Minkälaisia? Vihaa, mustasukkaisuutta, kateutta, epätoivoa, katkeruutta vai jotain muuta? Miksi näin?
Tunnetko negatiivisia tunteita kaivattua kohtaan?
Tummattunteet
32814
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Alan uskomaan, että ei meille mitään tule. Hän ei pidä minusta tarpeeksi halutakseen tutustua minuun paremmin.
Samat sanat.
oletko itse ollut tarpeeksi aktiivinen tutustumisen suhteen ? jos sinulta ei tule samalla tavalla aloitteita, voi toinen lulla ettei sinua kiinnosta tarpeeksi
Onko "kysymysmerkkiä" tunne?
Mulla on ihan pelkästään positiivisia tunteita häntä kohtaan.
Joo, pettymystä kerta toisensa jälkeen, mut turhaahan se on tuhlata siihen energiaa. Paras keskittyä omaan hyvinvointiin.
Minä olen edelleen hiukan kiukkuinen siitä, kun en saanut huomiota häneltä baarissa. Olin odottanut sitä iltaa kauan ja sitten ei edes kunnon keskustelua.
Baari illan mukavuuteen vaikuttaa moni asia, odotuksen jännitys, välit ennen kohtaamista, tunnelma paikan päällä siinä vain muutama.
En. Epätietoisuus on ainoa tunne
Voisin sanoa osittain samaa ja jonkinlaista surua, johtuen epätietoisuudesta, siitä syystä joutui ajamaan tunteensa osittain alas suojellakseen itseään.
että, eipä ole enää mitä kaivata.
Joo, tunnen ikävää..
Lähinnä pettymystä. Uskoin ja luotin hänen aikuisuuteen, älykkyyteen, kypsyyteen. Kuvittelin hänen ymmärtävän kaiken irl kertomani pohjalta minun arat kohtani. Uskoin ettei hän satuta minua tahallaan niihin lyöden. Tuntuu pahalta huomata että se ihminen oli kaikessa päinvastainen. Yliarvioin hänen hyvyyden. Nostin hänen kypsyytensä ja aikuisuutensa korkealle tasolle kuin todellisuudessa se oikeasti olikaan.... Eniten kirvelee että erehdyin ihmisen suhteen niin pahoin. En näköjään osaa vieläkään arvioida ihmisiä vaan korotan heitä sinisilmäisesti paremmiksi kuin he ovatkaan..
Toisaalta hämennystä koska mielessä käy selitys toinenkin. Lieventävä selitys, jonka vielä ymmärtää pystyisinkin.
Ettet yliarvioisi jotain mitä on tapahtunut? Tai vedä johtopäätöksiä mitä muut selittävät hänestä, monet haluavat pilata toisten välit edistääkseen omiaan.
Kieltämättä tuntui, että toinen alkoi sohimaan arkoja kohtia.Tuntui, kun piti luottamusta rakentaa rakenteita vaan ravisteltiin.Kyllä voin sanoa, että jaksaminen on ollut välillä kovilla, liittyen moniin asioihin.
TunnenKyllä-nimimerkille: Mikä tekstisi tarkoitus on? Jos kerran olet huomannut, että kaivattusi on mätä ihminen, miksi et jätä palstaa? Se että kirjoitat hänestä tuollaista tänne, ei tee sinustakaan viatonta pyhimystä, kypsästä aikuisesta puhumattakaan. Päinvastoin.
En, päinvastoin positiivista kipnää
En tunne.
lähinnä tunnen pelkkää mielihyvää häntä ajatellessani.
Tunnen vain myönteisiä ja lämpimiä ajatuksia. Tämä kokemushan on pelkästään hellyttävä ja iloa tuova - kestänyt kauan, jatkuu ja pysyy. Hymyillen ja kiitollisena ajattelen kokemaani. . .
En, en kaipaa ketään jota kohtaan on negatiivisia tunteita. Se syö vain kaiken energian.
Epätoivoa ja epätietoisuutta. Tuo epätietoisuus on pahinta. Kun tietäisi, tuntiko toinen mitään vai ei. Olen kuitenkin turtunut tuohon epätiedon tunteeseen. Se vaan pitää hyväksyä. Itse ajattelen tunneasioista sillä tavalla, että jos toinen tarpeeksi välittää tai pitää, haluaa sen itse kertoa. Siksi en aio kysyä häneltä, ja enää se ei olisi mahdollistakaan. Ei ole yhteydenpitoa enää.
Ai että ihania sunlaiset ihmiset jotka vaan odottaa että toinen ottaa yhteyttä. Sitten itketään että yhytipyhyti kun se ei tykkää musta vaikka "kaivatulla" ei välttämättä oo hajuakaan siitä että hänestä edes ollaan kiinnostuneita.
Se on helppo huudella, kun ei tiedä tilanteesta mitään. Olen useasti ottanut yhteyttä ja tunteenikin jopa kertonut. Enää yhteydenotto ei ole sopivaa.
No sitten se on selvä homma, ei ole kiinnostunut.
Voi olla tai sitten ei. Elämä ei ole mustavalkoista.
Mooses, antasin piuhoilla 1000V kumpaakin ja -
En negatiivisia. Nyt tuntuu, että en alan kohta itkemään.
Oikeastaan itkinkin. No voi siellähän on kirjoitusvirhekin. En sana pois viimeisestä lauseesta.
En oikeastaan. Kaikkeen tottuu. Osansa kullakin.
En tunne niitä hetkellä ketään kohtaan.
En. Miksi tuntisin? Ei mitään erikoisia tunteita kuin vain hyviä ajatuksia. En enää mieti hirveästi sitä ihmistä. Loppu jees, kaikki jees. En muutoinkaan muistele yleensäkään ketään pahalla tai tunne ketään kohtaa pahaa. Hetken voi ottaa päähän ja siinä kaikki. Jälkikäteen on turha enää murehtia tai vihata. Ei se hidasta kuin omaa menoa vain.