... Aika kyllä hoitaa tehtävän, siihen ei meidän tarvi puuttua. Ne, jotka nyt kompastelevat, voivat vielä palata puhtaaseen oppiin. Toisaalta kukaan meistä ei kilvoittele virheettömästi. Kumpa jaksaisimme toisiamme, oli tilanteemme mikä tahansa. Ja vaikka SRK:ssakin jo taistellaan erimielisyyksistä... Mun mielestä vanhoillislestadiolaisuudessa pitäisi sallia nykyistä enemmän moniäänisyyttä tinkimättä silti uskon tärkeimmistä asioista.
Se, että jollekin on tullut enemmän maailman tartunnaisia, kuin toiselle, ei se tarkoita automaattisesti, että ne ovat ehdottomasti silloin epäuskoon joutuneita.
Maailman tartunnaiset hidastavat uskoa ja voi syöstä ihmisen ulos uskosta, siksi niitä kannattaa välttää. Mutta joidenkin uskovaisten usko kestää enemmän, kuin toisten.
Loppukaneetti:
Vaikka SRK:ssa ja siioneissa onkin erimielisyyksiä, emmehän lähde riitelee niistä ja osoittelemaan syyttelevillä sormilla toisiaan. Syyttelyjen sijaan meidän täytyisi pitää entistä enemmän huolta omasta uskonelämästä. On vaara, että kun alamme valvomaan muiden uskoja, oman uskon hoito jää sivuasiaksi ja huomaamattaan joutuukin epäuskoon. SRK:ssa on onneksi menty parempaan päin: siellä sallitaan jo muitakin ääniä, kuin sitä yhtä ja ainutta. Toivottavasti tätä kehitystä ei tule pysäyttämään mikään Heikki Saari Kakkonen tms. Meidän on vain siedettävä enemmän moniäänisyyttä välttääksemme uudet hajaannukset!
Naispappeusasiassa ollaan SRK:ssa aika yksimielisiä; jos ajattelet SRK:n elimessä toisella tavalla, tulet varmasti ulos lempatuksi. Sen sijaan se jakaa SRK:nkin sisällä mielipiteitä, voiko näitä uloslempattuja pitää senkin jälkeen uskovaisina. Osa on sitä mieltä, että esimerkiksi Mari Leppänen on uskovainen, vaikka hänet siirrettiinkin sivuun SRK:n tehtävistä. Samoin Tuomas Palolaa ja monia muita tehtävistään vapautettuja pitää osa edelleen uskovaisina, vaikka heidät laitettiin sivuun.
SRK:lta on tulossa kirja, joka jakaa mielipiteitä Jumalan lasten keskuudessa. Tämä tulee käsittelemään vanhoillislestadiolaisuuden parissa tapahtuneita surullisia tapahtumia ja sitä, miten niitä tulisi käsitellä. Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että tälle kirjalle on tilausta ja moni muukin vanhoillislestadiolainen on kanssani samaa mieltä. Vanhemmat sukupolvet sen sijaan pitävät huolestuttavana asiana sitä, että ongelmakohdat halutaan hoitaa kunnialla loppuun. Ei varmastikkaan tule olemaan helppoa tämä pedofiliajuttujen, 70-luvun henkioppijuttujen yms. selvittelyt, koska teki SRK mitä tahansa, aina joku osa vanhoillislestadiolaisista pitää sitä vääränä.
Monissa siioneissa jyllääkin nyt melkoiset uskonsodat.. Monet ovat väsyneitä ja heille tarttunut väsymyksen myötä maailmallisia tapoja ja ajatuksia. Miten näitä väsyneitä uskovaisia kohtaan täytyisi toimia. Jos joku on alkanut esimerkiksi julkisesti ottaa vanhoillislestadiolaisuudelle vieraita kannanottoja, tai tunnustaa julkisesti vaikkapa käyvänsä rock-konserteissa, täytyykö tällaiset samantien hoitaa ulos Jumalan lasten perheyhteydestä?
