Siltä minusta tuntuu. Pitäis olla mustatukkainen kova jätkänainen, niin miehetkin kiinnostuis vakavammassakin mielessä. Ihan käsittämätöntä, miten ihmiset kammoksuvat mielen kauneutta. Itse taas kartan mielen rumuutta. En vaadi täydellisyyttä, koska en itsekään ole, mutta missä minulle puhdassydäminen ja aito mies?
Onko romanttinen ja tunteellinen nainen turn off
nainentöistä
18810
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Vaikea myöntää, kun olen niin vaatimaton, mutta olen juuri tuollainen unelmasi.
Tiedätkö, tuli tässä mieleen eräs mies noin 10 vuoden takaa. Olin laittanut omasta mielestäni meille romanttisen kattauksen ja kynttilöitä tuomaan tunnelmaa, niin arvaas mitä... Se mies vain nauroi minun vaivannäölleni! Loukkaannuin ja eihän meistä sitten mitään tullutkaan erilaisuuden vuoksi. Just tuota tarkoitin, että rentut naiset tuntuvat löytävän miehen ja saavat lapsia jne., mutta toisin on meikäläisten laita. Eikö ole hullunkurista? Harmi, kun en tiedä sinusta, todennäköinen unelmamieheni, yhtään mitään sanoakseni juuta tai jaata.. :(
Olipa törkeä temppu! Minä arvostaisin tuollaista ja itsekin yllättäisin kumppanini vastaavanlaisilla eleillä.
Eikö ollutkin. No, se on mennyttä se. Mutta jostain syystä se tuli mieleeni tästä romantiikasta, että jotkut eivät vain arvosta sellaista. Niin meitä on moneen junaan!
Minusta ois ihanaa, jos mies huomiois tuolla tavalla. Ei nyt joka päivä tarvi, mutta just niin kuin sanoit - yllätyksenä :) Siinä tuntee itsensä tärkeäksi ja se vahvistaa suhdetta, kun osoittaa sopivasti huomiota.
Itse en ole kovin romanttinen, enkä sillain hyvin tunteellinen. Mielestäni miehet enemmän tykkäävät tunteellisesta naisesta, kuin jätkämäisestä. Toisaalta, en ole ihan jätkämäinenkään. Tosiasia varmaankin on, että riippuu miehestä, ihmisestä kummanlaisesta, millaisesta hän tykkää.
en usko, että romanttisuus on miehelle turn off, niinkuin täällä sanotaan ;D
Olen herkkä nainen, sopivasti tunteikas, tykkään romantiikasta ja kauniista asioista, mutta en ole mikään yltiö ääripäinen siinä. Toisinaan piilotan sen ominaisuuden itstestäni ihan kokonaan.
Suhteissa olen ollut miehiin jotka ovat itse olleet yllättävän romanttisia. Ehkä rakkaus/rakastuminen tekee miehistä hiukan pehmeämpiä?
Minulle on exät kirjoitelleet rakkauskirjeitä/kortteihin on tullut runoiluja, kukkia on tuotu minulle ihan muuten vaan ja piiloteltu kukkapakettien sisään yllätyksenä vielä korurasiakin. Minulle tilailtiin netistä t-paitoja joissa luki jokin kaunis asia minusta.
Kerran tulin kotiin niin sänky oli pedattu ja sängyn päällä oli ruusu ja jokin söpö pehmolelu ja kortti. Sekin ihan muuten vain. Käveltiin jossain niin exä hyppäs pellolle poimimaan mulle kukan. Katseltiin joskus tähtiä sylikkäin jossain katolla sylikkäin makoillen ja.. niin.. tiedätte kyllä mihin se sitten johti..
Kynttiläillalliset on ehkä liian muodollisia. meillä oli pitsa illallisia. Istuttiin sylikkäin lattialla nojaten sohvaan syötiin pitsaa, katsottiin leffaa ja pussailtiin. Meidän rennompi variaatio hienostelu kynttiläillallisesta. :)
Ei munkaan exät ihan itkupillistä tykänneet,mutta mun herkistyminen esim. elokuvaa katsoessa oli heistä tosi söpöä. Itku jostain muusta syystä sai heidät hermoileen, neuvottomaksi ja panikoimaan. Se ei ollut niin mieleen.
Herkät tytöt/naiset löytää itselleen sopivan kumppanin kyllä. "Jätkätytöille" löytyy omansa. Kaikille on ottajia.
Miksi mitätöit toisen kynttiläkahveja? Ja koska oli talvi (pimeää), niin minusta tunnelmaa loi hyvin kynttilät siihen. Aika paha mieli tuli tuosta. Sinusta on mukavaa loukata ihmisiä tai sinulla ei ole tilannetajua? Jos sulla on kerran ollu noin ihania exiä, niin miksi ne tosiaan on EKSIÄ? Tuskin sinä noin ihania olisit jättänyt? Ehkä et loppupeleissä osannut arvostaa heidän romanttisuuttaan, niin kuin mitätöit tuon minunkin iltani.
En mitä töi vaan sanon että se olisi turhan etikettimäistä ja muodollista eli ei rentoa vaan loisi liikaa jännitystä ja kireyttä. Me tehtiin itse siitä meidän hetkestä enemmän rennompi jotta turhaa ei tarvi jännittää. Kaunistahan tuo on mutta monesti saa ehkä liialla juhlallisuudellaan jännityksen vain kohoaan korkeuksiin, vaikka olisi kyseessä ihan jo vanha avoparikin.
Mitä rennemmon sitä rentoutuneempi olo molemmilla on. Sitä ajoin takaa. Jos luo sellaisen virallisen juhlallisen tilanteen niin se luo myös sellaisen jännityksen ja paineen ilmapiiriä.
