Jos tuntee tai on tuntenut sekä vanhemman että lapsen, nyt jo aikuisen, ja huomaa miten narsistisia molemmat ovat, niin ei oikein voi muuta ajatella kuin että narsismi on perinnöllistä. Epäilen, että narsisteilla ainakin toinen vanhemmista on luultavasti myös ollut narsisti.
En usko, että kenestäkään, jolla on ollut onnellinen ja turvallinen lapsuus, voi tulla narsistia.
En usko, että kenestäkään, jolla on ollut onnellinen ja turvallinen lapsuus, voi tulla narsistia.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Narsismi on tunne-elämän kehityshäiriö joka syntyy pääasiassa ulkoisten tekijöiden takia, eli siis kasvatuksen tulos. Tutkimusten mukaan on myös olemassa aivorakenne joka altistaa narsismiin/psykopatiaan.
Vanhemman ei kuitenkaan tarvise olla narsisti. Muutkin häiriöt, kuten alkoholismi, voivat johtaa lapsen tunne-elämän vaurioitumiseen. Joka tapauksessa, onnellinen ja turvallinen (rajat sisältävä) lapsuus suojaa narsismilta, myös siinä tapauksessa että aivoissa on alttius sille.
Narsismi ei ole perinnöllistä. Mutta jos vanhempi kasvattaa lapsensa narsistisesti\narsistiksi, silloin tuo on mahdollista. Kokemusta on!
Tunsin narsistin äidin. Se muutama kerta kun olin narsistin ja narsistin äidin seurassa. Varsinkin äidin puheiden takia minulle tuli heti tunne etten ole tervetullut ja lähdin pois. Sitä jäätävää tunnekylmyyttä ihmettelin mistä se johtuu. Kuin viha minua kohtaa.
Neljä sisarusta, kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Isä mielestäni narsisti. Pojista tuli narsisteja, tytöistä ei. Mielestäni perinnöllistä, ja isän rooli pojille hyvin merkittävä.
Mielestäni narsismi on tietyssä määrin periytyvä.
Jos lähdetään miettimään ihmisten luonteita niin yksi luonteenpiirre on itsekeskeisyys, se on takuuvarmasti periytyvää.
tähän kun lisätään kotoa saatu narsistinen käyttäytymismalli niin syntyy takuuvarmasti pesunkestävä narsisti.
Olen joutunut seuraamaan edesmenneen vaimoni perheen touhuja.
Heidän äitinsä on narsisti pahimmasta päästä ja isänsä oli (kuoli vuosia sitten) alistuva mutta kuitenkin osoitti narsistisia piirteitä.
Vaimoni narsistisuuden tajusin vasta vuosia hänen kuoleman jälkeen.
Ihmettelin hänen touhuja, minun mollaamista, oman navan tuijotusta jne..
Tässä perheessä narsismi on kuin aids, se ei näy nuorena päällepäin mutta pahenee vanhetessa.
Edesmenneen vaimoni äitiä voisi luonnehtia nyt 70 vuotiaana seinähulluksi ja sisko on siinä täydessä narsistin vaiheessa 46 vuotiaana.
Vaimoni kuoli 36 vuotiaana joten hänen narsismi oli vasta ottamassa askelta täyden narsismin vaiheeseen.
Perheen ja suvun vaikutukset ovat mielenkiintoisia, mutta edellyttävät tilaisuutta vuosikymmenien seurantaa. Luonteenpiirteet ja käytösmallit voivat olla hyvin voimakkaita toistuen eri sukupolvissa.
Tiedän useampia sukuja, joissa erityisesti naisilla kulkee perintönä räjähtelevä temperamentti, suuri itsekkyys ja herkkä nahka. Narsistisia piirteitä siis. Kaikki nämä naiset ovat avioituneet alistuvan miehen kanssa. Heistä on tullut paitsi vaimonsa, myös appivanhempiensa ja tietysti omien lastensa nöyriä palvelijoita. Tarkoitan, että heidän kiltteyttään ja ahkeruuttaan on käytetty hyväksi todella reippaasti usean sukupolven voimin.
googlettakaa "virtanen sarjakuva" :D
Kyllähän syynä narsismin syntyyn on omat vanhemmat ja ympäristö, itse olin luonut oman maailman jossa elin 48 v , nyt ymmärrän asiat sillä toinen vaimoni syytti minua narsistiksi, sai myöhemmin huomata myös itse olevan sillä narsistia ei voi parantaa kuin toinen narsisti tai psykoterapia, on olemassa ohut- ja paksunahkaisia narsisteja, ehkä minä olin ohutnahkainen! Nyt olen tutkinut n. 8 vuotta narsismia enkä vieläkään ymmärrä ihan kaikkea mutta tunnistan narsistin helposti. RAJAT ON RAKKAUTTA! ps VIHA ON SE POHJIMMAINEN TUNNE , SE ON YMMÄRRETTÄVÄ VAIN KUKA SEN ON AIHEUTTANUT!