Mielestäni ei pitäisi hätiköidä.... Aika kyllä hoitaa tehtävän, siihen ei meidän tarvi puuttua. Ne, jotka nyt kompastelevat, voivat vielä palata puhtaaseen oppiin. Toisaalta kukaan meistä ei kilvoittele virheettömästi. Kumpa jaksaisimme toisiamme, oli tilanteemme mikä tahansa. Ja vaikka SRK:ssakin jo taistellaan erimielisyyksistä... Mun mielestä vanhoillislestadiolaisuudessa pitäisi sallia nykyistä enemmän moniäänisyyttä tinkimättä silti uskon tärkeimmistä asioista.
Se, että jollekin on tullut enemmän maailman tartunnaisia, kuin toiselle, ei se tarkoita automaattisesti, että ne ovat ehdottomasti silloin epäuskoon joutuneita.
Maailman tartunnaiset hidastavat uskoa ja voi syöstä ihmisen ulos uskosta, siksi niitä kannattaa välttää. Mutta joidenkin uskovaisten usko kestää enemmän, kuin toisten.
Loppukaneetti:
Vaikka SRK:ssa ja siioneissa onkin erimielisyyksiä, emmehän lähde riitelee niistä ja osoittelemaan syyttelevillä sormilla toisiaan. Syyttelyjen sijaan meidän täytyisi pitää entistä enemmän huolta omasta uskonelämästä. On vaara, että kun alamme valvomaan muiden uskoja, oman uskon hoito jää sivuasiaksi ja huomaamattaan joutuukin epäuskoon. SRK:ssa on onneksi menty parempaan päin: siellä sallitaan jo muitakin ääniä, kuin sitä yhtä ja ainutta. Toivottavasti tätä kehitystä ei tule pysäyttämään mikään Heikki Saari Kakkonen tms. Meidän on vain siedettävä enemmän moniäänisyyttä välttääksemme uudet hajaannukset!
Vastaukset 22
Vanhimmat
mielestäni monelta osin hyvä.
Jos tiedät, kertoisitko vielä, mikä kirja on tulossa.
Eriseurat tosin aina tulevat, sille ei mahda mitään. Tuomas Palola on väitöskirjassaan sivunnut tätä problematiikkaa Amerikassa 1998-1929 seurojen yhteydessä käytyjen keskustelujen perusteella. Kirjan mukaan eriseuroja ei koskaan tulisi lainkaan, jos kaikki jaksaisivat aina panna synnin pois ja vaeltaa hyvällä omallatunnolla.
Tällä palstalla ei aina synny paljon asiallista keskustelua, koska Jumalan joukon mukana kulkevia ei palstala monesti ole. Niitä on, jotka ovat erkaantuneet taikka erkaantumassa.
En tiedä kirjan nimeä, mutta se ilmestyy kuluvan vuoden aikana, tietääkseen jo ennen kesää. Tässä kirjassa pääsee ääneen joitakin ihmisiä, jotka ovat kokeneet väärin käytöksiä, kuinka niistä on selvittty, ja miten surutyössä yhä edetään.... Väärinkäytökset ja hengellinen väkivalta voi saada ihmisissä aikaan paljon traumoja, jotka eivät parane, ellei hoida. Pahimmassa tapauksessa traumatisoitunut ihminen voi menettää uskon ja katkeroitua. Tästäkin on esimerkkejä vaikka kuinka paljon niitä sen kummemmin tässä erittelemättä.
saski, että kirja on tulossa SRK:lta. Siis onko?
Onhan sellainenkin kirja kuin "Tuoreet oksat viinipuussa". Se ei ole SRK:n kustantama. Sen toimittajina ovat mm. Mauri Kinnunen ja Meri-Anna Hintsala. KIrjoittajien joukossa on mm. tohroti Risto Leppänen. Se voi lukea, jos haluaa kurkistaa uskosta eksyneiden ajatusmaailmaan. Hyviäkin huomioita kirjassa on. Pyhä Henki on kokonaan unohtunut niiltä, jotka eivät ole enää uskomassa, Henkeä ei edes mainita.
Kiitos harvinaisen rakentavasta avauksesta. Ei kannattaisi alkaa liian nopeasti lempata ulos varsinkaan muotoasioiden vuoksi.
