Olen hyvin huonolla itsetunnolla varustettu nuori nainen. Etsin kokoajan itseäni ja haluan jatkuvasti 'muuttaa' itseäni (luonnettani, käyttäytymistäni) sillä en ole tyytyväinen itseeni.
Näen itseni säälittävänä, tylsänä, ärsyttävänä, luotaantyöntävänä, mitäänsanomattomana ihmisperseenä. Kun taas niin moni muu ihminen on silmissäni uskomattoman kaunis, karismaattinen, vetovoimainen, itsevarma sekä erikoislaatuinen. Ja minä olen heille niin kateellinen (Vaikka en näytä sitä koskaan ulospäin) Tälläiset ajatukset tekevät mut hulluksi.
Rakkauden ja huomionnälkäni on ajanut minut välillä toimimaan tosi epätoivoisesti ja 'tyrkysti' kun olen yrittänyt etsiä esimerkiksi seuraa baarista. Hävettää kaikki nolot jutut mitä olen tehnyt. Ehkä paisuttelen niitä mielessäni, mutta oikeasti, olen toiminut välillä tosi epätoivoisesti..
Pelkään, että olen menettänyt viimeisenkin mahdollisuuden näyttää olevani tyylikäs ja arvokas ihminen. Meidän kaupungissa on tosi pienet piirit ja pelkään, että olen jo monen ihmisen silmissä naurettava reppana tai jotain.. En uskalla mennä enää lempibaariini, koska pelkään että törmään siellä sellaisiin tyyppeihin, joita olen yrittänyt pokailla (ja olen saanut pakit) En voi enää lähteä ulos enkä pitää hauskaa.
En meinaa millään päästä yli eksistäni. En toki ole heihin missään yhteydessä, mutta ajatukset taakse jääneistä suhteista ja huonoista kokemuksista piinaavat minua ja satuttavat aina vaan. Vaikka niistä olis vaikka kuinka paljon aikaa.
Etenkin on tämä yksi tyyppi, joka on todella hurmaava, hyvännäköinen, suosittu, fiksu, hauska ja vetovoimainen tyyppi josta on helppo pitää (johon on helppo rakastua), hän on eksäni joka kohteli minua todella huonosti, ja minä myös sallin sen, olin niin sokea ja rakastunut. Hän leikki tunteillani ja sitten jätti minut ja pyyhki lopulta mut elämästään. Olen myöhemmin tajunnut, -kun olen lukenut psykologiaa, että hän sattaa olla jonkin sortin luonnehäiriöinen, mikä selittäisi hänen käytöksensä. Eihän sille mitään voi, eikä häntä kannata turhaan vihata ja syyttellä, sillä jos hän on luonnehäiriöinen, niin tuollainen käytös on hänelle vaan normaalia eikä minun pitäisi ottaa sitä henkilökohtaisesti, vaan ymmärtää ja jatkaa elämääni..
Mutta kun en pysty. Tämä henkilö on edelleen kaikista huonoista puolistaan huolimatta silmissäni ihailtava ja erikoislaatuinen ihminen, jolle olen myös äärettömän kateellinen tietyistä luonteenpiirteistä; hän on äärettömän itsevarma, rento ja huoleton, hurmaava ja rakastettava, addiktoiva ja tunnekylmä (minusta tuntuu että tunnekylmyys olisi paljon helpompaa kuin tälläinen yliherkkyys joka saa minut kärsimään elämässä turhan takia)
Hän on tosi suosittu ja saa aina kaikki ihmiset puolelleen ja tytöt ihastumaan itseensä. Hän leikkii kaikkien tunteilla, mutta silti kukaan ei pysty olemaan hänelle vihainen, niin magneettinen ihminen hän on... Ja en ole yksin tätä mieltä, vaan tällä tyypillä on oikeasti jono ottajia, joista moni tekisi mitä vain saadakseen hänet ja ovat valmiita tappelemaan hänen huomiostaan..
