Minulla on ollut omituisen masentunut olo hyvin kauan, enkä ole tiennyt oikein mikä mua niin syö sisältä. Monikin asia, mutta tänään tajusin nyt sen ehkä suurimman. Mä kärsin fyysisesti ja psyykkisesti ihmisten pahuuden tajuttuani. Salakavaluus, ilkeys, kierous, katkeruus ihmisissä saa mut tuntemaan itseni suojattomaksi ja ahdistuneeksi.
Huomaan etsiväni katseellani ihmisiä joita elämä ei ole vielä pilannut. Ystävällisiä ja lämpimiä ihmisiä. Katkeruuden " hyytävyyden" tunnen kaukaa ja välttelen. mulle tulee niin ahdistunut olo. Pelokas..
Hyvät ihmiset ovat mulle voimavara, josta saan halua elää ja uskoa elämään ja ihmisiin...pahat ihmiset taas polttaa mun elämän haluani loppuun.
En tiedä onko tämä sitten ahdistuneisuushäiriö vai olenko vain niin pahasti satutettu että reagoin emotionaalisesti voimakkaasti pelolla ja ahdistuksella pahuutta ja kieroutta ihmisissä havaitessani.
Minä kuitenkin reagoin voimakkaasti ahdistuksella ja ajatus siitä etten löytäisi enää maailmasta ainoan ainoaa ystävällistä ja sydämellistä, aitoa ihmistä, joka ajattelee kauniisti muista saa mut jotenkin vajoaan masennukseen.
Välillä makaan sohvalla kuin pahankin takaiskun saaneena peittojen alla surullisena. Tunnen itseni jotenkin niin turvattomaksi, puolustuskyvyttömäksi. Hirveän haavoittuvaksi...
Todellakin syö sisältä nähdä ihmisten sielujen rumuutta ja toisinaan mielessä käy kysymys: Onko elämisessä täällä mitään mieltä?
Minulla on todella kova ikävä mukavia "turvallisia" ja luotettavia ihmsiä ja toisinaan jokin kuoleman kaipuu...
Huomaan etsiväni katseellani ihmisiä joita elämä ei ole vielä pilannut. Ystävällisiä ja lämpimiä ihmisiä. Katkeruuden " hyytävyyden" tunnen kaukaa ja välttelen. mulle tulee niin ahdistunut olo. Pelokas..
Hyvät ihmiset ovat mulle voimavara, josta saan halua elää ja uskoa elämään ja ihmisiin...pahat ihmiset taas polttaa mun elämän haluani loppuun.
En tiedä onko tämä sitten ahdistuneisuushäiriö vai olenko vain niin pahasti satutettu että reagoin emotionaalisesti voimakkaasti pelolla ja ahdistuksella pahuutta ja kieroutta ihmisissä havaitessani.
Minä kuitenkin reagoin voimakkaasti ahdistuksella ja ajatus siitä etten löytäisi enää maailmasta ainoan ainoaa ystävällistä ja sydämellistä, aitoa ihmistä, joka ajattelee kauniisti muista saa mut jotenkin vajoaan masennukseen.
Välillä makaan sohvalla kuin pahankin takaiskun saaneena peittojen alla surullisena. Tunnen itseni jotenkin niin turvattomaksi, puolustuskyvyttömäksi. Hirveän haavoittuvaksi...
Todellakin syö sisältä nähdä ihmisten sielujen rumuutta ja toisinaan mielessä käy kysymys: Onko elämisessä täällä mitään mieltä?
Minulla on todella kova ikävä mukavia "turvallisia" ja luotettavia ihmsiä ja toisinaan jokin kuoleman kaipuu...
Vastaukset 17
Vanhimmat
miettinyt itsekin. Yhtenä yönä en saanut edes nukuttua, kun mietin maailman pahuutta ja miten pahoja ihmisiä on olemassa. Mihin raakamaisiin tekoihin ihminen pystyy ja kadullakin välillä näkee jo ihmisestä, onko hän paha, vai hyvä.
Olisko se paha teko jos poistais pahan ihmisen? Vai palvelus maailmalle?
Miten "paha" pitää olla? Poistaisitko osan rikollisista, minkä osan?
No, jos vaikka aiheuttaa vain tuhoa ympärillään. Ei rakenna mitään, ei luo mitään hyvää. Tai mikä ihmisen tehtävä yleensäkin on? Jos on vaan taakka muille, kuormittaa yhteiskuntaa. Ottaa, mut ei anna mitään?
Ajattelen, että rikolliset ovat juuri tuollaisia. Ottaa vaan, ei anna mitään (paitsi kärsimystä ja tuhoa). Minua ei haittaisi kuulla, että Breivikin elämä lakkaisi.