Itse kullakin voi olla hetkelliisä #kylmemmpiä# aikoja mutta pitää varoa ettei taitamattomuuttaan ja hätäilyllä aiheuta turhaa kärsimystä.
kymmentä vuotta sitten eräs maallikkosaarnaaja saarnassaan kertoi nähneensä miehen, jolla oli erikoisesti laitettu tukka. Hön oli ajatellut, että mistähän eläintarhasta tuokin otun on karannut.
Nyt meidän seurapaikassamme on kaksi nuorta miestä, joilla on nuttura. Heillä molemmilla on useita pieniä lapsia. Samoin on vaimo ja lapsia nuorella miehellä, jonka epäsiisti takkutukka ulottuu harteille saakka ja joka muutenkin näyttää rähjäiseltä hipiltä. En ole koskaan seurapuheissa enkä muuallakaan kuullut moitiskeltavan tai arvosteltavan heidän ulkonäköään ja pukeutumistaan. Harvemmin kuullaan muistakaan elämäntapakysymyksistä. Sen sijaan syntejä saarnataan anteeksi.
Teidän seurapaikassa vain kaksi, joilla on nuttura?
No täällä niitä on sitten paljon enemmän. Se näyttää olevan tällä hetkellä muotia, että miehilläkin näkee nutturoita. Toinen hyvin yleistynyt tapa on se, että hiuksia ei erityisemmin laiteta, vaan annetaa niiden olla "epäsiististi".
Yhtä tällaista miestä oli vanhempi herrasmies lähestynyt ja kysynyt, miten sinä muuten kehtaat pitää noin rumia hiuksia, ei sovi uskovaisille lainkaan. Tätä miestä ei enää sen jälkeen seuroissa nähty.
Myöhemmin selvisi, etttä tämä mies oli ottanut niin itseensä vanhan miehen sanat, että ei enää kehdannut tulla seuroihin, vaikka uskomisen halu oli kova. Kun seurakäynnit vähenivät, tämä mies joutui lopulta ulos uskosta. Eli tänä päivänä tämä peikoksi haukuttu nuori mies ei enää ole uskomassa.
Emmehän mene arvioimaan ja nimitämään ketään hiuksien tähden?
Nyt näitä pitkätukkia näkee paljonkin, eikä kukaan lähde kyseenalaistamaan heidän uskojaan hiusten perusteella.
Odotan innokkaasti aikaa jolloin nämä nutturapäät vetää hameen päälleen nailonsukkahousujen kanssa. Silloin olisi aivan oikeat kamppeet tuollaisille naismaisille hippaheikeille.
näyttää poikkeilevan uskovaisiakin ihmisiä?
Jumalan rauhaan, LinaStina
x.
En ymmärrä mikä hinku on määritellä kuka on uskovainen ja kuka ei? Miksi ei riitä ihmisen henkilökohtainen halu olla uskomassa?
mitään hinkua tarvitse olla. Jumalan lasten täytyy kuitenkin pysyä elävinä oksina viinipuussa. Siinä se.
Hajoaminen on vääjäämättä edessä ja sen tulevat tekemään tulevat sukupolvet. Yksinkertaisesti ihmisen elämää ei voi loputtomiin kontrolloida miten hän elää menemällä jopa semmoisiin asioihin kuten hiusten värjääminen ja television omistaminen. Siinä ei ole uskomisen kanssa mitään tekemistä.
Avoin uskon oppien kyseenalaistaminen ja keskusteleminen on pahin vihollinen lestadiolaisuudelle.
Sama asia on tulevaisuudessa koulutuksen muuttuessa siten että opettaja ei ole enää tiedon lähde eikä auktoriteetti joka sisältää viisauden. Tämä näkyy lestadiolaisuudessa siten että srk määrittää opit ja säännöt. Oppilaat itse luovat tiedon.
"Ei varmastikkaan tule olemaan helppoa tämä pedofiliajuttujen, 70-luvun henkioppijuttujen yms. selvittelyt, koska teki SRK mitä tahansa, aina joku osa vanhoillislestadiolaisista pitää sitä vääränä."
-
tulikohan tehtyä kirjoitusvirhe.
tai kääntäen/taas kääntäen, kaikki vanhoolliset uskoivat, että SRK tekee aina oikein......
SRK on tehnyt > 50 vuotta kaikki väärin. Siitä lähdetään.
