En nyt ole hakemassa kumppania, mutta mielenkiinnosta kysyn teiltä kuinka moni olisi valmis seurustelemaan yh:n kanssa jolla on kaksi alle kolmivuotiasta lasta?
Minulla on ja on ollut seurustelukumppaneita, mutta on korkea kynnys siinä yhteen muuttamisessa, erot kun vaikuttaa lapsiinkin.
Kertokaa mielepiteitä ja kommentoikaa.
Minulla on ja on ollut seurustelukumppaneita, mutta on korkea kynnys siinä yhteen muuttamisessa, erot kun vaikuttaa lapsiinkin.
Kertokaa mielepiteitä ja kommentoikaa.
Vastaukset 52
Vanhimmat
kun käsi on terve, en vaivaudu yh:n takia mihinkään.
Juu, kauniita ajatuksia rakkaudesta. Tosi on vain olla eronneen ja ei pettäneen elämä olla yksin. Aina ja ikuisesti, surullista, mutta totta
"...kuinka moni olisi valmis seurustelemaan yh:n kanssa jolla on kaksi alle kolmivuotiasta lasta?"
Kaksi maailman hankalimmassa iässä olevaa lasta??? No way!!!
Kyseinen yh on sinkkumarkkinoiden ongelmajätettä ;-)
...sinä poika poloinen tosiaan tarvitsetkin.On varmaan erittäin vaikeaa löytää tosirakkautta kun on noin keskenkasvuinen.Etsit itsellesi naista,mutta voi voi...Samanlainen sieluton tyttönen saattaapi löytyä,vaan ei NAISTA.Kyllä käy sääliksi! Et tiedä,millaista on kun rakastaa ja saa rakkautta.Lapsilla tai ilman.Asenteesi on tosi sairas!!!!!!!
on sit meinaan minulla nyt, ollaan oltu yhdessä jo monta kuukautta ja loppua ei näy. Hänellä ei ole omia lapsia, mutta minun lapsia pitää kuin ominaan. Te taidatte olla tylsiä miehiä, ennakkoluuloisia. Teillekin voi tulla rakastettava nainen eteen johon rakastut päättömästä ja myöhemmin kuulet että hänellä on lapsia, mitä teet, jätätkö naisen sen sanomisen jälkeen. Toivotonta.
Kylläpä oli lapsellisia vastauksia "miehiltä".
Onneksi tuollainen aines on vähemmistönä oikeassa elämässä.
Aikuinen nainen/mies ei tosiaankaan tuijota vain yhteen asiaan tavatessaan kiinnostavan ihmisen.Jos ei pidä lapsista,ei tietysti kannata edes yrittää sellaisen kumppanin kanssa,jolla jo on lapsia.Muutoin tämä asia ei ole se,jolla rakkautta mitataan.
On muuten aika hassua,että edelleen vallitsee tämä kaava: Yh äiti on "huono ja epäonnistunut" nainen. Sen sijaan yh isä on oikea sankarihahmo,kun huolehtii lapsistaan.Ihan tajutonta,mutta näin asiat menee!!! Eikö 3 lapsen yh isä aivan samoin ole "sinkkumarkkinoiden jätettä" kuten joku (tyhmä!) tuossa aikaisemmin niin kauniisti kirjoitti!Pitäisi miestenkin vähän ajatella,mitä suustaan päästävät.
Ollessani 3 lapsen yh,en kokenut mitään tuollaista syrjintää.Pariin vuoteen en edes halunnut uutta kumppania,koska ero otti koville.
MUTTA: Aina kun liikuin ihmisten ilmoilla,sain miesten kiinnostusta osakseni.Olen ihan tavallinen nainen,en mikään missi.Kait se on ihmisen luonteesta ja käytöksestä paljolti kiinni,että vastakkainen sukupuoli kiinnostuu.Lavatansseissa esim. liikkuu MIEHIÄ,ei keskenkasvuisia pikkupoikia.Aivan turhaa on kuvitella,että jostain lähiökapakasta löytäisi henkevää seuraa.Seksin vonkaajia siellä kyllä on,mutta se pääkoppa ei sitten sisällä muuta kuin oman navan tarkastelua.Pintaliitäminen ja oikea elämä ovat aivan eri asia.
Aikuinen mies arvostaa naista,joka pystyy yksin huoltamaan monta lasta ja huolehtii myös muista asioistaan hyvin.Sekä kunnioittaa itse itseään,arvostaa sitä,että kykenee kaikkeen siihen,mihin lasten isä ei ole kyennyt.Sama pätee toisinpäinkin: Aikuinen nainen arvostaa lapsistaan ja itsestään huoltapitävää yh isää.Kun on kylliksi nähnyt niitä lapsimiehiä,joilla ei vielä yli 3-kymppisenäkään ole mitään vastuuntuntoa,eletään kuin viimeistä päivää.
Olen nyt kohta 2 vuotta seurustellut "vannoutuneen poikamiehen" kanssa.Aluksi epäilin kovasti sitä,miten hän sopeutuu valmiiseen pienperheeseemme.Hänellä ei ole omia lapsia ja muutenkin kokemus lasten kanssa olosta vähäistä.Meillä kaikki oli niin suurta sattumaa,se,että yleensä satuttiin tapaamaan.Ensin tunsin vain sielunkumppanuutta ja säikähdin miehen väkeviä tunteita.Pikkihiljaa omat tunteet vahvistuivat,koska uskalsin luottaa hänen olevan tosissaan.
Biologinen isyys ei tosiaankaan takaa sitä,että kiintyy lapsiin ja huolehtii heistä.Minun lasteni isä jatkaa mememistään maailmalla kuin ei lapsia olisi olemassakaan.Etsii kai ikuisen nuoruuden lähdettä ja on varsinainen pikkupoika.Voi naisparkoja,joiden riesaksi hän itsensä on välillä saanut lykättyä! Sen itsekeskeisempää ihmistä on vaikea hakea.Nainen on vain palvelija ja seksiväline.
