Näin unta sinusta viimeyönä. Meistä. Tuntui uskomattomalata saada sinut
taas uniini. Ikäväni nousi tajuntani pinnalle. Ajatella, vieläkin.
Edelleen. Yhä.
Unessa tulin katsomaan jotain yliopiston juhlaa. Istuin tarkoituksella
mahdollisimman lähelle paikkaa, jonne tiesin sinun istuutuvan. Huomasit
minut kun isäni oli pitämässä puhetta edessä. Katsoit minua pitkään,
kolme kertaa. Vasta kolmannella kerralla uskalsin katsoa silmiisi.
Tunnistin tuttuuden hetkessä. Minulla oli lapsi sylissäni, yritin piiloutua
sen taakse, mutta pääni oli isompi kuin lapsen pää.
Tilaisuuden jälkeen istuuduin viereesi. Leikittelit kanssani. Virnuilit
etten saisi tulla niin lähelle istumaan. Minä en välittänyt
kiusoitteluistasi, olimmehan sisimmissämme sydämen tuttuja. Siirryimme
salin ulkopuolelle juttelemaan. Tutkijakollegasi iski meille silmää.
Asetuit seisomaan kasvot lähelle kasvojani. Kerroit, miten olin
satuttanut sinua silloin vuosi sitten, en pelkästään henkisesti, vaan
myös fyysisesti. Kertoessasi sitä, silmäsi täyttyivät kyynelistä. Olin
onnellinen, silitin poskeasi. Lupasin kertoa sinulle tarinan jossain,
missä saisimme olla kahden.
Johdatit minut, vai minäkö se sinua johdattelin työhuoneellesi. Menimme
kahviautomaatin ohitse. Kerroit hakeneesi kahvia sieltä päivittäin,
viikottain, kuukausittain, jo vuosia. Minä
kerroin muuttaneeni Helsinkiin. Kerroin miten hyvä minun on siellä olla.
Saavuimme huoneeseesi. Se olikin nyt alakerran kulmauksessa, ulkona oli
kesä ja sisällä. Huoneessa oli pieniä lapsia, joiden kanssa leikin
kukkaleikkejä kun sinä olit vessassa/suihkussa. Olit siellä yllättävän
pitkän ajan.
Astuit huoneeseen. Olin riisuutunut punaiseen satiniseen yömekkooni.
Istuin sohvallasi joka oli levitetty sängyksi. Lapset olivat hävinneet
huoneesta ja ikkuna oli suljettu. Näin vielä juhlaväen poistuvan kulmaikkunan
ohitse, tunnistin tutun pussilakanan. Lähdit hakemaan pyyhettä
yläkaapista. Seisoit keittiöjakkaralla ja asetuin jalkojesi juureen,
hyväilin sääriäsi. Kerroit että kyllä meidän on nyt tehtävä 'tämä', että
'tämän' toteuttaminen olisi tärkeää minulle, jos kerran niin koen. Aloit
selitellä pelkästä seksisuhteesta, jota voisit haluta vielä
myöhemminkin. Hiljensin sinut toteamalla että ei tarvitse kertoa,
tunnenhan sinut ja ajatuksesi. Olin onnellisempi ja valmiimpi kuin
koskaan aikaisemmin elämässäni olin ollut. Odotin vain täyttymystä jonka
jälkeen minun ei enää tarvitsisi etsiä mitään, eikä ketään tästä
maailmasta. Heräsin tähän
tunnelmaan....
Yritin jatkaa untani. En onnistunut siinä. Koko päivän olen maistellut
uneni jälkiä. Minulla on ollut ikävä. Olen kiitollinen että palasit taas
uneeni. Tämä riittää tälläkertaa. Olen vain niin onnellinen. Vielä
jokupäivä kosketan hartioitasi, kaulaasi, niskaasi. Tunnustelen selkäsi
nikamia ja kumarrun kuiskimaan pieniä tarinoita korvaasi. Näin tulee
tapahtumaan, minä
tiedän sen.
taas uniini. Ikäväni nousi tajuntani pinnalle. Ajatella, vieläkin.
