Onko rakkaus tärkein? Pystyisitkö alkamaan suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, joka ei täyttäisi ulkoisilta puitteiltaan vatimustasoasi? Entä, jos hän olisi joko fyysisesti tai psyykkisesti sairas? Hänellä olisi kuitenkin sinua miellytävä luonne ja hänen seutassaan olisi hyvä olla.
Olen miettinyt
pienilläaivoillani
861144
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 86
Vanhimmat
Kyllä pystyisin! Se se on juuri tärkein se rakkaus. Sitä et aitona rahalla ja millään numeroilla saa. Se parantaa psyykkiset sairaudet sekä saa ihmiset sekoamaan ja tekemään hassuja.
Se saa hyvän olon aikaiseksi, ei teennäinen paska! Sen takia uhrataan aidosti ja paljon ja ollaan valmiita suuriin tekoihin. Se riittää, jos sitä on!
Kyllä niitä seksuaalisia halujakin pitäisi olla ja siihen sitä ulkonäköä vaaditaan. Jos ei kemiat pelaa, niin rakkaus jää kaveruus tasolle. Heteronainen ei voi rakastua parisuhdemielessä lesboon jne.
Voisivatko seksuaaliset halut herätä jonkin muun, kuin ulkoisen vetovoiman ansiosta. Jos pitää toisen luonteesta oikein oikein kovasti?
En usko. Jos pimppi huutaa suu ammollaan aitoa pippeliä, niin miten lesbo voi siihen ongelmaan tuoda helpotusta luonteellaan!!??
Tarkoitin hetero suhteissa.
Mieluummin vaikka raiskaus mieheltä kuin suukko lepakolta.
no sitähän mäkin.
Tuskin hän edes sinun kanssasi alkaisi, kun näki lävitsesi minkälainen todella olet. Kummallista arvostelua ja mustamaalaamista hyvistä ihmisistä.
Jos minulle tarkoitit, niin aloitus ei koskenut omaa tilannettani. Tuo ajatus tuli vain muuten mieleeni ja halusin kuulla muiden mielipiteitä asiasta. Niin, toisten mustamaalaaminen ja arvostelu ei tosiaankaan ole mukavaa kuunneltavaa.
Rakkaus on tärkein, mutta aito rakkaus ei pidä sisällään "ulkoisia vaatimustasoja" eikä luo ehtoja ja kriteerejä. Joten tiedätköhän sinä kuitenkaan aidosta rakkaudesta mitään? Tuli vain mieleen. Kaukana aidosta rakkaudesta.
Sitä tässä juuri pohdimme, että mitähän se on.
ok. Pohtiminen on monesti hyväksi, koska silloin voi löytää vielä suurempaa ja oleellisempaa pohdintaa, mitä lähti pohtimaan. Etsivä löytää.
katsotaan, minne asti tässä päädymme. Kiitos, hyviä päivänjatkoja myös sinulle!
On jollain ulkoisille asioille vaatimustaso? Täytyisi olla vaikkapa tummat silmät ja ruskea tukka tai vaikkapa blue eyes. Eikö tärkeämpää olisi rakastaa niin että halkeaa. Oli kysessä sitten Laura, Jenna Ellinoora tai Aleksandra.
Ei minun mielestäni. Minun mielipiteeni asiaan on, että luonne on tärkein.
Minulle sydän ja sielu on tärkein. Kun sydän osaa rakastaa ja sielu on vapaana kaikesta turhasta niin loput tulee kuin itsestään.
Ajattelen, että sydän ja sielu heijastuvat luonteessa. Jos on sydän kohdillaan ja sielu kotona, kyllä se näkyy myös ulospäi, näin uskon.
lisään vielä että jos luonne on hyvä ja kiva, mutta sydän ei osaa rakastaa ja sielu on turmeltunut niin se ei pidemmän päälle suju. Se on kuin ilmapallo, joka poksahtaa jossain kohtaa, kun sinne puhaltaa ilmaa lisää ja lisää
Kuka voi edes määritellä toisen sydäntä ja sielua niinkuin juuri teit? Jostain yksittäisestä tapahtumasta ? Vai siitä mitä muut selittelevät pahojaan ? Annamme liikaa valtaa muiden sanomisille ja manipuloinnille ja emme näe sitten enää kuin sakean savun toisesta. Miettikää omilla aivoillanne
Pakko niin tehdä, emme voi miettiä kenenkään muidenkaan aivoilla, jos niin luulet.
Eihän tässä edes määritelty kenenkään sielua tai sydäntä. Yleisellä tasolla totesin, miten näen ja ajattelen asiasta. Manipuloinnista, huhuista ja kaikesta muusta puhumattakaan. Ei huhut kenenkään sielua ja sydäntä muuta. Jo ois aika lailla hataralla niin sielut kuin sydämet, jos ne huhupuheista ja manipuloinnilla muuttaisivat muotoaan. Sielu ja sydän on ihmisen sisällä, jota kukaan ei voi ottaa tai muuttaa toisen puolesta. Onneksi näin.