-
-
Kukkopojat ovat vain halunneet entistä kirkaamman kilpensä pään päälle, pelolla.
Ja mummut nuolee.
Jumalan elävä seurakunta saa olla turvallisella mielellä, vaikka maailman myrskyt ympärillä pauhaavat, sillä Herra itse on seurakuntansa keskellä. Viimeisinä vuosikymmeninä on monelle uskovaisten keskuudessa nähdylle nuorelle tullut elävää Jumalaa rakkaammaksi tullut papiksi valmistumisen jälkeen ev.lut. kirkon epäuskoisten esimiesten ja kollegojen hyväksynnän saavuttaminen ja kirkon virkauralla eteneminen paikallisseurakunnissa tai vastaavissa paikoissa, joissa suurinta valtaa käyttävät elävää kristillisyyttä arvostelevat henkilöt. Jeesuksen seuraajina ei ollut ketään tunnettua juutalaista pappia. Ev.lut. kirkon maallistunut johto on alkanut muistuttaa monin tavoin Jeesuksen ajan Jerusalemin ylimmäisiä pappeja ja kirjanoppineita. Saddukeukset, johtavat juutalaiset, olivat ilmeisesti omaksuneetkin jo asioita pakanallisesta hellenistisestä maailmasta. Paavali oli taustaltaan fariseus. Hän oli sopiva evankeliumin julistamiseen pakanoille. Hän ei ollut juutalainen pappi ja sillä tavoin sitoutunut temppeliin. Jeesukselle Kristukselle uskovaiset itse muodostavat temppelin, jossa Hän itse Elämän Herra on heidän puhtautenaan. Jeesus Kristus itse korvasi juutalaisten temppelin ja sen papit. Paavali hankki elantonsa käsityöammatissa eikä hän ollut riippuvainen elantonsa suhteen temppelistä eikä siitäkään, oliko kristityillä varaa tukea häntä. Näin itsenäisenä ja riippumattomana hän saattoi saarnata rohkeasti. Paavali on paras esimerkki tämän ajan uskovaisille, miten sananpalvelijoiden kannattaa järjestää elämänsä: kirkon virka ei ole paras vaihtoehto. Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa yli kaiken. Siis enemmän kuin omaa hyvinvointia.
"Puhdistuisiko" tuo EVL.-kirkko kumminkin jos VL.-papit pääsisivät enemmissä määrin kirkon virkoihin !? Saarnaten oikeasti raamatun sanan mukaan. Tänä aikana tuntuu olevan kirkon viroissa "pappis-naisvalta" ! Tuohon naisten oloon papin virassa ei vaan näin "vanhoillinen" totu. Vaikka kirkoissa olisi hyvä käydä niin pitkään kun siellä luetaan "Isä meidän" rukousta...! "Tavan kirkon kävijät", ainakin maaseudulla, vielä kaipaavat miespappeja, erittäin mies kirkkoherroja ! Paavali tosin taisi olla poikamies, siinäkin suhteessa "vapaa" kulkemaan saarnamatkoillaan !?
Tässä "kevennys", mummoni ( jo poissa ) joskus viittasi "kun se Paavali oli poikamies",...( tuli ehkä "vähällä toimeen", kun itsensä vain elätti !? )
Ja jospa kumminkin tällä palstalla käytettäisiin kaunista kieltä, toisin "uskovia" kohtaan ?!, "Sovussa....jos se meistä riippuu"....