Tapasin baarissa myös yhden tosi hyvännäköisen tytön, joka antoi minulle numeronsa ja pyysi laittamaan viestiä. Minä sitten myöhemmin laitoin, ja hän ehdotti että voitais nähdä joku kerta. Viikko myöhemmin kysyin et huvittaisko häntä nähdä mua kaupungilla huomen illalla, ja sanoi että se sopii hänelle. Seuraavana iltana kuitenkin, kun aloin kysellä että monen aikaan nähtäis, (kello oli jo tosi paljon eikä hänestä ollut kuulunut yhtään mitään, olin vain odotellut..) hän vastaa vaan että ei pääse koska makaa kotona krapulassa. Eli hän feidasi minut kuin olisin joku täysin turha ovimatto kenen päältä voi vään kävellä ja ketä voi pompotella mielensä mukaan..! Sitten kun törmäsin häneen myöhemmin baarissa, hän tuli kännissä, joku toinen muija kaulassaan roikkuen ivailemaan minulle ja "pyytämään anteeksi" että feidasi minut. Hän halusi vain pilailla kustannuksellani.
No nyt kun eilen illalla mulla oli tosi paha olo ja huono itsetunto, menin (ei olisi kannattanut) stalkkaamaan sen (kenties luonnehäiriöisen) eksäni kuvia instagramiin.. -Aivan, minulla on paha tapa välillä stalkata eksieni elämää sos median kautta, haluaisin tästä tavasta eroon mutta en tiedä miten.. Ja no eipä siellä ollut paljon mitään uutta nähtävää, seurustelukumppanit hänellä vaihtuu edelleen tiuhan tasaiseen tahtiin.
Mut tällä kertaa törmäsin johonkin, joka sai mut tolaltani..
Hän oli nimittäin törmännyt tähän samaaan tyttöön, joka oli feidannut treffit mun kanssa tosi tylysti. Ja totta kai, näistä kahdesta ihmisestä on nyt näköjään tullut hyvätkin ystävät, nyt he bilettävät ja pitävät hauskaa yhdessä, sekä flirttailevat toisilleen avoimesti..
Kirjoitukseni ei mahu tähän kokonaan, joten jatkan sitä viestissä.... ->
Näen itseni säälittävänä, tylsänä, ärsyttävänä, luotaantyöntävänä, mitäänsanomattomana ihmisperseenä. Kun taas niin moni muu ihminen on silmissäni uskomattoman kaunis, karismaattinen, vetovoimainen, itsevarma sekä erikoislaatuinen. Ja minä olen heille niin kateellinen (Vaikka en näytä sitä koskaan ulospäin) Tälläiset ajatukset tekevät mut hulluksi.
Rakkauden ja huomionnälkäni on ajanut minut välillä toimimaan tosi epätoivoisesti ja 'tyrkysti' kun olen yrittänyt etsiä esimerkiksi seuraa baarista. Hävettää kaikki nolot jutut mitä olen tehnyt. Ehkä paisuttelen niitä mielessäni, mutta oikeasti, olen toiminut välillä tosi epätoivoisesti..
Pelkään, että olen menettänyt viimeisenkin mahdollisuuden näyttää olevani tyylikäs ja arvokas ihminen. Meidän kaupungissa on tosi pienet piirit ja pelkään, että olen jo monen ihmisen silmissä naurettava reppana tai jotain.. En uskalla mennä enää lempibaariini, koska pelkään että törmään siellä sellaisiin tyyppeihin, joita olen yrittänyt pokailla (ja olen saanut pakit) En voi enää lähteä ulos enkä pitää hauskaa.
En meinaa millään päästä yli eksistäni. En toki ole heihin missään yhteydessä, mutta ajatukset taakse jääneistä suhteista ja huonoista kokemuksista piinaavat minua ja satuttavat aina vaan. Vaikka niistä olis vaikka kuinka paljon aikaa.