Romanttista rakkautta ei ole olemassa. Se on ihmisten keksimä juttu, jota taide ja media tuputtaa. Paljon on filosofien ja psykologien kirjoittamia kirjoja, joissa romanttinen rakkaus kumotaan. Niin kauan kuin ihminen uskoo romanttiseen rakkauteen, maailmassa on paljon surua. Intohimo ja ihastuminenkaan ei liity rakkauteen, aitoon rakkauteen siis. Rakkaus ei sinällään ole edes tunne. Se on päätös ja se on tahtoa. Kannattaa lukea aiheesta. Sitä on tässä hankala minun selittää, itsellänikin meni pitkään se oivaltaessa. Hyviä kirjoja aiheesta kuitenkin on olemassa.
Olen kokenut aidon rakkauden pitkässä suhteessani. Se on tosiaankin tuota, tahtomista.
Niin, sitähän mieltä olen aina ollut että hänet tahdon ja päätös pitää. Se tahtominen tuli syvältä vaikka sielusta ja se nyt vaan on niin.
Aika läheltä liippaa:) Olen samoilla linjoilla, mutta silti en ole noin ehdoton, että sulkisin romanttiikkaa ja rakkautta noin kauas toisistaan. Rakkaushan pohjimmiltaan uskoa, uskoa rakkauteen, uskoa hyvyyteen, josta kumpuaa se tahtotila haluta rakastaa. Koska pelkällä tahdollakaan ei aitoa rakkautta synny, koska silloinhan kaikki vain rakastaisi eikä vihaisi tai sotisi, jos se pelkästään tahdon asia olisi. Kuka nyt ei haluaisi rakastaa? Ja sitä paitsi rakkaudesta tulisi ainoastaan järjellinen tahto, jos se olisi vain tahtotila, ja rakkaus on aika paljon muutakin kuin järkeä. Järki on itseasiassa sielun suurimpia vihollisia.
Ei edes se paras tutkijakaan voi tai osaa sanoa sitä lopullista totuutta? Mikä on se tottuus? Kuka sen määrittelee? Pystyykö sitä määrittelemään?
Oma ajatukseni on, että aito rakkaus lähtee jumalasta, mutta se on minulle se totuus. En voi julistaa sitä kokototuudeksi kaikille ja kaikkialla.
Rakkaus on kyllä tunne ja rakastaminen vaatii tahtoa. Mutta surkeutta ei kannata tahtoa ts.huono suhde. Pelkällä tahdolla ei suhdetta pidetä kasassa.
Mutta älkää hei yrittäkö liian tarkkaan analysoida rakkautta ja tehdä siitä pelkkää kylmää faktaa. Maailmassa on kylmyyttä muutenkin ihan tarpeeksi.
Kreikan kielestä löytyy neljä eri sanaa rakkaudelle: agápe, éros, philía ja storgē.
Agape rakkauteen ei liity varsinaisesti mitään tunteita, se voi olla vaikka vain tietoinen päätös toimia jotain ihmistä kohtaan oikein, vaikka tämä kohtelisi sinua huonosti. Agepe on näistä neljästä ehkä lähimpänä pyyteetöntä rakkautta. Agape rakkaus mahdollistaa anteeksiannon silloin kun ihmistä kohtaan ollaan rikottu pahasti.
Eros rakkaus on sitten tämä eniten median muokkaava kuva rakkaudesta. Niinkun nimestä voi päätellä, kyseessä on siis tunteisiin, eroottisuuteen ja kemioihin perustuva rakkaus.
Philia rakkaus on rakkautta joka on yleistä läheisten ystävien ja perheenjäsenten välillä ja storge rakkaus menee hieman samaan kastiin. Storge ehkä enemmänkin kuvaa vaikkapa vanhemman rakkautta lastaansa kohtaan. Storge rakkaus hyväksyy toisen viat ja on agapen tapaan suhteellisen pyyteetöntä.
Rakkautta on kuitenkin ehkä hieman vaikea noin kaavamaisesti lokeroida ja usein määritelmät ovat hieman päälekkäisiä. Paras selitys kuitenkin abstraktista käsitteestä/asiasta johon olen törmännyt.
Mutta mistä Agapen rakkaus oikein kumpuaa? Pelkkää järjellistä tahtomista? Enpä usko.
Rakastaessaan ei varmaankaan mieti noita filosofisia määritelmiä. uskon myös, ettei rakkautta voi lokeroida minkäänlaiseen tiettyyn muottiin. Se on tunne. pitkissä suhteissa tulee varmasti paremmin esille tuo tahtominen.
Itse uskon että Agape rakkaus tulee Jumalalta ja se on osaltaan myös armoa. Armoa jota Jumala voi välittää myös ihmisille. Itse esimerkiksi uskoontulon myötä pystyin antamaan anteeksi miehelle joka käytti minua lapsena seksuaalisesti hyväksi. Sekä isälleni joka kohteli minua kaltoin. Nykyään välimme ovat sellaiset niinkuin mitään ikävää ei olisi koskaan tapahtunutkaan. En usko että ihmiseltä itseltään löytyy pyytetöntä rakkautta. Ei minulta ainakaan löytynyt. Olin pahasti katkeroitunut.
