En ollut aluksi uskoa silmiäni kun luin, että osa vl:istä kokee olevansa vainon kohteena. Kaikki varmaankin ymmärtävät mistä tulee se halu ajatella pilkka ja halveksuntakin vainona.
Pöyristyttäväksi asian tekee se kun sotien jälkeen vl:ät itse ovat ainoita jotka oikeasti ovat uskon takia ihmisiä Suomessa vainonneet. 70-80 lukujen traagiset hoitokokoukset olivat sellaisia joita jo voi kutsua vainoksi.
Ihmisiä ahdisteltiin isolla miesjoukolla öiseenkin aikaan tuntikausia. Julkisia nöyryytyksiä rauhanyhdistyksillä oli vaikka kuinka paljon. Epäsuosioon joutuneita ei tervehditty vuosikausiin ja joskus sukulaisetkin hylkäsivät pulaan joutuneen vuosiksi ja jopa iäksi. Pahimmissa tapauksissa ihmispolo lyötiin niin lujasti hajalle, että osa teki itsemurhan.
Luulenpa, että nämä silloiset hoitajat tai muuten hoitohenkiset ovat niitä ketä muka täällä netissä "vainotaan". Saisitte hävetä ja vihdoinkin pyytää anteeksi kärsineiltä. Ei ollut oikein, että ihmisiä syytettiin teoista joita eivät olleet tehneet.
Varmasti oli aiheellisiakin hoitoja ja niitäkin saisitte hävetä ja pyytää anteeksi. Hoitaa voi monella tavalla. Joko oikeasti rakantavalla tavalla tai sitten 70-80 lukujen tyyliin. Silloin ei ollut tärkeää se päämäärä mihin hoidolla olisi pitänyt pyrkiä. Silloin oli tärkeää se rankaisu ja ihmisen nöyryyttäminen. Missään ei varmasti sanota, että hoitajien täytyy nauttia vikaan joutuneen "henkisestä pahoinpitelystä".
Pöyristyttäväksi asian tekee se kun sotien jälkeen vl:ät itse ovat ainoita jotka oikeasti ovat uskon takia ihmisiä Suomessa vainonneet. 70-80 lukujen traagiset hoitokokoukset olivat sellaisia joita jo voi kutsua vainoksi.
Ihmisiä ahdisteltiin isolla miesjoukolla öiseenkin aikaan tuntikausia. Julkisia nöyryytyksiä rauhanyhdistyksillä oli vaikka kuinka paljon. Epäsuosioon joutuneita ei tervehditty vuosikausiin ja joskus sukulaisetkin hylkäsivät pulaan joutuneen vuosiksi ja jopa iäksi. Pahimmissa tapauksissa ihmispolo lyötiin niin lujasti hajalle, että osa teki itsemurhan.
Luulenpa, että nämä silloiset hoitajat tai muuten hoitohenkiset ovat niitä ketä muka täällä netissä "vainotaan". Saisitte hävetä ja vihdoinkin pyytää anteeksi kärsineiltä. Ei ollut oikein, että ihmisiä syytettiin teoista joita eivät olleet tehneet.
Varmasti oli aiheellisiakin hoitoja ja niitäkin saisitte hävetä ja pyytää anteeksi. Hoitaa voi monella tavalla. Joko oikeasti rakantavalla tavalla tai sitten 70-80 lukujen tyyliin. Silloin ei ollut tärkeää se päämäärä mihin hoidolla olisi pitänyt pyrkiä. Silloin oli tärkeää se rankaisu ja ihmisen nöyryyttäminen. Missään ei varmasti sanota, että hoitajien täytyy nauttia vikaan joutuneen "henkisestä pahoinpitelystä".
Vastaukset 14
Vanhimmat
että ihminen joutui menemään koko seurakunnan eteen tekemään parannusta jostain, mistä ei itsellä ollut edes harmainta aavistusta. Se on julkista nöyryytystä.
Totta joka sana! Aivan olen samaa mieltä kanssasi.
On jossa mellastaa kaikenlaiset opit ja suuntaukset
Jos joku kysyy esim. "Miten tullaan autuaaksi"
Löytyy yhtämonta mielipidettä kuin vastaajaakin
Vl-liikkessä ei tätä ongelmaa ja se on mahtavaa
Ja vapaus lähteä tai jäädä on kiistaton
hymähdetään säälivästi.
Kuvittele seuraava tilanne kohdallesi.
Seuraavan kerran kun menet seuroihin sinut kutsutaan seurayleisön eteen ja sinua syytetään jostakin mitä todellakaan et ole tehnyt. Mitä tekisit? Tunnustaisitko ja pyytäisit anteeksi ja samalla valehtelisit Jumalan kasvojen edessä? Mikäli et kykenisi valehtelemaan sinun syntisi sidottaisiin ja sanottaisiin, että joudut helvettiin.
Tuollaisten valintojen eteen vl-liike laittoi satoja jäseniään 70 luvulla. Mutta niin kuin itse totesit, teillä ei ole kuin yksi oppi. Arvaapas kenen oppi se sellainen on?
Kannattaa miettiä myös niitä lapsi parkoja jotka joutuivat seurayleisön eteen pilkattaviksi. Heillä raukoilla ei ollut mitään käsitystä siitä mitä on tapahtumassa. Näkivät vain vanhempiensa kärsivän ja kuin usvassa kuulivat "synti, helvetti, synti, helvetti". Monien vanhemmat muuttuivat lopullisesti masentuneiksi ihmisiksi ja tietenkin se löi leimansa lapsiinkin. Tänä päivänäkin hoidetaan mielenterveystoimistoissa 70-luvun vl:ien "rakkauden töitten" aikaansaannoksia.