Etenkin on tämä yksi tyyppi, joka on todella hurmaava, hyvännäköinen, suosittu, fiksu, hauska ja vetovoimainen tyyppi josta on helppo pitää (johon on helppo rakastua), hän on eksäni joka kohteli minua todella huonosti, ja minä myös sallin sen, olin niin sokea ja rakastunut. Hän leikki tunteillani ja sitten jätti minut ja pyyhki lopulta mut elämästään. Olen myöhemmin tajunnut, -kun olen lukenut psykologiaa, että hän sattaa olla jonkin sortin luonnehäiriöinen, mikä selittäisi hänen käytöksensä. Eihän sille mitään voi, eikä häntä kannata turhaan vihata ja syyttellä, sillä jos hän on luonnehäiriöinen, niin tuollainen käytös on hänelle vaan normaalia eikä minun pitäisi ottaa sitä henkilökohtaisesti, vaan ymmärtää ja jatkaa elämääni..
Mutta kun en pysty. Tämä henkilö on edelleen kaikista huonoista puolistaan huolimatta silmissäni ihailtava ja erikoislaatuinen ihminen, jolle olen myös äärettömän kateellinen tietyistä luonteenpiirteistä; hän on äärettömän itsevarma, rento ja huoleton, hurmaava ja rakastettava, addiktoiva ja tunnekylmä (minusta tuntuu että tunnekylmyys olisi paljon helpompaa kuin tälläinen yliherkkyys joka saa minut kärsimään elämässä turhan takia)
Hän on tosi suosittu ja saa aina kaikki ihmiset puolelleen ja tytöt ihastumaan itseensä. Hän leikkii kaikkien tunteilla, mutta silti kukaan ei pysty olemaan hänelle vihainen, niin magneettinen ihminen hän on... Ja en ole yksin tätä mieltä, vaan tällä tyypillä on oikeasti jono ottajia, joista moni tekisi mitä vain saadakseen hänet ja ovat valmiita tappelemaan hänen huomiostaan..
Tapasin baarissa myös yhden tosi hyvännäköisen tytön, joka antoi minulle numeronsa ja pyysi laittamaan viestiä. Minä sitten myöhemmin laitoin, ja hän ehdotti että voitais nähdä joku kerta. Viikko myöhemmin kysyin et huvittaisko häntä nähdä mua kaupungilla huomen illalla, ja sanoi että se sopii hänelle. Seuraavana iltana kuitenkin, kun aloin kysellä että monen aikaan nähtäis, (kello oli jo tosi paljon eikä hänestä ollut kuulunut yhtään mitään, olin vain odotellut..) hän vastaa vaan että ei pääse koska makaa kotona krapulassa. Eli hän feidasi minut kuin olisin joku täysin turha ovimatto kenen päältä voi vään kävellä ja ketä voi pompotella mielensä mukaan..! Sitten kun törmäsin häneen myöhemmin baarissa, hän tuli kännissä, joku toinen muija kaulassaan roikkuen ivailemaan minulle ja "pyytämään anteeksi" että feidasi minut. Hän halusi vain pilailla kustannuksellani.
No nyt kun eilen illalla mulla oli tosi paha olo ja huono itsetunto, menin (ei olisi kannattanut) stalkkaamaan sen (kenties luonnehäiriöisen) eksäni kuvia instagramiin.. -Aivan, minulla on paha tapa välillä stalkata eksieni elämää sos median kautta, haluaisin tästä tavasta eroon mutta en tiedä miten.. Ja no eipä siellä ollut paljon mitään uutta nähtävää, seurustelukumppanit hänellä vaihtuu edelleen tiuhan tasaiseen tahtiin.
Mut tällä kertaa törmäsin johonkin, joka sai mut tolaltani..
Hän oli nimittäin törmännyt tähän samaaan tyttöön, joka oli feidannut treffit mun kanssa tosi tylysti. Ja totta kai, näistä kahdesta ihmisestä on nyt näköjään tullut hyvätkin ystävät, nyt he bilettävät ja pitävät hauskaa yhdessä, sekä flirttailevat toisilleen avoimesti..