Ja niinkuin sanoin viestissäni yllä, että rakkautta ei pystykään kaavamaisesti lokeroimaan. Lähinnä mielenkiintoisia näkökulmia pohtia asiaa. Siitähän tässä ketjussa oli kyse, eikö?
Minä uskon samoin. Aito rakkaus tulee jumalan armosta meille, jotka olemme sen valmiita vastaanottamaan. Kaikki muu on "helisevää ja kalisevaa rakkautta":D Näin niin kuin karrikoiden:)
Älä tuomitse sinäkään hänen näkökantojaan. uskobaiset usein sortuvat oma vanhurskauteen, siitä saa olla varuillaan. Pitää aina muistaa, ettei ole itse muita viisaampi, eikä tiedä yhtään sen enempää itsessään, kuin muut. Kaikki sekin tieto, joka in sinulle annettu tulee ylhäältä, armosta. Ole siitä kiitollinen ja osoita nöyryyttä, sekä armoa myös muille eli täällä oleville näkökannoille. Kirjoiyan tässä samalla muistutukseksi itselleni tämän. kiitos, että jerätit minut jälleen muistamaan tuonkin asian, joka meiltä ihmisiltä niin usein tahtoo unohtua, armo jokaista ihmistä kohtaan, koska olemme itse aivan samanlaisia heikkoja tallustajia omine vikoinemme.
En tuomitse, vaikka nimimerkki ehkä saattoikin antaa semmoisen kuvan. Ihmisiä olemme kaikki. :) Ja komppaan kyllä täysillä. Paavali kirjeessään esittikin terävän kysymyksen että mitä sinulla on jota et olisi lahjaksi saanut? Ja miksi käyttäydyt niinkuin et olisi saanut sitä lahjaksi?
Ylpeys on vaarallinen kuoppa johon ei kannata tipahtaa. Meistä ihmisistä sitä valitettavasti kyllä löytyy vaihtelevassa määrin. Mutta tämä onkin jo aihe erikseen.
No joo, minäkin tuomitsin tuossa sinun kirjoituksiasi. Oikeastaan minun pitäisi pyytää anteeksi. Olen niin usein viime aikoina irl törmännyt tuohon aiheeseen, että olen varmaan herkistynyt asialle. Kuinka paljon meidän ihmisten keskuudessa onkaan tuota toisten tuomitsemista. Kaikki heikkoudet ovat inhimillisiä ja obat aina läsnä myös omassa lihassa.
Täytyy tuoda ilmi hieman omia näkemyksiä miehistä kokemuksien perusteella. Eli miehet kyllä tahtovat, mutteivat osaa, tahdo, viitsi tms. Pelkkää sanahelinää siis.
Avioliittoa solmittaessakin kysytään: tahdotko ottaa tämän ... puolisoksesi. Siis ei kysytä otatko, vaan tahdotko ottaa. Tahdotko rakastaa jne ei sitä, että rakastatko. Voi pyhä Sylvi, kyllä kaikenlaista voi tahtoa. Eli voidaan sanoa, että avioliiton solmiminen jo sinällään vaikuttaa aivan turhalta.
Olette varmasti paljon lukeneet niin rakkaudesta kuin ihmisen mielen rakenteista paljonkin. Niin olen minäkin tai no omasta mielestäni olin lukenut jo aika paljon kunnes luin Dalai Laman ajatuksia rakkaudesta ja vieläpä pokkari versiona:) Harmi, kun en muista sitä tarkkaa kirjan nimeä. On se mulla tuolla jossain kirjakätkössä varastossa, mutta asiaan. Sen pokkarin luettuani aloin vasta hahmottamaan rakkauden syvintä olemusta näin niin kuin tiedollisella tasolla, toki olin jo rakastanut paljon ja minua on rakastettu, joten käytännön kokemusta oli jo jokseenkin. Se pokkari oli antoisinta luettavaa rakkaudesta (siis minulle). Monia ja taas monia kirjoja olin jo kahlannutkin. Tutkimuksia ja teorioita silmäillyt, mutta ko. pokkari veti kyllä kaiken alta:)
Tässä pokkaritarinassa oli muutoinkin hyvin erikoinen tarina, joka oli syntynyt aidosta rakkaudesta:) Eräänä kauniina kesäisenä aurinkoisena päivänä postiluukustani kolahti paketti. Oli minun syntymäpäiväni. Menin katsomaan, mitä postimies toi. Siellä oli kaunis käärö, jossa oli ko. pokkari saate sanoineen. Kyseinen pokkari oli ostettu rakkaudesta. Oli eräs suomalainen miesporukka purjehtimassa maailmalla. He olivat rantautuneet Espanjaan, pohtineet rakkautta, mitä se on ja mitä se ei ole. Yksi näistä miehistä oli käynyt kirjatorilla, jossa oli ollut myytävänä mm. kyseinen pokkari suomenkielisenä versiona. Hän oli ostanut sen ja lähettänyt sen minulle lahjaksi. Olin kiitollinen ja kiitin viestillä häntä, mutta en ole kuullut hänestä sen jälkeen mitään. Mutta tunnen hänen rakkauttaan edelleen ja uskon että hän tuntee minun suurta kiitollisuutta ja rakkautta häntä kohtaan. Tiedän, että hän on elossa:), mutta hän ei ole halunnut pitää sen enempää yhteyttä, joten annoin hänelle tilaa ja rauhaa, enkä ole ollut sen jälkeen yhteydessä. Mutta uskon, että tällä pokkarilla oli suuri merkitys niin hänelle kuin minulle. näen häntä välillä uutisista, mutta en voi enkä halua ottaa häneen enää yhteyttä. Elämä on.