Edelleen. Yhä.
Unessa tulin katsomaan jotain yliopiston juhlaa. Istuin tarkoituksella
mahdollisimman lähelle paikkaa, jonne tiesin sinun istuutuvan. Huomasit
minut kun isäni oli pitämässä puhetta edessä. Katsoit minua pitkään,
kolme kertaa. Vasta kolmannella kerralla uskalsin katsoa silmiisi.
Tunnistin tuttuuden hetkessä. Minulla oli lapsi sylissäni, yritin piiloutua
sen taakse, mutta pääni oli isompi kuin lapsen pää.
Tilaisuuden jälkeen istuuduin viereesi. Leikittelit kanssani. Virnuilit
etten saisi tulla niin lähelle istumaan. Minä en välittänyt
kiusoitteluistasi, olimmehan sisimmissämme sydämen tuttuja. Siirryimme
salin ulkopuolelle juttelemaan. Tutkijakollegasi iski meille silmää.
Asetuit seisomaan kasvot lähelle kasvojani. Kerroit, miten olin
satuttanut sinua silloin vuosi sitten, en pelkästään henkisesti, vaan
myös fyysisesti. Kertoessasi sitä, silmäsi täyttyivät kyynelistä. Olin
onnellinen, silitin poskeasi. Lupasin kertoa sinulle tarinan jossain,
missä saisimme olla kahden.
Johdatit minut, vai minäkö se sinua johdattelin työhuoneellesi. Menimme
kahviautomaatin ohitse. Kerroit hakeneesi kahvia sieltä päivittäin,
viikottain, kuukausittain, jo vuosia. Minä
kerroin muuttaneeni Helsinkiin. Kerroin miten hyvä minun on siellä olla.
Saavuimme huoneeseesi. Se olikin nyt alakerran kulmauksessa, ulkona oli
kesä ja sisällä. Huoneessa oli pieniä lapsia, joiden kanssa leikin
kukkaleikkejä kun sinä olit vessassa/suihkussa. Olit siellä yllättävän
pitkän ajan.
Astuit huoneeseen. Olin riisuutunut punaiseen satiniseen yömekkooni.
Istuin sohvallasi joka oli levitetty sängyksi. Lapset olivat hävinneet
huoneesta ja ikkuna oli suljettu. Näin vielä juhlaväen poistuvan kulmaikkunan
ohitse, tunnistin tutun pussilakanan. Lähdit hakemaan pyyhettä
yläkaapista. Seisoit keittiöjakkaralla ja asetuin jalkojesi juureen,
hyväilin sääriäsi. Kerroit että kyllä meidän on nyt tehtävä 'tämä', että
'tämän' toteuttaminen olisi tärkeää minulle, jos kerran niin koen. Aloit
selitellä pelkästä seksisuhteesta, jota voisit haluta vielä
myöhemminkin. Hiljensin sinut toteamalla että ei tarvitse kertoa,
tunnenhan sinut ja ajatuksesi. Olin onnellisempi ja valmiimpi kuin
koskaan aikaisemmin elämässäni olin ollut. Odotin vain täyttymystä jonka
jälkeen minun ei enää tarvitsisi etsiä mitään, eikä ketään tästä
maailmasta. Heräsin tähän
tunnelmaan....
Yritin jatkaa untani. En onnistunut siinä. Koko päivän olen maistellut
uneni jälkiä. Minulla on ollut ikävä. Olen kiitollinen että palasit taas
uneeni. Tämä riittää tälläkertaa. Olen vain niin onnellinen. Vielä
jokupäivä kosketan hartioitasi, kaulaasi, niskaasi. Tunnustelen selkäsi
nikamia ja kumarrun kuiskimaan pieniä tarinoita korvaasi. Näin tulee
tapahtumaan, minä
tiedän sen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kauniisti kirjoitettu,mutta jos juha on varattu niin mahdollisuutesi ovat pienet.sorry vaan.yritä silti se voi onnistua.