( huom. vl-mies )
Oleellista ei kaiketi ollut se, että Paavali oli poikamies. Oleellisempaa oli, että hän ei ollut sidottu Jerusalemin temppelin pappeuteen eikä ollut saddukealainen, jotka eivät uskoneet ylösnousemukseen eivätkä edes odottaneet Messiasta. Saddukeukset puolustivat vain oikeuttaan hoitaa temppelin rituaaleja ja saada siihen liittyen huomattavat tulot. He olivat rikkaita ja siten etääntyneet juutalaisesta kansasta. He pelkäsivät ennen kaikkea oman ajallisen asemansa ja muita korkeamman hyvinvointinsa puolesta, mutta eivät odottaneet joutuvansa kerran tuomittavaksi kadotukseen, vaikka tekisivätkin vääryyttä. Sen vuoksi mm. Salomon Psalmeissa (kirjoitus Jerusalemista(?) ilmeisesti ajalta muutama vuosikymmen ennen Kristuksen syntymää) Jerusalemin ihmisiä sanottiin pahoiksi synnintekijöiksi, joilla ei ollut vanhuskautta ja laupeutta ja jotka eivät tehneet lähimmäisilleen oikeutta. Ns. "köyhät" elivät erityisen elävästi odottaen Messiasta, joka muuttaisi asiat ja erityisesti jumalanpalveluksen. Jeesushan tyhjensi temppelin rahanvaihtajista kuten muistamme. Paavali opetti kristillistä jumalanpalvelusta, jossa uskovaiset ovat itse temppeli ja Kristus on Jumalan seurakunnan pää ja meidän keskellämme. Kristus on meidän viisautemme, vanhurskautemme, pyhityksemme ja lunastuksemme (1. Kor. 1:30).
Seppo Lohen esitelmä yhdellä itä Suomen ry:llä oli kyllä paljon selvittävä ja rehti ja totuudellinen katsaus nykyisen ajan VL:n uskoon. Silleen mie olen ainakin uskonut, siitä asti kun olen lapsuuden uskon pitänyt ! Semmoista käsitystä kuin VL-naispappi, ei ole ! Luterilaisessa kirkossa toimivat VL-miespapit "virkansa" puolesta yhteistyössä naispappien kanssa. Mikä "hinku" se on näillä naisilla päästä papin virkaan ? Se ei vaan sovi "pirtaan"! Paremmin voisivat toimia diakonissan viroissa. Papin virka: "Yhden vaimon mies "; siinä se vastaus !! (raamattua )
Eihän ortodoksikirkoissakaan ole naispappeja ! Eikä siitä hirveästi pidetä ääntä ! Siellä ei edes pohdita "moista ongelmaa "!
Kyllä ne "mummot" on useimmiten parhaita tietäjiä VL-liikkeessäkin, ennen vanhaan varsinkin "puhuttiin suoriksi"! Heikki Saari on jo haudassa, hänen "synneistään" ei SRK voi tehdä parannusta ! Jokaisen on tehtävä omista erheistään parannus ! Synnistä tehdään parannusta, ei mistään muusta ! Väsymystä voi olla monenlaista ja uupumista, ilman ns. syntiä. Ollaanpas nyt vain armollisia toisiamme kohtaan !
Siinäkin se paholaisen työ näkyy, että ei paholaisella ole tarvetta vääräoppista eli ortodoksista kirkkoa lähteä muuttelemaan ja tuomaan sinne naispappeutta.
Mutta kun evlut-kirkon virallinen oppi periaatteessa on Raamatun mukaista, niin siksi paholaisella ja naaraspiruilla on niin kova hinku ja kiima tuoda naispappeutta ja kaikenlaista homoutta evlut-kirkkoon. Valitettavasti valtaosa evlut-kirkon papeista ei kuitenkaan saarnaa kirkon virallisen opin mukaisesti.
rakentavasta kirjoituksesta! Odotan mielenkiinnolla uutta kirjaa, sillä se on todella tarpeellinen. Viime aikojen (ja myös 70-luvun) tapahtumien vuoksi sitä miettii monenlaista, ja on tärkeää, että asioista keskustellaan ja kirjoitetaan avoimesti, etsien oikeaa suhtautumista.
Tärkeintä on jokaisen peilata omaa uskoaan Raamatun valossa, ja lisää tukea saamme SRK:n kirjoista.
Ei deodorantti eikä hajuvesi ole kuin sallittua.
https://www.youtube.com/watch?v=QEDJSaG1-FM
"Tässä naamassa arpikin kaunistus olisi
Ja hampaat voi uusiksi laittaa"..
http://www.songlyrics.com/leevi-and-the-leavings/teuvo-maanteiden-kuningas-lyrics/
Tämmöstä saarnaa kaivattais minun mielestä rauhanyhdistyksilläki nykyään, siihen pisteeseen on tilanne eskaloitunut:
https://www.youtube.com/watch?v=CSWjeB0ZwYc&nohtml5=False
Harhassa on ja pahasti.
http://www.jesus-is-savior.com/Wolves/paul_washer.htm