Minua säälittää ne pienet viattomat lapset ja myös ne aikuiset ihmispoloiset jotka rauhanyhdistyksillä muserrettiin.
Itse muistan vain hämärästi niitä aikoja ja uskon että ne ovat olleet vaikeita aikoja puolin ja toisin
Ja täytyy myös tunnustaa etten muista asioita joista silloin oltiin erimieltä mutta jotain opillisia asioitahan ne ovat tietysti olleet
eli on keskusteltu ja väitelty siitä kumpi on oikeassa tai väärässä jä väärässä olija ei ole joko ymmärtänyt olleensa väärässä tai sitten oma kunnia ei ole antanut periksi
ja jos asia on ollut opillisesti uskon kannalta tärkeä on se tietenkin asian osaiselle kerrottu ja kehoitettu parannukseen
Ja mistä sitten on kullekkin muodostunut este parannuksen tekoon
1.Nöyryyden puute
2.Erillainen käsitys asiasta
Enpä muitakaan syitä keksi
Ja jos huomaa nyt myöhemmin ettei ne hoitajat niin väärässä olleet tai hyväksyy sen että ne hoitajatkin saattoivat ymmartämättään olla vähän äkkipikaisia.
Niin täältä teitä tuomitaan tänäpäivänä vain armolla ja laupiudella kuten silloin joskus hyvinä aikoina ennen erimielisyyksiä
Tuo "meitä vainotaan" ei ole mitään muuta kuin että yleensäkin lahkot käyttävät omaperäisellä tavalla voimavaranaan tietynlaista marttyyriksi heittäytymistä: maalaillaan uhkakuvia jotka tulevat liikkeen ulkopuolelta ja smalla selitellään, "kuinka turvallista täällä on"...
Toisaalta tuollainen: "meitä vainotaan"-henki yhdistää heitä ja heidän täytyykin hakea tietynlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta tällaisista ulkonaisista asioista, kuten yhteisistä käyttäytymis- ja pukeutumis-säännöistä yms. koska heillä ei ole TODELLISTA KRISTUKSEEN PERUSTUVAA KRISTITTYJEN YHTEYTTÄ!
Marttyyriksi tekeytyminen on eräänlaista kieroutunutta itsesääliä, -varsinkin kun kukaan ei OIKEASTI vainoa...
Saksan valtio on pyytänyt anteeksi natsien hirmutöitä ja katolinen kirkko on pyytänyt anteeksi tekemiään vääryyksiä.
Menneitä vääryyksiä on tapana pyytää anteeksi vaikka todelliset tekijät olisivat jo sivussa. Siihen vain tarvitaan sellainen mieli joka haluaa rakastaa lähimmäistä. Sitten vasta vl-liike kykenee pyytämään anteeksi kun he oikeasti uskovat Raamatun sanaan.
hyvin pitkä matka.
Masentavaa lukea tuollaista arviota! ;(
Vaikka oma elämä ei olekaan enää kiinni noissa kuvioissa. Onneksi!
Lähimmäistä pitäisi rakastaa, mutta vl:ille se on vaikeaa. Muutenhan he olisivat pyytäneet anteeksi aikoja sitten.
olet ahkera kirjoittelija tällä vl-palstalla. taidat olla pahasti vl-koukussa.
En nyt itedä mistä luit tuon että osa vl:stä kokee olevansa vainon kohteena. Olen elänyt lapsuuteni vl-lestadiolaisena ja muistan väkisinkin hyvin negatiivista ja stigmatisoivaa kohtelua saaneen osakseni juuri sen vuoksi mitä minun oletettiin edustavan. En ehkä käyttäisi saamastani kohtelusta vainoa, mutta rasismia koen kokeneeni usein.
Opin jo pienenä olemaan hiljaa taustastani. Lestadiolaisuus herätti usein ympäristössä pilkkaavia, ja ihmisarvoa loukkaavia kommentteja, varsinkin jos kukaan ei hoksannut että paikalla oli sentään joku kohteena olevasta ryhmästä. Puolustin usein identiteettiäni ja uskoani, jos heitot alkoivat mennä aivan pöyristyttäviin mittasuhteisiin. Niin teen vieläkin, eikä tuollaiset negatiivisesti latautuneet kommentit ja kuittailut lestadiolaisista ole aivan harvinaisia. Syy on ehkä siinä että monestikaan ennakkokäsitys lestadiolaisista ei vastaa omaa mielikuvaa ja arvostelua tulee annettua lestadiolaisen paikalla ollessakin. Suurin osa ihmisistä tietenkin varoo suoraa haukkumista, jos kohde on itse paikalla. Useinkaan minua ei ole arvattu taustaltani lestadiolaiseksi. Nolostuminen ja hämmästys ovat vaikuttaneet ainakin aidolta, kun olen osallistunut keskusteluun todentuntuisin argumentein.
Väittäisin että monen lestadiolaisen arkipäivää tänä päivänkin on joutua syrjityksi ja arvostelluksi uskonsa vuoksi. Suomalaiset eivät ole suvaitsevaisimpia kansoja mitä tulee suhtautumisessa eritavoin uskoviin ja uskoansa avoimesti eläviin. Syrjiminen ja arvostelu ei kohdistu pelkästään lestadiolaisiin, vaan hyvin usein yleensäkin uskoviin.