Asumme nyt yhdessä uuden kumppanini kanssa.Perhe-elämä on yllättävän tasaista.Isommolle lapsille hän on uskottu ja aikuisen miehen malli.Pienempi pitää isähahmona ja on tudella kiintynyt häneen.Mies on osannut tulla pikkuhiljaa mukaan elämäämme,olimme yli vuoden omissa asunnoissamme,muutimme vasta sen jälkeen saman katon alle.Kaikille osapuolille jäi aikaa tuttua toisiinsa.
Perheessä tärkeintä on aikuisten välinen luja suhde,ilman sitä ei ole mitään perhettä.Tasavertainen,vastuuntuntoinen mies on aarre! Ainakin kun on elänyt narsistisen lapsimiehen kanssa. Rakkaudessa on kyse paljon muustakin kuin omasta hyvästä olosta.On osattava antaa toiselle sitä,mitä odottaa itse kokevansa.
Lapset ovat osa suhdetta,mutta yhtä tärkeä osa on se kahden aikuisen oma suhde.Että osataan pitää siitäkin huolta.
Mieheni sanoo,että hän on katsellut kylliksi itsekkäitä sinkkunaisia,joilla ei ole mitään halua perustaa perhettä tai edes ottaa surustelua vakavasti.Hän naureskelee,että on ollut ihanaa saada oma perhe,päästä kokemaan elämää tältä kannalta.Lapset ovat rikkaus,ei taakka.
Meillä puhutaan ja pussataan,seksi on mielettömän ihanaa.Hellyyttä ei säännöstellä,halauksia ei pihtailla.Näin onnellinen en voinut koskaan edes kuvitella joskus olevani.Arjen autuus ratkaisee paljon,meillä on yhdessä niin hyvä olla.Ei tarvitse lähteä etsimään maailmalta "sitä jotain" ,kotoa löytyy kaikki.
Niin että älkää te lapsimiehet enää viitsikö väittää,että eronnut nainen ja yh on hylkytavaraa.En ole taatusti ainoa,joka on kokenut aivan päinvastaista!
Kokematon ja lapsellinen keski-ikää lähestyvä,bailaava ja renttuileva mies/nainen on se jätös,johon moni ei kepilläkään koskisi.Kukaan ei halua ryhtyä suhteeseen,jossa toinen elää itseään varten ja odottaa saavansa kaiken ilman mitään omaa yritystä olla ihminen ihmiselle.Olen kerran ollut äitinä lapsimiehelle ja siinä sivussa hoitanut KAIKEN kotona yksin.Millään ilveellä en enää samaan leikkiin ryhtyisi.
Meinaan vain, että ei ole kyllä ovin rehellisellä pohjalla suhde, jos vasta rakastumisen jälkeen kuulee toisella olevan lapsia.
kovin ei ovin:)
Siis mistä kummasta sait tuon lhmeellisen käsityksen? Että en muka olisi rehellisesti kertonut olevani 3 lapsen Äiti? Etkö tajunnut,että juuri sen vuoksi oli rimakauhu rakastua lapsettomaan mieheen? Jos hän ei jaksaisi olla rinnallani myös arkielämässä.
Turha pelko,sen ymmärsin aika pian.
Vanha,viisas Äitini( 10 lasta kasvattanut,melkein 30 mummo nykyisin...) sanoi minulle kerran näin (kun valitin,että jotkut miehet tunkee väkisin elämään,vaikka en silloin suhdetta vielä kyennyt edes ajattelemaan):
"Kuule,kerro miehelle heti,että olet eronnut ja 3:n lapsen yh.Siitä erotat ne miehet,jotka todella haluavat sinut ja koko paketin." Aika viisaasti sanottu,huomaan nyt jälkeenpäin.En ole milloinkaan salannut taustaani.Sen sijaan olen tavannut lukemattomia ukkomiehiä,jotka salaavat olevansa aviomiehiä ja isiä...Ja joita kiinnostaa vain seksiseura.
Tässä sinulle vastaus epäilyksiisi.
Miksi jotkut miehet karttavat suhdetta yksinhuoltajana olevan naisen kanssa... kas siinä kysymys mihin voi löytyä monia vastauksia. Itse olen reilusti päälle kolmenkympin ja olen lapseton uusperheen jäsen. Avokillani on siis yksi viisivuotias lapsi.
Itse suhtaudun lapsiin aika "neutraalisti" varmaan ihan siitä syystä etten omaa aikaisempaa kokemusta lapsista. En kuitenkaan ole halukas tulemaan isäksi, joten tällaisen mukavan "valmispaketin" löytyminen sopi kohdalleni erinomaisesti :) Eli tapauksessani yksinhuoltajaäiti sopii paremmin kuin lapseton nainen jolla biologinen kello tikittää jo viisari punaisella! :) Isäksi pitää haluta eikä tulla toisen mieliksi...
On myös sellaisia, uskoisin että nuoria, miehiä jotka haluavat lapsia sekä perheen. Monesti nämä haluavat aloittaa "puhtaalta pöydältä" eli rakentaa perheen lapsettoman naisen kanssa jonka kanssa hankitaan sitten yhteisiä lapsia. Tällaisessa tapauksessa jo olemassaolevat lapset saattavat tuntua rasitteelta ja vieraalta asialta, jota ei haluta ottaa omaan elämään. Ne jotka haluavat lapsettoman naisen jonka kanssa perustaa perhe, eivät ole sen keskenkasvuisempia kuin muutkaan... tarpeet vain ovat erilaiset ja se heille suotakoon. Uskoisin että myös nuoret perheestä haaveilevat naiset valitsevat kumppanikseen mieluummin lapsettoman miehen kuin "etäisän" jonka mukana tulee lapsi/lapsia elämään.