Mukava kertomus. En ole lukenut rakkauden määritelmiä, kokenut vain. Yli 20 vuotta kestäneessä suhteessa kyllä koin monenlaista. Jotenkin tuntuu, että siinä oli minulle tarpeeksi määritelmiä, joten en jaksa siitä enää lukea :D Minulle itselleni on muotoutunut se kuva rakkaudesta, että se on tässä, ei tuolla, eikä aina siellä jossain tavoittamattomissa, vaan se on juuri tässä hetkessä.Se on ihmisen sisällä Itsessään. Pienissä teoiss, ajatuksissa. Minusta se koostuu pienistä osasista ja on aina läsnä, kun aukaisee silmänsä näkemään. En tiedä, mitä filosofit sanoisi minun näkemyksestäni, mutta olen tyytyväinen tuohon itse. minusta on ihanaa, kunntakkaus on aina läsnä.
Olen oppinut että aito rakkaus ei katso ulkokuorta. Mitä tuohon fyysiseen tai henkiseen sairauteen tulee niin haluaisin auttaa kaikin mahdollisin tavoin rakastamaani ihmistä, tekesin selväksi ettei hän ole yksin ja että valitsin rakastaa häntä sairauksista huolimatta ja niiden kanssa. On myös tärkeä muistaa että mikään sairaus ei määrittele sitä millainen toinen on ihmisenä vaikka se vaikuttaisi arkeen vahvasti. En siis näe näissä mitään ongelmaa kun aidosta rakkaudesta on kyse.
"Hänellä olisi kuitenkin sinua miellytävä luonne ja hänen seutassaan olisi hyvä olla." Tämä taitaa olla se tärkein ja ratkaisevin asia.
Juuri näin. Rakkaus ei kompastu ulkoiseen hapitukseen tai fyysiseen tai henkiseen sairauteen. Ei ei ei. Se on jotain aivan muuta. Aito rakkaus on tässä ja nyt ja siihen voi luottaa myös tulevaisuudessa, koska aito rakkaus ei katoa koskaan. Aito rakkaus on suurempi kuin ihminen koskaan, aito rakkaus peittoaa ihmisen varjopuolen ja mädännäisyyden. näin se vain on. Siitä on tehty aito rakkaus:D
Noh, pitikö tuo kirjoitusvirhekkin ottaa tuohon mukaan :D Ihanasti ajattelet. Harvoin luen täällä näin rakkaudellista tekstiä. Kiitos. Tällaiset kirjoitukset saavat uskomaan, että maailmassa on jäljellä vielä rakkautta.
Riippuu mistä roikkuu. Ennen olin naiivi ja ajattelin että rakkaus on tärkeintä ja ei millään muulla ole väliä. En vieläkään välitä omaisuuksista,koulutuksista, sairauksista,perhetaustoista, ulkonäöstä ja rikoshistorioista, jos ne eivät vaikuta käyttäytymiseen ja minun kohteluun niin että minulle tulee henkisesti paha olla tai ongelmia seurassa.
Kuitenkin on niin että rakkaus ei valitettavasti riitä. Pitää olla järkeä päässä niitä kumppaneita valitessa.
Eritellään noita luettelemiasi asioita.
Ulkonäkö.
Rakastumisen kannalta ei merkitystä. Toiset rakastuu luonteeseen ja toisilla se ensi ihastus sitten tulee ulkonäön perusteella, mutta vaikka olisi maailman kaunein tai komein niin se ihastus sammuu jos luonne on kamala. Ei ulkonäöllä kauaksi liidetä.
Fyysinen sairaus
Rakastumista ei estä mutta voi olla este suhteelle. Esim. jos toinen haaveilee perheestä ja toinen taas ei voi sairautensa takia saada lapsia. Siinä saattaa ensi ihastuskin hiipua jos tällainen este huomataan ja ei asia edes etene rakastumiseen saakka. Jotkin fyysiset sairaudet voivat muuttaa ihmisen käyttäytymistä. (hormonaaliset tai aivoperäiset/muistisairaudet esimerkiksi) Ihmisestä voi tulla käytöshäiriöinen, epämieluisa, väkivaltainen, vihamielinen ja sietämätön joka taasen on este rakastumiselle tai rakkauden kehittymiselle suhteeksi asti.