Viha on tunne. Narsisti ei välitä. Miten toinen narsisti voisi parantaa?
Ehkä sitä toinen lähäri kuvittelee voivansa parantaa toisen kaikkivoimaisella rakkaudellaan, siitäkös olisi kyse?
Jos omasta lapsesta kehittyy narsisti, silloin automaattisesti lähtee auttamaan toisia! Auttamalla toista auttaa itseään, ei tarvitse kohdata omaa syyllisyyttään! Se on ns. kierre niin pitkään ennenkuin "hoksaa", mistä on kyse? OMA "KOTI" PITÄÄ OLLA KUNNOSSA, SILLOIN VOI LÄHTEÄ AUTTAMAAN TOISIA! Kyllä, näinhän läheisriippuvainen toimii, liian kiltti
Toinen narsisti unohtaa itsensä, näkee sivusta ns. puutteet mutta sillä "voi" olla ns. taka-ajatukset, auttamalla toisia auttaa itseään! Kyllä, antaa hellyyttä ja rakkautta joka poistaa vihaa, elämä on antamista ja saamista, toivottavasti hieman enemmän antamista!
joku joskus totesi: rakastakaa itseänne niin kuin toisia ;)
kieltämättä tuossa lausessa on narsistinen taka-ajatus... piilotetut motiivit eivät aina ole pahantahtoisia - naivii kun olen
Riippuvainen persoonahan juuri on se kaikein tyypillisin narsistin uhri,ainakin parisuhteessa. Lähäri kuvittelee oman takertumisensa olevan rakkautta. Narsisti saa sen mitä haluaakin,toisen uhratessa oman elämänsä . Mahdollistaja ja masokisti , kuten usein alkoholistin puolisokin. Hyysää,hoitoon toimittamisen sijaan. Jotkut narsistit pitäisi saada pakkohoitoon. Altruismi varmaan sinänsä on hyvä. Harvoinhan mikään on täysin pyyteetöntä. Sekin, että tavoittelee itselleen mielihyvää on kuitenkin myös motiivi, mutta ei paha.
Olen joskus nähnyt narsistien ensin ihastelevan toistensa narsistisuutta ja lietsovan toisiaan yhä älyvapaampiin tekoihin. Lopulta ikäänkuin happi loppuu molemmilta ja tiet erkaantuvat. Siinä ei kumpikaan narsisti parannu, ehkä vaan oppivat lisää toimintamalleja toisiltaan.
Minä siivoan muiden kotia, mutta oma kämppä on tosi sekaisin. Olen aivan sokea sotkuilleni. Mutta hienosti autan muita, olen jopa opettanut kodinhoitoa.
Millä tavalla narsistinen ?
Siinä mielessä kyllä, jos narsismilla tarkoittaa itsensä rakastamista.
Mutta, eikö itseä kuuluisi rakastaa yhtä paljon kuin muitakin ?
Menin itsekin aikoinaan sellaiseen ajatusmalliin mukaan, jossa rakastetaan vain toisia, mutta, eikö siitä tavallaan voi paradoksaalisesti jopa seurata jonkinlaista ikäänkuin "narsismia", koska siinä voisi päätyä liiaksi peilaamaan itseään toisista, kun ei rakastaa itseään yhtään, vaan vaan toisia, joten huomio on niin täysin toisissa, että oma itse ikäänkuin katoaa...
Ja kun Raamatussa kai sanotaan että rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi, niin meneekö ajatus väärin jos sanoo; Rakasta itseäsi niinkuin lähimmäistäsi ?
Tunsin perheen Itä-Suomesta ja voin kyllä sanoa että sellainen tytär kuin vanhempansa. Hänen veljensäkin hyvin narsistinen. Kyllä ne kasvatuksen uhreja monasti on, geeniperintään en ota kantaa koska tiede ei tunne narsismia periytyvänä piirteenä.
temperamentti periytyy - tapa reagoida tunteita herättäviin asioihin... tietyt aivorakenteet ovat perinnöllisiä ... ja jos lähtökohtaisesti ajatellaan pienen lapsen symbioottista suhdetta vanhempiinsa ja vanhempien kykyä kantaa lapsen tunteita ja toimia 'tunnesäiliönä ja jäsentäjänä lapsen tunteille' ... lienee sekin perinnöllistä
ensisijainen kiintymyssuhde, geneettinen tai ei, useimmiten vaikuttaa pienen lapsen luonteen kehittymiseen, jos lapsella siihen on kykyä - kaikilla sitä ei ole