On myös olemassa sekä miehissä että naisissa niitä jotka eivät yksinkertaisesti pidä varsinkaan pienistä lapsista. Onhan leikki-ikäisen lapsen kanssa eläminen haasteellista omille vanhemmilleenkin saatikka sitten ulkopuoliselle tulokkaalle. Lapsi on aina läsnä ja yhteistä aikaa ei löydy ei sitten millään kuin hyvin harvoin ja mitä useampi lapsi niin sitä vähemmän luulisin. Nämä tapaukset tosin voivat löytää kumppanin sellaisesta jonka lapset ovat jo varttuneempia ja itsenäisempiä.
Joku haluaa siis lapsettoman jonka kanssa oma perhe, toinen taas "valmispaketin" eli ei halua biologiseksi vanhemmaksi itseni tavoin. Joku haluaa kumppanin jonka kanssa elää täysin lapsetonta elämää... Jokainen tekee valintansa eikä ole mielestäni siitä syystä keskenkasvuisempi tai kypsempi kuin toisin tahtova.
Niin,en tarkoittanut ihan kaikkia yleistää.Tässä ketjussa annetut alkukommentit OLIVAT lapsellisia,kypsymättömien tokaisuja.
Tietysti jokainen saa valita,elääkö sinkkuna vai perheessä,hankkiiko lapsia vai ei.
Yh äitien mollaaminen toisenluokan kansalaisiksi on alhaista.
Kukaan ei voi tietää toisen eron syytä ja sitä,miten vaativaa lasten kanssa eläminen on.Siinä joutuu pakosta luopumaan monista omista tarpeistaan,ainakin jos jää yksin useamman pienen lapsen kanssa.
Tämä ei taas tarkoita sitä,että yh:t eläisivät surkeassa jamassa itseään säälien.Tai no kai sellaisiakin löytyy,mutta varsin monet elävät ihan täysipainoista elämää lasten kanssa.On työ,ystäviä ja perhe.Ei ole syytä halveksia ja mollata.
Ihan milloin vaan voin vaihtaa kuukaudeksi osaa jonkun yksin elävän kanssa ja sitten katsotaan,miten suu pannaan.Yh:na elämä on ajoittain raskasta,mutta ah niin palkitsevaa.Lasten kautta saa paljon palautetta ja rakkautta.Kokee itsensä tärkeäksi ja lapset ovat itselle se tärkein asia maailmassa.
Se taas ei tarkoita sitä,etteikö kuvioon mahtuisi uutta ihmissuhdetta jossain vaiheessa.
Ei naiseus lopu äitiyteen.Omasta kokemuksesta sanoisin,että nyt sitä vasta kokeekin oman naisellisuutensa vahvasti ja täytenä.Seksuaalisuus ja erotiikka eivät ole kadonneet mihinkään,päinvastoin.Uuden elämänkumppanin kanssa on aloitettu alusta ja etsitty yhteinen tie mielihyvään.Mikä ilo,mikä riemu! Molemmilla aivan uusi aikakausi elämässä.
Jos ei halua lapsia,OK.Silloin pitääkin pysyä etäällä lapsiperheistä.Säästyy moni mielipahalta.
Jos ei halua elää parisuhteessakaan,jokainen löytää kaltaisiaan yhden yön saalistajia mielihalujaan täyttämään.So what? Suomi on vapaa maa.MUTTA: Ei pidä luulla,etteikö eron jälkeen voisi olla elämää ja vieläpä täyttä elämää,oli lapsia tai ei.Kaikille ei onni ole myötä,mutta avoimin silmin kulkien voi kohdata rakkauden myös haavoittuneena ja pettyneenä.Kunhan on ensin toipunut erosta.
Vastaukseni ei ollut sinulle. Ihan oikeat ajatukset sinulla:)
Kyllä minä kerroin heti että minulla on lapsia.
mutta jos joku ei uskalla kertoa...
Tapasin elämäni naisen hänen ollessaan yh.Lapset jo kouluiässä.Rakastuin hänen elämäniloonsa ja energiaansa.En ajatellut menneisyyttä muuta kuin hänen painajaistensa kautta.Perheväkivalta oli jättänyt tietyn luottamuspulan miessukupuoleen.
Mulla ei silloin ollut lapsia(nyt yks meillä yhdessä). Ihailin sitä,että tuleva vaimoni jaksoi puurtaa perheen eteen ja vielä huolehtia itsestäänkin.Eikä surkutellut osaansa! Hävetti ihan oma natina pikkuasioista.
Tässä liitossa olen oppinut sen,mitä on rehellinen parisuhde ja yhteen hiileen puhaltaminen.Naiseni arvostus kasvaa vuosi vuodelta,rakastan ja saan rakkautta.Mulla on elämä isolla E:llä.Viimein oma perhe ja koti,jonne on hyvä tulla töistä väsyyneenäkin.
Ollaan jopa opittu riitelemään niin,et ei tarvii viikkoa mököttää.Ja sovinto on aika kivaa,molemmat yhtä haluttomia jatkamaan kinaa.Usein riita päättyy vähän muihin hommiin meillä.
Poikamies aikoja en kaipaa,se tyhjyys ja yksinäisyys olisi nyt hirveetä.Vaan aika aikansa kutakin vaihetta,nyt kaikki on viimein niin kuin joskus hiljaa haaveilin.
Naiseni,rakastan sinua,haluan sinua,en vaihtaisi sinua ja perhettäni mihinkään.Kun Luoja soisi vaan meille monia yhteisiä vuosia yhä edelleen.
Yh äidit ja isät,te teette arvokasta työtä.Kuka ne lapset hoitaisi,jos kaikki vanhemmat olis vastuuttomia.Ja toisen lapseen voi kiintyä lujasti,pitää kuin omaansa.Se on ihmisestä kiinni.
Jussi, kirjoitit juuri oikeilla sanoilla asioista.