Myös sairaudesta katkeroituminen voi tehdä ihmisestä hyvin epämieluisan ja luotaan pois työntävän.
Psyykkinen sairaus
On psyykkisiä sairauksia jotka voivat olla este rakkaudelle.
esim. Persoonallisuushäiriöiset, psykoottiset voivat olla raivokohtaus alttiita, räjähdysherkkiä, vihamielisiä, kateellisia, haukkumaan muita pyrkiviä, alistamaan toisia haluavia, manipuloivia ja/tai väkivaltaisuuksiin menevän mustasukkaisia tai jopa toisen hengelle uhaksi olevia.
Ihastua heihinkin voi mutta karun totuuden tullessa esille se ihastus sammuu nopeasti. Suhteelle este tällainen on ja ehdottomasti myös perheen perustamisille jos vaarana jopa väkivalta ja henkirikos.
Jos olisi miellyttävä luonne ja minun kohteluni hyvää eikä se vaihtelisi sairauksien eri vaiheissa, muutenkin kaikki osuisi yksiin ja rakkautta löytyisi niin sitten tietenkin ei estettä suhteelle olisi.
Mutta usein nämä "ei sairaus ole este" kommentit heitellään yhtään sanomaansa syvällisemmin analysoimatta. Monet sairaudet kun vaikuttaa käytökseenkin.
Tietenkin nykyhetken päihteiden käyttö ja rikollinen toiminta on minulle itselle henk.kohtainen este josta annan pakit, koska ne usein vie sitten aika syviin vesiin ja olen kohta itse vedettynä kaulaani myöten ongelmiin ja omakin mielenterveys alkaa horjahteleen.
Myös usein päihderiippuvaisilla ja rikoksia tekevillä on jotain häiriökäytöstä esim. räjähdysalttiutta, väkivaltaisuutta, joka voi olla vahingoksi parisuhteessa toiselle osapuolelle.
Ensinnäkin jos on rakastunut pari joilla on lapsettomuutta, ratkaisuna voi olla hedelmöityshoidot tai esim. adoptio. Aito rakkaus ei luovuta vastoinkäymisten kohdalla.
Sitten on pareja jotka ovat olleet ikisuuden yhdessä ja toinen sairastuu muistisairauteen (kyllä se muuttaa käytöstä) ja on terveelle puolisolle raskasta, aito rakkaus kuitenkin kestää tämänkin eikä jää vain velvollisuudesta toisen rinnalle vaan rakkaudesta toiseen ihmiseen. Tässä kohtaan kuitenkin se terve puoliso tarvitsee ulkopuolista tukea ja apua jotta hänen oma hyvinvointinsa säilyy.
Kun psyykkisistä sairauksista puhutaan niin tähän vetäisin rajan. Tottakai voi rakastua psykopaattiin mutta siinä vaiheessa kun toinen on omalle hyvinvoinnille myrkkyä, kannattaa käyttää järkeä. Uskon että psykopaatin kanssa on mahdotonta kokea aitoa rakkautta sillä heillä ei ole empatiakykyä. Aito rakkaus on vastavuoroista. Psykopaattien kanssa "rakkaus" on täysin yksipuolista sillä he eivät tiedä mitä sen on.
Päihderiippuvuus on lähes aina seurausta jostain muista ongelmista vaikka sille olisi geneettistä taipumusta. Eikä se ole ylitse pääsemätön sairaus. Siitä voi päästä eroon terapian ja rakkaiden ihmisten avulla. Eli mikään riippuvuus ei ole este aidolle rakkaudelle.
Yleisesti ottaen lause "Sairaus ei ole este" pitää siis paikkaansa lähes kaikissa muissa tapauksissa paitsi psykopaattien kohdalla.
Olen nähnyt näitä tapauksia paljon. Aidon rakkauden ja lämmön heidän silmissään kun toisiaan katsovat ja tukevat, sitä on vaikea sanoin kuvailla. Jossakin tapauksissa vaikeudet vahvistaa mutta ei niissä tapauksissa joissa alunperin syy olla yhdessä oli väärä eli jotain muutaa kuin aitoa rakkautta.
Myös eläimillä näkee aitoa rakkautta paljon ehkä enemmän kuin ihmisillä. Esim. Joutsenet pariutuvat elinajaksi ja jos toinen jostain syystä menehtyy, toinen ei etsi uutta paria vaan kuolee masennukseen ja suruun.
Pahoittelut hieman sekavasta kirjoituksesta. Toivottavasti pointtini tuli kuitenkin selväksi. Aitoa rakkautta on olemassa, onneksi. Eihän tässä elämässä muuten olisi mitään järkeä :)
Minulla ei ole "vaatimustasoja". Rakkaus on tunne joka ei pohjaa järkeen tai ennalta asetettuihin kriteereihin. Toki rakastaminen suhteessa voi olla vaikeampaa jos fyysiset tai psyykkiset tekijät hankaloittavat (aika vähän voin kuvitella merkityksellisiä tekijöitä). En silti ikinä miettisi ettenkö lähtisi avoimin mielin suhteeseen jossa kaikki muu eroaa mutta rakkautta on. Vähän kuin platoninen tila. Kaikki muu on plussaa, ei miinusta. Samaa toivon myös toiselta. Ilman rakkautta vaikkakin muiden asioiden ollessa täydellisesti yhteensopivia suhde jäisi ystävyystasolle. Rakkaus tekee eron.