Suhteet muuttuu vuosien myötä. Ei se ensimmäisten vuosien romanttisuus säily kuule vuosikausia. Nyt nimittäin puhumme useiden vuosien suhteesta. Suhteet muuttuu.
Meillä oli hienoja muistoja mutta se päätyi eroon silti vuosien yhdessä olon jälkeen.
Mutta ei kaikille kynttilät luo paineita! Poltan paljon kynttilöitä muutenkin ja tuli/kynttilät on minun mielestä nimenomaan rentouttavia elementtejä :) Että etkö voi käsittää toisenlaista makua? Vai kuvitteletko, etten lainkaan ole kokenut elämässäni romanttisia hetkiä? :) Mieluummin on suhteessa sellaisen kanssa, jolle romanttisuus/hellyys tulee yhtä luonnostaan kuin itselle. En voisi esim. ymmärtää miestä, joka työntäisi läheltään pois ja muodon vuoksi ostaisi esim. kukkia. Se on teennäistä paskaa. Ja nimenomaan, jos se romanttisuus on luonteessa, ei se sieltä mihinkään vuosienkaan kuluessa haalistu :)
Oletko esim. mennyt juhliin joissa vain sinun omia ystäviäsi, mutta juhlat ovat olleet arvokkaat josta syystä oletkin yhtäkkiä tuntenut olosi hyvin jännittyneeksi. Olosi ei ole ollut yhtään rento vaikka kaikki ihmiset ovat samoja joiden kanssa ihan rennosti olette iltaa viettäneet useita useita kertoja?
Liian arvokkaalta vaikuttavat juhlat on kauniit mutta ihmiset usein hiukan jännittyneitä sen arbokkaan tunnelman takia. He eivät osaakaan olla omija itsejään enää koska havaitsevat tilanteen juhlallisuuden ja arvokkuuden eivätkä enää tiedä miten päin pitäisi olla.
Näin käy usein monien juhlien alussa, kunnes sitten juhlaväki alkaa rentoutuun ja ehkä ovat nauttineet jotain rentouttavaa alkoholijuomaa.
Jos haluaa rennot treffit vailla liikaa jännitystä ja jäykkyyttä esimerkiksi niin silloin kannattaa tehdä siitä vähemmän etikettijuhlamainen ja arvokas ja enemmän sellainen rento jossa molemmat rentoutuu jännityksestään.
Siis ei kynttilöissä vikaa olekaan. Itsekin tykkään, mutta se millaisen siitä tilanteesta luo. Kynttilat voi olla vaikka tunnelmaa luomassa siellä jossain pöydällä vaikak itse vetää pitsaa sylikkäin lattialla. Kunhan se tunnelma on rento eikä sellainen että molemmat menee ihan kipsiin sen takia että ajattelee että nyt pitäisi yrittää käyttäytyä jotenkin hienommin .
No ehkä minä olen sitten liian hieno ja laadin liian hienoja juttuja, mutta vain koska aidosti tykkään niistä! En rupea yhtään muuttamaan tyyliäni. Nytkin asun ihan veden äärellä ja minusta ois kiva istuskella oman kullan kanssa kesäillassa ja kuunnella/katsella vettä. Jollekin se voi olla liian hienoa mutta ei mulle. Ja viihdyn hienoissa juhlissa, joissa ei ole turhaa etikettiä, mutta näkee, että vieraisiin on panostettu :)
Ehkä se mies ei ollut ihan vielä mitenkään kovin rakastunut sinuun tai ajatus tapaamisestanne oli vähän hänellä erilainen kuin sinulla.
Rakastuneet miehet on romanttisia mutta esim. vasta tutustumisvaiheessa olevat saattaa jopa kokea tuollasen ahdistavan siirappisena koska ei ole vielä niissä tunnelmissa. Saatavat jopa pelästyä kuules karkuun kun ajattelee että tuo kolkkaa ja kantaa alttarille heti.
Oma kokemus on että miehet vähän väistelee tutustumisvaiheessa tuollaisia ja vasta kun todella rakastuneita se romanttisuus tulee esiin.
Vaikka usein miehet minun kohdalla ovat ensimmäisenä jonkun askeleen romenttisiin eleisiin tehneet. Johtuu varmaan siitä että itse hiukan ujo sellaisten suhteen aluksi.
Eihän romantiikan tarvitse aina olla kaikilla"höysteillä", usein se silloin on jopa hieman teennäistä.Kynttilät, kukat, kiva elokuva tai elokuvissa käynti, kiva ruokahetki, viiniä.Joskus tuntuu jos ei juuri ikinä ole tuollaisia ollut tuntuisiko ne pienetkin jutut vierailta, vaikka niistä haaveilee ja kaipaakin.Romantiikassa tärkeää on usein varmaan hetki ja tunnelmakin pelkkä pieni kosketuskin voi olla romanttisempi kuin hieno ravintolaillallinen.
Sanonpa vain, että alkuperäisessä oli kyse tapailuvaiheesta, jossa tarjosin kahvit. Siis hyvin yksinkertaiset kahvit, jossa talvisen tunnelman piristäjänä toimi kynttilät ja sille minun eleelleni naurettiin. Ilmeisesti se oli sille miehelle vierasta, että joku huomioi häntä sillä tavalla!
Voi olla, että ajatteli ettei hän ole nyt niin arvokas ja erityinen ihminen, että ptäisi noin hienosti kattaa. Varmaan kysyit, mikä noin naurattaa? Olisit pussanut hiljaiseksi koko äijän ja sanonut, että jos nauru ei lopu, jää jälkköri saamatta ;D))
Jospa hän oli hermostunut ja jännittynyt.
Niin, romantisuutta on tosiaan monenlaista. Itse kuulutan arki romantiikan puolesta.