Tuo, jos mikä on aikuisen, miehisen miehen puhetta ja niin pitää ollakin.
Täällä jo ennätti olla toisenkinlaisia "miesten" kommentteja.
Toivotan Sinulle ja perheellesi mitä parhaimpia vuosia yhdessä.
Minusta tuo vaikutti yh-äitin kirjotukselta jossa hän kirjottaa haavekuvasta, jollaisena toivoo miehen itsensä näkevän
Tietty voin olla väärässä, mutta siltä se minusta vaikutti.
...täällä ei voi tietää kuka kirjoittaa, mitä kirjoittaa ja tarkoittaako sitä mitä sanoo vai haluaako vain huuhaata. Tädillä voi olla munat eli silloin täti onkin setä tai lintu voikin olla kala... mene ja tiedä :))
Niiii... iinnnnn!!! Tää on tää maailma!! Kikkelis kokkelis vaan :))
Kyllä monet miehet lapsia haluaa, siis omia lapsia.
Jos lapsistapitävä mies saa valita kahdesta vaihtoehdosta, kahdesta samanlaisesta naisesta, joista toisella on lapsi nii tietty se sen lapsettoman valitsee jotta voi tehdä omia lapsia hänen kanssaan.
Poikkeuksena saattaa olla miehet jotka eivät voi omia lapsia saada.
Sama juttu varmaan naisten kanssa, en ainakaan ymmärrä miksi joku nainen ottas miehen jolla on lapsia entuudestaan jos sais lapsettomanki.
Pakko myöntää,mut noin ajattelin ehkä minäkin joskus alle 30v. En silloin edes halunnu lapsia,en omia enkä toisten.
Onko niin vaikeeta hyväksyä se,että joku tosissaan löytää onnen ja muuttuu? Kyllä saat leipoo minusta yh äidin,jos se sun omaa ajattelua helpottaa.
En minä nyt ihan ainoa ole,meillä on 2 muuta tuttavaperhettä,jossa kans on niin,että toisella oli lapsia ja toinen oli ehta sinkku ennen yhteistä elämää.Toinen onnensa löytäjä oli nainen ja toinen mies.Eli älytöntä sinun on yleistää,että vaan lapseton sinkulle kelpaa.
Yksi hyvä pointti ainakin on se,että tietää jo yhteen mennessä,että nainen on äidillinen,osaa ja haluaa olla äiti.Siis jos haluaa vielä omia lapsia rakkaansa kanssa.Kaikkihan ei haluakaan.
Yleisesti luullaan,että yh etsii elättäjää tms. Meillä ainaskin minä olen se vähemmän ansaitseva,mut se ei ole kynnyskysymys ensinkään.Usein sain alkuun kuulla,et nyt sinä sait koko sakin elätettäväksi.Jopa omilta sukulaisilta.Ihan älytön väite.
Miksi on niin vaikeeta hyväksyä onnellisia loppuja? Olisko parempi,jos kertoisin,et elän yhä yksin ja jätin naiseni lasten takia,en jaksanut kestää arkea? Saisin sympatiaa ja olalle taputtelua.
En kirjoita enää meidän tapauksesta. Kel onni on,se onnen kätkeköön...Kateellisuus on suomalaisten helmasynti.Kärttyisillä harmaapartaisilla poikamiehillä ainakin.
olen 40v. mies ja 3:n kouluikäsen yh-isä. 7v. sitte erosin jollon tulin 3:n alle kouluikäsen yh-isäksi.
Tämän kuluneen 7v olen itsekki eläny, tosin rajoitetumpaa elämää kuin vapaana ollessani olisin. Joka tapauksessa, olen tutustunu uusiin ihmisiin (suomeksi iskeny naisia, mutta nätimmin sanottu) Aina kun kuulen uuden tuttavuuden olevan yh nii aattelen, voi ei se siitä. "Voi ei" siksi kun yhenillan jutut ei kiinnosta ja vakavaan suhteeseen yh:lla on liikaa esteitä.
Ite kyllä haluaisin oikean perheen, mutta en rehellisesti sanottuna ymmärrä, miksi joku lapseton nainen minut ottas jos sais lapsettomanki miehen. En siis ymmärrä mitä positiivista joku nainen näkee siinä että minulla on 3 lasta ennestään kotona.
Sanoit että "vakavaan suhteeseen yh:lla on liikaa esteitä". Millaisia esteitä? Ihan näin mielenkiinnosta vaan... en oikein usko tota.
Lisäksi:
"En siis ymmärrä mitä positiivista joku nainen näkee siinä että minulla on 3 lasta ennestään kotona."
Ne pitävät sinua parempana ihmisenä koska sinulla on lapsia ja vielä olet niiden yksinhuoltaja. Lapseton mies ei siis ole rinnallasi yhtään mitään.
Onpa sulla itsetunto alhaalla.Olen sinkkunainen,jo aika kypsä ja kunnioitan kyllä teitä yh isiä ja myös äitejä.
Olen jo monta vuotta halunnut oman perheen.En tiedä,onko minusta äidiksi,mutta luulen ja uskon että on.
Toisaalta se koko paketti,isä ja lapset olisi yksi ratkaisu.Työskentelen ammatikseni lasten parissa ja tulen siis toimeen lasten kanssa.En näe mitään väärää siinä,että kohdalleni voisi osua mies,jolla on lapsia.
Olet itse itsesi pahin vihollinen.Kukaan sinkkunainen ei uskalla lähestyä,jos sulla on tuo asenne.Hellitä hetkeksi ja anna elämälle mahdollisuus.Jos tosiaan olet 40v mies,et ole mikään ukki vielä.Meitä on monta naista,joilla on ikää 30 ja yli.Eikä silti olla kehäraakkeja omasta mielestä.Jos tunnet itsesi,sulla voi yhä olla tilaa sydämessä naiselle,joka ei niin kamalasi pelkää vastuuta ja joka kenties tahtoo juuri sinut.Ai siis miksi? Koska olet ottanut vastuuta ja olet siiitä katsoen luotettava mies.