Kirjoitukseni ei mahu tähän kokonaan, joten jatkan sitä viestissä.... ->
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jatkan siis kirjoitustani ->
Olen niin kateellinen sekä mustasukkainen. He eivät kumpikaan huolineet minua, vaan toinen kohteli minua kaltoin ja kidutti minua henkisesti sekä leikkki tunteillani, ja toinen feidasi minut ja teki minusta pilkkaa päin näköä. Miksi olen kaikkien silmissä sellainen säälittävä altavastaaja, ketä voi höynäyttää ja kohdella huonosti?? Miksi en saa osakseni kunnioitusta enkä ihailua, vaan aina jotain paskaa tulee niskaan?
Nyt nuo kaksi hyvännäköistä ja suosittua tyyppiä ovat sitten toistensa kanssa ja tuskin edes muistavat kuka mä oon. Olin vain ovimatto johon he pyyhkivät jalkansa kun astuivat baariin ryyppäämään ja bailaamaan.
Ja älkää ny sanoko, että "hei noi kaverit vaikuttaa ihan idiooteilta, et oo ansainnut tollasta kohtelua, voit ite olla parempi ihminen ja keskittyä itseesi" kun se ei ole niin helppoa. Tää on minulle tosi iso asia ja eilisen stalkkaus-sessioni jälkeen sain pitkästä aikaan hirveän ahdistuskohtauksen ja aloin itekemään ja menin kämppikseltä pyytämään apua ja rauhoittavan lääkkeen.
Ja kyllä, olen saanut ammattiapua, mutta terapia on vasta alussa ja ainakaan vielä en ole hyötynyt siitä juuri millään tavalla...
Elämä tuntuu julmalta peliltä, jota minä en osaa yhtään pelata, ja tunnen hävinneeni tämän pelin ja aikaa sitten. En osaa, en, jaksa. Yritän muuttua arvokkaammaksi, kunnioitettavammaksi ja itsevarmemmaksi ihmiseksi mutta se ei tunnu onnistuvan.
Miten ihmeessä voisin saada itsetuntoni takaisin, päästä eroon kateuden ja mustasukkaisuuden tunteistani? Miten pääsisin yli eksistäni ja minua huonosta kohtelusta? Millä saavutan arvokkuuden ja omanarvontunteeni?
Jos joku jaksaisi neuvoa, olen rehellisesti itsetuhoisten ajatusten partaalla, tuntuu etten jaksa enää. Ei kiitos mitään ivallisia viestejä
-aloittaja
Tapa itsesi?
Mistä näitä palstan "neropatteja" sikiää?
Lue ajatuksella vaikka Tommy Hellstenin kirjoja tai vastaavia elämäntaito kirjoja, kyllä niissä pointti on.
Tuossa linkissä esimakua vastaavasta pohdinnasta.
https://katisar2.wordpress.com/2012/05/31/traumat-sisainen-teatteri-ja-vakivalta/
Tämän saman asian takia isosta osasta ihmisiä tulee kirjailijoita, käsityöntekijöitä, taiteilijoita, säveltäjiä. He kääntyvät elämässään "sisäänpäin" sublimoiden angstinsa ja tuskansa paperille, taululle, jne.
Nämä ihmiset eivät yleensä viihdy joukkuelajeissa. Olet juuri samanlainen, samanlaisella tiellä. Siirry sisäänpäin. Kehitä itseäsi. Aikaa kyllä on. Tiedät tämän. Voit lyödä kiusaajasi vihreäksi kateudesta kehittämällä itsellesi niin rikkaan sisäisen elämän, että oksat pois. Näin minä tein.
Mutta neuvo, älä enää jää turhaan rimpuilemaan ja kiemurtelemaan näiden narsistien ja kiusaajien vierelle. Sillä heidän vierellään olo vain lisää heidän nautintoaan ja he saavat vain lisää voimaa siitä, jos joku kiusattu on heidän lähipiirissään.