Kaikki olemme väärässä, olemmehan vajavaisia:
Sakramenttien omiin käsiin haluajat ovat väärässä, koska taitamattomilla puheillansa ovat saaneet tukittua muiden korvat. Kokemus on, ettei paljon tarvita luottamuksen menettämiseen. Se vähä voi olla joku heikko sana tai outo päätös. Tai se, että vahvistaa väärän. Jopa inhimillinen erehdys tai luulo voi katkaista luottamuksen.
Kuka meistä voi sanoa, että minä olen voinut kieleni suitsia siten, etten ole ketään pahentanut? Tai että vaellukseni, silmäni, käteni ovat olleet niin pyhät, etteivät ne ole ketään pahentaneet?
Nuo pahennukset tulee korjata, ei luottamus muuten palaa. Siis tunnustaa ja pyytää anteeksi. Sen jälkeen on annettava aikaa ja osoitettava teoilla, että parannus on todellinen. Tämä on tie sovintoon ja luottamukseen.
Entä vastustajat? He ovat väärässä siinä, etteivät käsitä Jumalan vanhurskautta. He eivät käsitä, että jatkamalla kirkon yhteydessä, luovumme uskostamme. Vaihdamme uskomme epäjumaluuteen. He sanovat, että kirkolla on oikea tunnustus, mutta se on valhe. Paperilla voi olla lähes oikea tunnustus, mutta se on vain mustetta. Todellinen tunnustus on elämä ja usko. Sen ihmiset näkevät ja sen huomioi myös Jumala. Kirkko on luopunut Jumalasta.
Nyt he kuulevat voimakkaan parannussaarnan herätysliikkeeltä; emme voi kokoontua kanssanne, tehkää parannus.
Täällä me totisesti olemme vajavaisuuden maassa ja näemme vain puolittain. Kilvoitellaan niin, että saamme kerran nähdä kasvoista kasvoihin. Kaikki me väärin tekijät.
Uudestisyntymättömät, olkoon leirinne kumpi tahansa, herää ja vapise.
Kristityt herätys.
Jumalan tahto on ihmeellinen; vajavaisten ihmisten kautta tehdä työtä ja hoitaa seurakuntaa. Hän on antanut lampaan korvat omillensa.
Pysytään yhdessä yllä mainituista vääryyksistä huolimatta. Me olemme saaneet syntyä oikeaan seurakuntaan, pidetään siitä kiinni.
Sakramenttien omiin käsiin haluajat ovat väärässä, koska taitamattomilla puheillansa ovat saaneet tukittua muiden korvat. Kokemus on, ettei paljon tarvita luottamuksen menettämiseen. Se vähä voi olla joku heikko sana tai outo päätös. Tai se, että vahvistaa väärän. Jopa inhimillinen erehdys tai luulo voi katkaista luottamuksen.
Kuka meistä voi sanoa, että minä olen voinut kieleni suitsia siten, etten ole ketään pahentanut? Tai että vaellukseni, silmäni, käteni ovat olleet niin pyhät, etteivät ne ole ketään pahentaneet?
Nuo pahennukset tulee korjata, ei luottamus muuten palaa. Siis tunnustaa ja pyytää anteeksi. Sen jälkeen on annettava aikaa ja osoitettava teoilla, että parannus on todellinen. Tämä on tie sovintoon ja luottamukseen.
Entä vastustajat? He ovat väärässä siinä, etteivät käsitä Jumalan vanhurskautta. He eivät käsitä, että jatkamalla kirkon yhteydessä, luovumme uskostamme. Vaihdamme uskomme epäjumaluuteen. He sanovat, että kirkolla on oikea tunnustus, mutta se on valhe. Paperilla voi olla lähes oikea tunnustus, mutta se on vain mustetta. Todellinen tunnustus on elämä ja usko. Sen ihmiset näkevät ja sen huomioi myös Jumala. Kirkko on luopunut Jumalasta.
Nyt he kuulevat voimakkaan parannussaarnan herätysliikkeeltä; emme voi kokoontua kanssanne, tehkää parannus.
Täällä me totisesti olemme vajavaisuuden maassa ja näemme vain puolittain. Kilvoitellaan niin, että saamme kerran nähdä kasvoista kasvoihin. Kaikki me väärin tekijät.
Uudestisyntymättömät, olkoon leirinne kumpi tahansa, herää ja vapise.
Kristityt herätys.
Jumalan tahto on ihmeellinen; vajavaisten ihmisten kautta tehdä työtä ja hoitaa seurakuntaa. Hän on antanut lampaan korvat omillensa.
Pysytään yhdessä yllä mainituista vääryyksistä huolimatta. Me olemme saaneet syntyä oikeaan seurakuntaan, pidetään siitä kiinni.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pysytäänydessä minä lupan etten ainakaan enään mene evlut kirkon ehtoolliselle