Mulle se toinen vaihtoehto olisi mies vailla menneisyyttä.Mutta miten me tässä iässä enää osattaisiin laatia oma perhe ihan alusta,kimmallakaan ei mitään kokemusta.
Jos et ole eläny lapsen kanssa syntymästä saakka, on lapsi kasvatettu ilman sinua. Susta alkaa tuntuun, sillon ku lapsi ärsyttää, ettei toi mukero tekis noin jos olisit itse sen kasvattanu. Sua siis ärsyttää, ärtyneenä et varmaan malta pitää asiaa omassa mielessäs ja vihjaat asiasta sille kasvattajalle. Se kasvattaja luonnollisesti loukkaantuu verisesti, kun hän on parhaansa tehny eikä sinä arvostakkaan häntä. Kasvattajan asenne muuttuu sinua kohtaan, hän alkaa suurenteleen sinun vikoja mielessään.....
Tai ehkä en osaa oikein selittää, mutta jokatapauksessa toisen mukulat alkaa ärsyttään ennenpitkään.
2.Et voi päästä tasa-arvoseen suhteeseen yh:n kanssa. Jos esimerkiksi kiinnyt hänen lapsiin niinkuin omiis, saat olla kokoajan varpaillas, jos hän kyllästyy sinuun ja sanoo tuos on ovi, siinä sitte lähet etkä nää menää mukuloita. Jos taas sinä kyllästyt, et voi lähtä koska menetät muös muksut.
------------------------------------------------------
ps.jos joku pitää mua parempana ihmisenä siksi että mulle jäi lapset, hän tajuaa sen myöhemmin että lapset jäi mulle vain koska niitten äiti halus olla vapaa eikä halunnu lapsia. Nykykäytännön mukaan sos-tätit puoltaa aina lapsen äitiä huoltajaksi jos se niin haluaa, isän haluista viis.
Tai minä olen antanu ymmärtää itseni väärin, tai sitte olen ymmäräny itseni väärin..
Jokatapauksessa en koe itsetuntoni olevan alhaalla enkä koe myökään olevani mikään ukki, nimimerkkiki tuli mieleen vain koirani naamasta.
Mutta nyt alko väsyttään enkä muista mitä aikoin oikeesti kirjottaa, siis öitä
"jokatapauksessa toisen mukulat alkaa ärsyttään ennenpitkään. "
Olen huomannut samanlaista itsessäni mutta en pidä sitä vakavana. "Vitutus" on ollut tähän mennessä ohimenevää ja varmaan ihan normaalia elämää ja tunnetta sekin.
Tarkoititko tällä pysyvämpää tunnetilaa? Siis että toisen lapsiin kyllästyy niin että ne ottavat päähän jatkuvasti eikä enää vain ollessaan hankalia tai kiukuttelevia...
Anteeksi ilkeä letkautukseni tuossa aikaisemmassa tekstissäni.Kirjoituksesi kai herätti oletuksen,että olet poikamies...Sorry!
Minulla on kaksi alle kolmevuotiasta lasta.
Seurustelukumppanini on yh isä, jolla kaksi kouluikäistä lasta.
Meillä on mennyt aivan ihanasti.
Joten, hän tosennäköisesti haluaa minut, vaikka minulla on pieniä lapsia.
Löytyy niitä sellaisiakin mieheä.
löytyy,ei kaikki miehet hyljeksi yh naisia kuten minäkin.eikä se mistään kypsyydestä ole kiinni jos viitsit ajatella vastaavaa tilannetta omalle kohdalle.kelpaisko sulle 2 pienen lapsen yh mies,ei varmaan kelpais.
Voi kyllä kelpais.
Mutta minä rakastan lapsia. Olen aina halunnut suurperheen.
Ja mitä pienempiä lapset ovat, sitä paremmin he hyväksyvät uuden ihmisen elämäänsä.
Työtä saa tehdä paljon, että nämä kouuikäiset hyväksyvät minut.
Joten mieluummin olisin ottanut ne ihan pienet lapset.
Mutta nyt on näin, ja jossittelu ei auta.
Uusperheellä ei helppoa ole, mutta helppoa liittoa en odottanutkaan.
vaan sitä, että me molemmat paiskitaan töitä saavuttaaksemme onnellisen ja tasapainoisen kodin.
Yhden 3,5 vuotiaan yksinhuoltajana
ei pelota lapset
olisin valmis vaikka mihin,
tuntuu vaan siltä että muut
yh:t vaativat niin paljon,
saadakseen todellisia ystäviä
Itse olen pian viisi-vuotiaan pojan yh-äiti.
Eipä oo tähän mennessä tarvinnu sanoa kiinnostuneille muuta, kuin että on yh, niin kyllä mielenkiinto loppuu pian.
Yhden kanssa puolitoista vuotta yritettiin ja vuosi asuttiin yhdessä, mutta eipä siitä mitään tullut, kun toinen ei oppinut hyväksymään mun lasta, koska se ei ole hänen oma, vaan jonkun muun.
Itselle ainakin kelpaisi yh-isä, mutta eipä niitä ole ollut tarjolla :)
Toisaalta oon miettinyt, että viitsiikö sitä edes enää yrittää, kun on riskinsä, että käy samallalailla uudelleen. Taitaapi olla parempi keskittyä lapseen ja olla yksin.
"Taitaapi olla parempi keskittyä lapseen ja olla yksin."
Viisivuotias on vielä hyvin pieni ja täysin kiinni äidissään. Siinä ei riitä aikaa kunnolla uudelle kumppanille, joka kuitenkin haluaa elää tasapainoista parisuhdetta johon kuuluu myös puolisoiden kahdenkeskinen oma aika. Mieti, mikä on tilanteesi ja onko sinulla resursseja panostaa tyydyttävään parisuhteeseen. Voi olla että tilanteessasi parin-kolmen vuoden pätkä kahden lapsesi kanssa on parempi kuin uusi suhde jossa kumppanisi joutuu "kilpailemaan" ajastasi lapsen kanssa.