En ap.
No minä olen nyt kuukauden ollut suhteessa miehen kanssa, jota kohtaan en tunne samalla tavalla kuin sitä miestä, jonka takia tänne palstalle joskus päädyin. Välitän kyllä tästä seurustekumppanistani, ja pidän myös hänestä. Hän pitää minusta paljon, ja ehkä joskus opin kunnolla häntä rakastamaan. Aina ei saa sitä, kenet mieluiten haluaisi.
olivatko tunteet yksipuolisia?
Mielenkiintoinen aihe. Enkä usko että kukaan täysin tietää mitä oikea rakkaus oikeastaan on. Pieniä luulotteluja ja tunnetiloja itsellä mistä voisi päätellä. Minusta rakkauden yksi mittari on se että kun toisesta joutuu luopumaan niin se tunne kun on erossa se on niin tuskallista ja toinen poissaollessaankin on kokoajan läsnä. Elämä on selviytymistä vain, ei elossa olemista! Kaikki se mikä on poissa huutaa kokoajan ja saa kehonkin voimaan pahoin. Lisäksi mitä enemmän yrittää unohtaa sitä enemmän muistaa... Eli ilman rakkauden kohdetta eläminen kertoo myös jotakin. Ulkonäkö ei ole este. Ihminen johon on jo kiintynyt se jää toissijaiseksi asiaksi. Yhtenä kriteerinä pidän että ihmisen kanssa oleminen tuntuu kun olisi tullut kotiin. Hänen kanssaan on hyvä ja turvallinen olla. Kaikkein surullisinta on jos rakkaus on yksipuolista että toisen tunteet ei olekaan lopulta samat
Tuosta tuli mieleen, että rakkauden kohteelleen osaa antaa ja haluaa antaa myös omaa tilaa. Ei halua sitoa häntä liiaksi. Olisikohan se jotain sellaista myötäilemistä. Rakkaussuhteessa parit myötäilevät toisiaan. Kuuntelevat toisiaan ja aistivat toisensa. Ymmärtävät toisen tarpeita ja sitä, etteivät voi koskaan täysin omistaa toista.
Ihana ketju! Ihania ihmisiä! Teitte ihanan ketjun !
Yhden sanonnan kuullut ja se kuvastaa vähän. Älä valitse ihmistä kenen kanssa voit olla, vaan se ketä ilman et voi olla. Aito rakkaus ei helpota vaan erossakin löytää tien takaisin sen luo jota rakastaa jos se on aitoa ollutkaan. Toinen kuulemani viisaus on että päästä rakkautesi kohde menemään ja jos hän ei tule takaisin ei hän sinun ollutkaan... Itse olen päästänyt ja nyt elän vajaana ihmisenä. En tiedä tuleeko koskaan toista ihmistä joka saa tunteita heräämään, mutta väittävät että useampikin rakkaus saattaa elämän aikana kolahtaa... Sitä päivää odottaessa, ei etsien vaan eläen
Jos minut päästää menemään, turha luulla, että tulen takaisin. Vaikka kidun loppuelämäni, itsearvostuksesta pidän kiinni.
Tuskin kukaan raivohullua haluaa.
No sinulla tuntuu olevan liian tiukkapipoinen suhtautuminen rakkautta edes tajutaksesi. Piste piste. Et varmaan ymmärtänyt että rakkaudessa on myös vaikeuksia joskus ja voi olla että molemmat antavat esim mahdollisuuden toisilleen kokeilla onko mahdollisuus löytää muuta vaikka se tuskaa toisikin. Luopuminen voi myös olla rakkautta!
Pistepiste, sä et ole kasvanut edes Rakkauden varpaisiin asti. Ja niin, mä en ole kotonani kaivattuni ulkonäössä, kuoren päällä, vaan sisällä sielussaan. Kaunein kaikista sieluista hällä.
Mitä aloittaja tarkoittaa. Joka ei täyttäisi ulkoisilta puitteiltaan vaatimustasoa.
Minkälaiset vaatimustasot sinulla on,tarkenna vähän?
En osaa sanoa. En todellakaan tiedä! Ehkä se luonne kaunistaa myös ulkokuoren, koko ihmisen. Hänestä muotoutuu luonteensa kautta sellainen mukava kokonaisuus, jonka kanssa on hyvä olla. Lähden syömään kaupan valmista rusinatonta maksalaatikkoa. Maistuisiko muille?
Niin, tästä voisi päästä eri aiheeseen, mikä teitä viehättää toisen ulkonäössä? miyen koette toisen ulkonäön, onko se pelkästään silmin havaittavissa?
