Jos jostain syystä joutuu/menee yksin tilanteeseen/paikkaan joka ei tunnu turvalliselta niin vilkaisu ympärsitöön ystävien, tuttujen, luotettujen henkilöiden löytyminen paikalla rauhottaa.
Itsensä kontrolloiminen, puheet, eleet, kaikki---- ihan tärinään asti jotta ei ärsyttäs.
Ei missään tapauksessa mennä lähelle kiusaaja jos tämä paikanpäällä. Hyvä kyllä tietää missäpäin on, jotta osaa varoa.
Onko muilla näin? Hallitseeko pelko liiaksi elämää?
Itsensä kontrolloiminen, puheet, eleet, kaikki---- ihan tärinään asti jotta ei ärsyttäs.
Ei missään tapauksessa mennä lähelle kiusaaja jos tämä paikanpäällä. Hyvä kyllä tietää missäpäin on, jotta osaa varoa.
Onko muilla näin? Hallitseeko pelko liiaksi elämää?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei hallitse. Ennemminkin järki hallitsee, kuten ennenkin.
En kulje samoissa paikoissa, mitä paikkoja asiakkaina pitää yllä narsistin/useiden narsistien hovit. Ei ole minun juttu.
Enkä jännitä missään minne minä menen, ei ole mitään syytä.
En pelkää vieraita narsisteja. Ei noilla ole mitään syytä minun suurempaan nokkimiseeni nykyisissä happeningeissani, jos siellä sattuisi sellaisia olemaan.
Ehkä joku narsisti on tiuskahtanutkin, mutta olen vain huvittuneena sulkenut korvani moiselta, koska tiuskahtelu on aivan hänen ongelmansa. Ehkä Tiuskahtaja kuvitteli, että jään anomaan häneltä hyväksyntää ja sillä tavoin asetun hänen alapuolelleen palvelemaan hänen tarkoitusperiään. Sellaiseen ei kuitenkaan ole mitään edellytyksiä. En jäänyt edes samaan kerhoon, tosin muista syistä.
minusta tuo on oikein ja minunkin pyrkimyksenäni.
Tosin niin kauan kun etsii apua, tuohon on vaikea päästä, koska jostakin syystä ihmiset eivät useinmiten kunnolla tue toisiaan olemaan vahvoja.
Eihän vieraita narsisteja piäkään pelätä. Koska heistä ei ole kokemusta. Lähinnä ajattelin aloituksessani sitä että jos joudut tai menet yksin paikkaan, tilanteeseen jossa kiusaajasi on. Varotko kokoajan joutumasta lähelleen jossa narsisti voisi hyökätä, heitellä kaljoja naamalle, huudella ilkeyksiään ym.
Yllensä minäkin varon paikkoja joisssa tiedän kiusaajani olevan, joskus kuitenkin tapahtuu että en ole huomannut varoa ennekuin olen jo paikanpäällä. Läsnäolonsa aiheuttaa pelkoa. OLen kokoajan varuillani. Varmistan että ei pääse lähelleni. Kuljen kuin minulla olisi silmät selässänikin.
"Varotko kokoajan joutumasta lähelleen jossa narsisti voisi hyökätä, heitellä kaljoja naamalle, huudella ilkeyksiään ym. "
Epäilen että minä heitän siiderin ennemmin narsisti-psykopaattini naamalle kuin hän minun... Suoraan sanoen, vaara olisi ilmeinen jos kävisin hänen kanssaan samoissa paikoissa.
Mutta kuten jo sanoin en kulje samoissa paikoissa, mitä paikkoja asiakkaina pitää yllä narsistin/useiden narsistien hovit. Ei ole minun juttu.
Suoraan sanoen ihmettelen, mikä narsisti sellainen heittelijä on? Senhän näkevät muut ja narsistille se esiintyminen on kaikki kaikessa, oma maine!
Minun narsistini tuskin irroittelee flirttailemaan minun kanssani julkisuudessa, mitä flirttailua huuteleminen olisi, koska saisi pakit.... yleisö!
No ohan tuota tullut koettua, hoviväen toimesta on tullut kaljat naamalle ja huuteluita, haukkumista ja yleisöllä on vain ollut hauskaa.
Joten vältän jos voin, mutta joskus satutaan kuitenkin samaanpaikaan samaanaikaan. Tiedostan missä on jotta osaan välttää lähelle pääsyn.
onnea jos pystytte tärisemään, se kun voi auttaa traumoista toipumiseen. Ylivireystila; säpsähtely ja säikkyminen voivat olla traumaoireita.
Tietysti pelottaa ja se juuri onkin ristiriitaista, miksi pelkää mitätöntä? Muuten aikanaan itsellä psyyke meni siihen pisteeseen, että oli pakko lopettaa alkoholinkäyttö kokonaan. Ajattelin ensin vain psykofyysistä toipumista, mutta sosiaalinen toipuminen yllätti positiivisesti. Ei tarvi koskaan enää nähdä ketään kaljabaareissa kun en yksinkertaisesti itse enää käy. Tilalle tuli sitten kamppailulajiharrastukset. Eli muuten en pelkää. Salaa toivon että elämää halveksuvat kiusaaja(t) kuolisi mutta en tietenkään lähde sitä edesauttamaan.
Muuten, jo se että ei näytä pelokkaalta vaan päättäväiseltä, käy itsepuolustuksesta. Vihollinen näkee jos olet heikkona, mutta eipä näe jos vaan menet reippaasti mutta provosoitumatta eteenpäin. Se ei tarkoita että itse pitäisi muuttua k***pääksi, vaan päinvastoin on matka kohti terveempää elämää.
Ehkä tulee päivä jolloin nämä jää menneisyyteen. Lisää treeniä.
"Yleensä minäkin varon paikkoja joisssa tiedän kiusaajani olevan, joskus kuitenkin tapahtuu että en ole huomannut varoa ennekuin olen jo paikanpäällä. Läsnäolonsa aiheuttaa pelkoa. OLen kokoajan varuillani. Varmistan että ei pääse lähelleni. Kuljen kuin minulla olisi silmät selässänikin."
Kyllä kuulostaa tutulta. Näin se on. Mutta haluaisin päästä siitä pelosta. Varovaisuutta menettämättä.