Itse elän avoliitossa viisivuotiaan tytön äidin kanssa ja kärsin kovasti juuri tuosta yhteisen ajan puutteesta... lapsi kun on miltei aina läsnä eikä esim. vapaita viikonloppuja ole ollut koskaan koko vuoden kestäneen suhteemme aikana. Yhteinen aika rajoittuu lähinnä iltahetkiin jolloin lapsi on nukkumassa eikä se ole ainakaan minulle riittävästi.
kysyntä ja tarjonta ???
Hankkikaa ystäviä, älkää pillereitä,
sanoi joskus andersson.
Ihmetyttää jos "ei kelpaa", itselle kelpaisi tavallinen ihminen, missä oot ?
eikö teillä ole sukulaisia tai ystäviä? yhden lapsen hoitoonsaaminen on tosi helppoa. eri asia, jos äiti ei luota kehenkään muuhun, silloin saa syyttää vain itseään.
Minusta on outoa miten usein lapsi ja uusi kumppani laitetaan kilpailemaan keskenään. ei äitiä ja lasta(tai isää ja lasta) ole luotu elämään kahdestaan, muuten me lisääntyisimme ihan ilman partneriakin!
lapsen on hyvä huomata, että vanhempi ei ole vain häntä varten. äiti/isä tekee sekä itselleen että lapselleen karhunpalveluksen "uhrautumalla". kuitenkin se aika, minkä olet korvaamaton lapsellesi on ihmiselossa lyhyt! ei kannata heittää omia tunteitaan pakastimeen tuon ajan takia, voi olla että sulatus ei enää onnistu:)
itselläni on neljä lasta ja isä ei pidä lapsia luonaan. olen onnistunut järjestämään vapaata, vaikka se vaatii organisointia ja välillä nöyrtymistäkin: kieltämättä on paljon ihmisiä, jotka pitävät röyhkeänä, jos heiltä kysyy apua. ja voitte arvata että neljän lapsen on HUOMATTAVASTI vaikeampi löytää hoitopaikkaa kuin yhden. Mummoloita lapsilla ei ole(kuolleet), onneksi pari kivaa tätilää, joista toinen kylläkin Ruotsissa asti.
nykyään meillä on parin muun yh:n kanssa toimiva rinki, jossa hoidetaan toistemme lapsia silloin kun joku apua tarvitsee. itse otan vieraita lapsia mielelläni hoitoon, kuusi menee siinä kuin neljäkin.
toivoisinkin, että uusisänä katselisit myös omaa sukuasi. entinen miesystäväni, lapseton itse, piti naurettavana ajatusta, että hänen sukulaisensa hoitaisivat minun lapsiani, joten sieltä en itse apua saanut.
ja sitten ei kun organisoimaan, tuokaa tyttö meille, jos ette muuta keksi!
Ens kuus tulee 3vuotta kun jäin yh:si,
sen jälkeen ei ole ollut ns omaa aikaa,
joka päivä ja yö olen ollut lapseni kanssa,
ehkä omaa aikaa joskus kaipaa,
kun ei ole sukulaisia ja tuttuja, eikä
äiti välitä lapsestaan,
omjaa aikaa on vaikea saada.
Ei se ole siis järjestelykysymys,
kyllähän omaa aikaa olis jo saanut,
jos olisin, kitisevä, valittava, nainen.
ymmärsit ehkä sukupuoleni takia minut tahallaan väärin. en nimenomaan ole kitissyt ja valittanut enkä sitä tee täälläkään vaan kehotan toimimaan. vaatii rohkeutta, sisua ja nöyryyttä etsiä lapsille hoitoa, jos ei kukaan vapaaehtoisesti tarjoudu. ja jos ei siihen ole valmis on turha valittaa ettei omaa aikaa ole!
tiedän muutamia yh-isiä, joille olen tarjoutunut hoitamaan heidän lastaan. ei, ylpeitä ollaan eikä oteta apua vastaan. ja heidän vasta olen kuullut valittavan kapakoissa ym. kuinka raskasta on,kun ei ole sitä omaa aikaa.
käyttäkää hyvät yh:t, niin isät kuin äidit, mielikuvitusta jos todella sitä omaa aikaa tarvitsette. jos taas mielellään uhraudutte älkää TE kitiskö. itse olen myös vaatinut tukiperhepalvelua silloin kun on tuntunut etten ole kuukausiin kävellyt kuin työpaikan kaupan ja päiväkoden väliä. se ei ole ollut helppoa niin että turhaan moni on minulle ollut kateellinen: siitä vaan taistelemaan oman ajan puolesta JOS se on tärkeää!
Ullalla taitaa halut jyllätä.
Noin sitä pitääkin tehdä.
Pistää toimeksi, eikä kitistä.
Ei mitään järkeä valittaa joka paikassa, kuinka ei ole omaa aikaa.
Ei ole seurustelukumppania, kun ei niitä voi mihinkään lähteä katsomaan, kun on se lapsi.
Huoh.
Minulla on LAPSIA, ja silti on omaa aikaa.
Vaikka minulla on LAPSIA, silti löytyy mies seuraakin.
Kaikelle täytyy vain organisoida se oma aika.
Puistossa tapaa toisia äitejä.
Niiden kanssa voi ihan hyvin sopia kuka milloinkakin hoitaa kenenkin lapsia.
Ei minullakaan mitään sukua ole lähellä, mutta hyvin ollaan pärjätty.
Lapset ovat paljon onnellisimpia, kun en leiki marttyyriä kotona, kun minulla on ne LAPSET.
Ihan kun LAPSET olisi kirosana omalle elämälle.
olen onnellinen, ja se on lapsille plussaa.
hekin ovat onnellisia.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi, Ulla!