Ei, minusta kenenkään henkeä ei tule silti ottaa. Sellainen on liian usein luonteeltaan diktaattorimaista juonittelua, missä halutaan päästä eroon itselle kiusallisista henkilöistä hölöpölö-perusteilla (manipuloimalla).
Haluaisin jatkaa aloittajan viestiin, että mietin tänään ja useasti olen miettinyt, että miten ihminen on ihmiselle tavara tai status symboli monasti. Jos et näytä kivalta, sulla ei oo kivoja vaatteita, hiuksia, näytät introvertiltä etkä huutavalta huuhkajalta, niin eipä ole ystävyyttä tarjolla tässä maailmassa. Miksi pitää arvottaa ja lokeroida ihmiset?!? Miksei vaan olla kaikki ystäviä keskenämme... Se hajottaa, joka päivä.
Jatkan vielä, että koko eläminen on yksinäisyyden hyväksymistä ja onnen opettelemista yksin, siis mulla. :'(
Tsemppii.
Ja lopettakaa turha märehtiminen. Ei auta vaikka miten pyörittelisitte mielissänne tuota ihmisten pahuutta, päinvastoin ahdistutte siitä vain lisää. Turhaa surra ja pähkäillä asiaa joka kantilta, jos ette voi jo olemassa olevaan ongelmaan vaikuttaa. Suunnatkaa ajatuksenne mieluummin positiivisiin juttuihin ja jättäkää pahuus itsenne ulkopuolelle sekä nämä pahat ihmiset kokonaan huomiotta, ellei kanssakäyminen ole esimerkiksi työn vuoksi pakollista.
Ärsyttää tosiaan nuo pahansuovat, kateelliset vikoja etsivät kyttääjät, joita näyttää riittävän. Itse ovat niin olevinaan oikeassa, oikeita ja tekevänsä oikein. Toisia painamalla nostavat itseään. Toisilta veisivät leivänkin suusta.
Mä haluaisin vain paeta ruumisarkkuun piiloon pahoja ihmisiä...
Koetko itse olevasi pelkästään hyvä ihminen? Sellaisia kun ei ole oikeasti olemassakaan.
Jokaisessa on sekoitus hyvää ja pahaa, ja se kumman saat ihmisissä esiin on osittain heijastus sinusta ja käytöksestäsi ihmisiä kohtaan.
Ei pidä heittäytyä tuomarijumalaksi muille ihmisille, anteeksianto on suurempi hyve kuin tuomitseminen.
Ajattelen samoin kuin edellinen kirjoittaja... Luultavasti ne joita pidät "pahoina", eivät ole niin pahoja kuin luulet. He ajattelevat ehkä joskus pahasti jostakin ihmisestä, jota eivät täysin tunne - vähän kuten sinä heistä, että he ovat vain "pahoja" ihmisiä ja siinä kaikki - mutta jokaisella ihmisellä on aina mahdollisuus huomata olleensa väärässä jonkun suhteen. Yhtäkkiä näkeekin uudessa valossa jonkun ihmisen, kun vain tutustuu paremmin. Omat ennakkokäsitykset saavat murtua, ja voi katua aiempaa asennettaan. Emme näe koskaan muista ihmisistä kaikkea heti.
Samoin ne harvat, joita pitäisit "hyvinä", luultavasti eivät toteuttaisikaan jokaista mielesi kiemuraa joka tilanteessa, jolloin taas pettyisit, kun odotuksesi eivät täytykään ja ihmiset eivät olleetkaan "hyviä".
Myös sinulla on varjosi, näit sitä tai et!
näin pahasti masentunut, ettet edes töihin ole kyennyt? Eikös sun pitäisi olla nyt paraillaan duunissa?
Olet erehtynyt henkilöstä. Klo 9 aamulla alkoi työaikani tänään.
Yksi mies kirjoittanut koko ketjun. Vaikka kuinka luovisit näitä että ei ole oikeasti niin paha-aloituksia. Niin näytit minulle pahuuden. Sinun kanssasi ei tule välejä koskaan luovi mitä luovi. 9 vuotta on pitkä aika.....Ja sen tulet huomaamaan tämän kevään ja kesän aikana. Meidän välit eivät tule kuntoon. Ja sä saat ansaistsemasi tuomion
Olen nainen. Tunteellinen vuodatus useimmiten on naisen. Miehet siirtää useimmiten surun aggressioon ja naiset masennukseen ja pelkoihin.
Miehet usein tekee jotain esim. urheilee ja naiset taas märehtii ja kirjoittaa pitkiä vuodatuksia johonkin nettiin.