Mutta kun aloitit keskustelun sävyyn josta sai ymmärtää että rakastamallasi ihmisellä on jokin rajoite? Sairaus,ulkonäkö? Valoita edes onko?
Ei ole. Ehkä lähestymistapani, sanavalintani ei ollut tarpeeksi hyvin valikoitu. Ei liity henkilöön, josta olen kiinnostunut. Mietin vain asiaa muuten. Niin, tuli nyt mieleen, että asiahan voisi olla yhtäsuurella todennäköisyydellä myös toisin päin, että minulla olisi jokin rajoite, jos siis aloitetta ajatellaan. Mitä ajattelit? oliko sinulla jokin ajatus mielessä, kun kysyit?
Sinun on itse päätettävä alatko suhteeseen hänen kanssa. Oletko niin varma että tämä kaveri alkaa suhteeseen sinun kanssa.
Aloitus ei liittynyt häneen. Yleisesti kysyn ja kyllä olen barma, ettei hän ala suhteeseen kanssani :(
Aloittaja ei missään vaiheessä kirjoittanut niin, että hän tarkoittaisi aloituksellaan ihmistä, johon on ihastunut. Lukijan omaa tulkintaa, miten näkee aloituksen.
Minä luulen, että rakkauden kohde miellyttää aina ulkonäöllisestikin. Se on kokonaisuus, jossa luonne ja muu sisäinen on kuitenkin se ykkösjuttu.
Ihminenhän voi tuosta vaan luetella satunnaisesta väkijoukosta henkilöitä joiden ulkonäkö ei miellytä, mutta rakkaudessa se muuttuu toisarvoiseksi.
Hyvä luonne kaunistaa koko ihmisen, sanotaan.
Rakkaus ei kysy aikaa, paikkaa, ihonväriä, sukupuolta, maanosaa....rakkaus on outo ja kummallinen, sekä sitkeä. Rakkaus ei sovi tieteen tai filosorian määritelmiin, eikä kemiankaan. Rakkaus on kuin villi ja vapaa lapsi, joka vielä luottaa kaikkeen ja kaikkiin. Rakkautta ei saa tapettua sitten millään, piru vie!
Hyvin sanoit tuon. Kunpa voisikin tappaa sen. Näin miettinyt tässä tapoja jolla pistäisin sen kuolleeksi mutta en ole vielä pystynyt. Prkl menis pois unholaan
Toivottavasti yksi ihana mies ei ajattele voivansa tappaa tunteen. Haluaisin tavata hänet ja puhua miten tästä edettäisiin.
Minä voisin ottaa sydämeni leikkuulaudalle ja pstellä siihen tikarilla. Paisto reikiä, hakata lihanuijalla niin litttanaksi, että päivä paistaa läpi. veisin sitten grilliin ja panisin kaasuntäysille poltaakseni ne karrelle, niin että olisi enää tuhkat jäljellä. Sen jälkeen menisin meren rantaan ripotellakseni tuhkan ruman naurun kera pitkin aaltoja, todetakseni että se hiton takkaus koputtaa selän takaa olkapäälleni se prkl.n virne hempeillä kasvoillaan!! Löisin sitä kyllä nyrkillä naamaan :(
Hyvin kirjoitit. Kiitos päivän ekoista nauruista :D toi niin tuntui siltä kun itsestni juuri nyt
Ei se kuole. Ei sitten millään. Vaikka joku tulis ja sanoa, että se on kuollu, niin veisin varmaan metsä laitaan kukkia muistoksi, helvetti!!
Tuntuu varmasti pahalle tuo, ettei tunteet kohtaa tai, että muutoin tilanne on mahdoton suhteelle. Siinä on kuitenkin se toinenkin puoli, että voi olla kiitollinen kohtaamastaan henkilöstä, vai voiko?
Kuule voin sanoa etten tiedä voiko vai olisko ollut parempi kun ei olis kohdannutkaan. Juuri nyt ei haluaisi eikä jaksaisi läpi käydä kaikkea. Ei ole tietoa milloin loppuu tämä olotila.
Tuutuja tunteita nuo myös minulle. Yksipuolinen ihastuminen, sekä tilanyeen mahdottomuus sattu kohdalleni, kuin salaman lyömänä ja olokin on sen mukainen toisinaan. Välillä kuitnekin olen myös kiitollinen. Tuo epävarmuus on barmaankin pahinta, kun ei tiedä milloin loppuu. Välillä helpottaa ja kun on juuri kuvitellut pääsevänsä voitolle, tulee jokin pieni asia, joka muistuttaa hänestä ja se on jälleen menoa taas sitten.
"Tuttu tunne?"
Kuka kirjoittaakaan aina näin.
Minulla on ollut hyvin vähän yksipuolisia ihastuksia elämässäni. Toki joku mies vieläkin yrittää, vaikka olen ollut nykyisessä suhteessani yli 15 vuotta, ja kulkenut sormuksetkin sormessa vuosikaidet.
Tsemppiä aloittajalle olitpa sitten mies tai nainen!