Eihän meidän yksinhuoltajienkaan tarvitse "parhaita vuosiamme" elää neljänseinänsisällä vainlapsillemme, eihän! Itse olen siinä nainen kuin äitikin. Mulla on naisen tarpeet enkä niitä suostu tukahduttamaan minkään syyn takia. Jumala on meille luonut myös seksuaalisuuden, josta saamme nauttia.
Myös meillä on oikeus saada ja antaa kahden aikuisen välistä rakkautta, hellyyttä, seksiä. Ja - kliseen mukaisesti - lapset voivat hyvin kun äitinsä voi hyvin. Tietysti sama pätee lapsiin ja lähi-isäänkin. Kyllä tämä murrosikäisen ja lähes murrosikäisen lapsen 24h kasvattaminen 8 vuoden kokemuksella on muutakin kuin päivänpaistetta. Välillä tosi huonojakin hetkiä. Siksi haluan nauttia aina kuin mahdollista niistä pienistäkin onnenhetkistä. Jopa "pelkkää seksiä"-suhde viime kesänä erään vkl-isän kanssa antoi sitä kaivattua hellyyttä! Siitä kuitenkin oppineena välttelen uuden tuttavuuteni kanssa liian pian seksiin ryhtymistä. Haluan paljon enemmän suhteelta kuin pelkkää seksiä. Haluan ihmisen, jonka kanssa on hyvä tehdä muutakin, ehkä jossakin vaiheessa vielä yhteisen katon alla!
Liput korkealle ja elämästä kaikkine iloineen nauttimaan!!
Mistä saa lastenhoitoapua kaksivuotiaalle että voisi elää sitä omaa elämää??Jos sukulaiset ja ystävät ei voi auttaa ja on oikeasti totaaliyksinhuoltaja??
Hei!
Suosittelen (asuinpaikkakuntaasi tietenkään tietämättä) Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) lastenhoitopalvelua. Se toimii isoimmissa kaupungeissa ainakin. Voit katsoa netistä tai soittaa, onko paikkakunnallasi toimintaa. Itse löysin sattumalta muutaman sadan metrin päässä kotoani asuvan 17v tytön MLL:n kautta lapsiani iltamenojeni ajaksi hoitamaan. Koska asui lähellä, säästyin matkakuluiltakin. Ja lapset todella tykkäsivät tuosta iloisesta ja reippaasta tytöstä, johon voin luottaa täysin! Onnekseni muuten MLL:llä oli juuri silloin kun eniten lastenhoitoapua tarvitsin, menossa projekti, jolla maksoivat hoitajan mulle muistaakseni 2 vkon välein pariksi-kolmeksi tunniksi! Se tuntui lottovoitolta!
Sitten ainakin täällä Tampereella on vastaava lastenhoitopalvelu NNKY:llä. Taksa oli silloin kun lapseni olivat pieniä markoissa n. 20 mk tunti.
Yksi keino olisi varmasti kysyä paikkakuntasi sosiaalitoimistosta, heillä on takuulla tietoa ja linkkejä. Kysy ihmeessä sossusta myös avustusta noihin käyttämiisi lastenhoitajamaksuihin. Ei ole mikään häpeä ja mitenkään kyseenalaista, että totaaliyksinhuoltaja tarvitsee apua!!! Rohkeasti vaan kysymään!
Toivon sulle ja kaikille muille totaaliyksinhuoltajille voimia!!
Sieltä voit kysellä lapsenvahtia. Kannattaa ihan itsesikin takia, pääset hetkeksi edes ilman lasta johonkin.
Aika harva mies loppujen lopuksi vakavissaan alkaa seurustella yh-äidin kanssa.
Loppupelissä vaikuttaa aina se etteivät lapset ole omia, vaikka jotkut miehet väittävät rakastavansa yh-äidin lapsia kuin omiaan, ei se aivan niin ole.
Mieti nyt, osallistuisitko sinä yhteisiin menoihin kasvatukseen jne... jos sinun elämääsi tulisi yh-isä kahden lapsen kanssa.
Ja rakastaisitko yh-isän lapsia kuin omiasi?
mikä ihmeen kriteeri se on että pitäisi rakastaa kuin omiaan. ei siihen kukaan pysty.
kyllä riittää tuo mun otsikko.
itselleni ei lapsimäärällä ole mitään merkitystä. eikä ole ollut tapaamillani miehilläkään. tällä palstalla liioitellaan suuresti lasten merkitystä rakkaudessa ja seurustelussa.
kannattaa muistaa, että rakkaus ja seurustelu ei välttämättä merkitse yhteen muuttamista eikä toisen lasten elättämistä. jos raha tulee heti kuvioon voi epäillä että äiti/isä etsikin vain elättäjää. itse seurustelin yli neljä vuotta lapsettoman miehen kanssa. emme muuttaneet koskaan yhteen, koska arki sujui meiltä ja hän oli yli kolmivitosena tottunut rauhaansa. taloudellista tukea sain häneltä n 1,5 v seurustelun jälkeen silloin kun oli todella tiukkaa, mielestäni se oli kohtuullista, hän tienasi kuitenkin kolme kertaa enemmän kuin minä. lapsia hän ei oppinut rakastamaan, mielestäni se olisikin ollut liikaa vaadittu, mutta kohteli heitä hyvin.
onko lasten sitten parempi olla väsyneen ja yksinäisyydestä kärsivän vanhemman kanssa kokematta toisen sukupuolen(aikuisen)läsnäoloa?
Itselläni erottuani ei ollut pulaa seurasta, mutta oli kriteerinäkin että lyhytaikaisissakin suhteissa vain joko etä- tai lähi-isät tuli kyseeseen, ei lapsettomat sinkkumiehet. Saman katon alla asuminen oli itseltäni poissuljettu ajatus muutenkin, halusin vakisuhteen jossa kuitenkin eri osoite. Oma lapsiarkeni (4 koululaista) kun on helpompaa näin, yhden aikuisen ja sääntöjen varassa. Helpompaa hallita itse oma elämänsä sekä taloudellisesti että kokonaisuutena. Aikansa kutakin ja kun lapset itsenäisiä voi täysipainoisesti alkaa elää uutta parisuhdetta.
Ja löytyihän se samoin ajatteleva, itsenäinen, jalat maassa kulkeva 4 lapsen yh-isä. Hyvä, täysipainoinen ja luotettava parisuhde on ollut reilu 1,5 vuotta. Vasta erottua tuli omaa aikaa, joka toinenviikonloppu on säännöllisesti ja täysinpainoisesti meidän kahden. Toki lapsemme ovat yhdessäkin, juhlapyhät yms.
Joku kirjoittikin siitä kuyinka voi lapsilla myös karsia turhiä hyörijöitä pois kimpusta ja totesin sen myös hyväksi keinoksi. Vain vahvat ja täysijärkiset ei hätkähtänyt kun alkutekijöissä jo latelin "4 lasta, joista 3 käy erityiskoulua, joista yksi vaatii jatkuvan aikuisen valvonnan, erityisruokavaliot jokapäiväisenä jne. jne" . Sepäs lajittelikin timantit hiekkajyväsistä!
"Vain vahvat ja täysijärkiset ei hätkähtänyt kun alkutekijöissä jo latelin "4 lasta, joista 3 käy erityiskoulua, joista yksi vaatii jatkuvan aikuisen valvonnan, erityisruokavaliot jokapäiväisenä jne. jne" . Sepäs lajittelikin timantit hiekkajyväsistä!"
Ja ne jotka eivät olleet halukkaita tarttumaan haasteeseen ovat siis epäkypsiä, heikkoja sekä tyhmiä? Nostakaamme kaikki pyhimyksen sädekehä nykyisen kumppanisi pään ylle. Hän on yli-ihminen toisin kuin me tavalliset kuolevaiset... ;-)
Ei siinä mitään pahaa, joillekki sopii pelkkä seksisuhde.
Toiset taas tahtos oikean suhteen ja elää loppuelämänsä valittunsa kanssa, samankatonalla.
Heh...ei sentään. Ihan tavallisia järkeviä sinkkumiehiäkin huomasin olevan lähitienoot pullollaan =) Mutta kun joku ottaa päähän, väsyttää, lasten ex-viikonloppuna kun ei halua lähteä rientoihin vaan olla kotona - vain toinen lapsi-arkea elävä ymmärtää miksi, vain toiselle samantyyppisessä tilanteessa olevalle voi puhua asioista joissa myös puhutaan samoista asioista. Paljon nykypäivänä tuntuu että toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä.
Siis tarkoitin että asiat eivät välttämättä kohtaa jos on kovin erilaiset lähtökohdat. Itselläni tuli vastaan niitä jotka eivät ymmärtäneet miksi en vaan voi lähteä arki-iltaisin kahville istuskelemaan, yksin. Tokihan lasten kanssa---mutta mm. tämmöissä asioissa törmäyksiä.
Totuushan on myös että ne jotka kavahtavat jo yhtäkin lasta, useammasta suorastaan säikähtävät. Eikä tää nykyinen kumppanini ole yli-ihminen (onkos semmosia, heh), vaan tavallista tukevammin maan pinnalla kulkeva, ja samalla tavalla ymmärrän jos hän on tahollaan väsynyt välillä lapsi-arkeensa tai ei ehdi vaikka puhua kun on jonkun muksun läksyissä auttaminen kesken.
Suhteessa on monta asiaa otettava huomioon eikä syöksyttävä suinpäin, vain siksi kun haluaa nähdä joka päivä. Kyse on muistakin kuin vain kahden ihmisen tarpeista.
Eiköhän tässä loppuelämä olla yhdessä (kaikkihan on elämässä epävarmaa, onko edes elossa "loppuelämän" aikana ?!?), elämämme on enemmän kuin tiukasti jo kulkeutunut yhteen, kihloihinkin mentiin, sukulaiset molemmille molemmin puolin tuttuja ja ajallaan saman katon alla. Totuushan on että jos nyt muuttaisimme saman katon alle, asuisi siinä myös yht 8 lastammme ja sen jälkeen oltaisiin nopeasti eriteillä, myös suhteen puolesta. Ei kiitos! Suhteemme on maidän kahden aikuisen, tiukasti...lapsia ei aleta irroittaa koulu- ja kotiympyröistä vain siksi kun aikuiset haluavat olla yhdessä joka päivä. Tärkeintä että lapset käyvät koulunsa loppuun tahoillaan ja sen jälkeen ammattiopinnot voivat (ja monesti ovatkin) kauempana, jopa toisilla paikkakunnilla. Myös ajateltava ex:n tapaamisia, vaikeutuvat tosi paljon jos esim. minä muutan lapsineni kumppanin luo. Nyt ne sujuu vaivattomasti ja sujuvasti.
Minulla on itse 3 vuotias lapsi ja täytyy sanoa että valitsin mielummin yh-äiti kuin nainen ilman omia lapsia. Miksi? Ensinä olen lapsirakas ja yh:t ymmärtää myös minun tilanne paremmin.
Samalta viivalta on monesti helpompi lähteä...
onnea kumppanin etsintään, jos sinulla ei sellaista vielä ole.
:o)
Olen kanssasi. Lapseni ovat minulle kaikkein tärkeimpiä elämässä he tuovat ilon joka päivään. Nautin heidän kanssaa olemisesta, vaikkakaan omaa aikaa ei ole paljoa, mutta ihan riittävästi. Pääsenhän minä koiran kanssa kahdestaan lenkille, kun miesystävä on lasten kanssa, sekin tuntuu juhlalta jonkun päivän jälkeen.