Surullista että oli yksipuolista. Kai näihin joskus joku syykin selviää. Vaikeinta on kasata itseään uudelleen ja yrittää elää kuin ei mitään. Mutta niin sanotaan että kun vähiten odottaa voi uusi onni astua tilalle. Saa nähdä mitä tuoli elämällä on tarjota
Niin, eihän sitä koskaan tiedä tulevaisuudesta, se on aina avoin. Vetää niin hiljaiseksi, ettei oikein ajatukset luista. Oikein mukavaa tulevaisuutta toivotan sinulle :)
"Toivotan sinulle"?
Miksi taas käänteinen sanajärjestys?
Aivan niin kuin siinä "tori.fi"- ilmoituksessa:
"Auton ostan. Timo"
Uusi suhde jossa EI väkivallanpelkoa EIKÄ mielisairautta
Uusi suhde jossa kunnioitus lojaalisuus ja toisen huomioiminen ovat läsnä. Toista kohdellaan arvostavasti eikä valehdella
Ensimmäine viestini tähän ketjuun:
Olen ollut palstalta pois muutamia päiviä.
VASTAUKSENA AP:n eli aloittajan kysymykseen:
En voisi, sillä olen naimisissa.
Pihtari akka täälläkin. Ei se liittos seksielämä hoidu näppäimistöä naimalla!
Hoida omat asiasi, puoliuttu "törkyturpa" Timo!
Tule NEUVOMAAN sitten, kun itse olet saanut parisuhteesi kestämään yli 15 vuotta, etkä käy naisten FB-sivuilla RAUKKAMAISESTI nuoren Anni-tyttäresi profiilin kautta.
Sähän oot se sama joka rakastelee täällä jokaista palstalaista. Onko noin huonosti asiat suhteessa että käyt pilluas lisauttamassa jokaisen naamalle nuoltavaksi? Joka palstalaisen oma huora.
No hei vain! tulin juuri palstalle. Olin juhlissa :) Kirjoitit tuolla ylempänä, että sanajärjestykseni on käänteinen. No, en sitä itse huomannut. En ajattele kovin tarkkaan kirjoittessani kieliasua tai mitä oikeinkirjoitusta se nyt onkaan. En varmaankaan omaa kovin hyvää kirjoitustaitoa. Niin, en ole Timo, olen nainen.
Koskeeko totuus noin kovin? Lakkaa stalkkaamasta minua
Taidat olla mielisairas, koskapa kuvittelet, että TÄLLÄ PALSTALLA HARJOITETAAN SEKSIÄ (?) Itsestäsikö puhut, epämielyttävä ja heikkotasoinen rivoilija.
Minä hoidan INTIIMIPUOLEN vain oman aviomieheni kanssa, yhteisessä kodissa.
Olet vissiin näitä maksullisissa thaihierontapaikoissa käyviä rassukoita, jotka eivät osaa muusta naisille puhua kuin alatasoisesti "kullista ja pillusta"? Siinä on sinun tasokas keskustelusi ja henkevyytesi.
P.S. Onneksi en tunne sinua "pillukulli" lähemmin!!!
Yllä oleva kommenttini oli TÖRKYTURVALLE, joka lateli rivoja nimimerkillä "muistan sut".
Mitä teet pettäjä sivusto suomi24/ikävällä varattu akka? PItääkö lärvistä ottaa foto ja laittaa pettäjä akkojen listalle?
Ei tämä ole mikään "pettämissivusto". Olet käsittänyt palstan idean täysin väärin: Täällä keskustustellaan ikävästä, ja lähetellään terveisiä vailla tarkkaan identifikaatiota.
Ei se ole mitään pettämistä vastailla YLEISESSÄ KESKUSTELUSSA ikävästä tuntemattomien ihmisten viesteihin, joista ei edes tiedä ovatko ne mieheltä tai naiselta, Utsjoelta tai Hangosta.
Onko sinun näkemyksesi mukaan PETTÄMISESTÄ se, että lähettää YLEISELLÄ KESKUSTELUPALSTALLA TERVEISIÄ - tai vastailee nimimerkillä tuntemattomien ihmisten viesteihin, tietämättä edes vastaako naiselle vai miehelle.
Jos se on sinusta PETTÄMISTÄ, olet joko mielenvikainen tai tiukkapipoinen, äijä.
Enkä edes käy täällä usein. Viimeksi taisin olla maanantai-iltana 5 minuutin ajan.
Ei ole minun syyni, jos HULLUUKSISSASI ja TYHMYYKSISSÄSI luulet joka toista viestiä tällä palstalla PAKKOMIELTEISESTI minun kirjoittamisekseni?
Sekään ei ole minun syytäni, että kutsut tällä palstalla MINUN NIMISSÄNI milloin serkkuani, milloin pikkuserkkuani,
joista toinen kuoli 2001 ja toista en ole nähnyt luonnossa yli 10 vuoteen.
Sinun RIVO AJATTELUTAPASI näkee luovan "kuumia suhteita" joka paikkaan ja kaikkien välille. Joten taidat itse olla ällöttävä häntäheikki!