Mitä olette mieltä lapsille huutamisesta?
Olen 2 ja 3,5 vuotiaiden lasten äiti ja kuten varmasti arvaatte, pinna välillä kiristyy. Olenkin pohtinut lähiaikoina sitä kuinka paljon lasille sopii korottaa ääntään. Puolisoni on esimerkiksi sitä mietä, että on järjetöntä kun huudan lapsille "Älkää huutako!" kun he huutavat korvani juuressa. Hänen mielestään se antaa ristiriitaisen viestin lapsille: käsken huutamalla heidän lopettaa huutamisen. Perustelen toimintaani siten, että koska lapset huutavat, eivät he kuulisi käskyäni ellen minäkin huuda.
Ja onko ylipäätään ok huutaa jos hermo menee? Eikö ole tärkeää lasten oppia, että myös vihantunteita on luvallista osoittaa? Kehenkään ei tietenkään saa fyysisesti kajota, mutta huutamalla voi päästellä höyryjä niin ettei vihantunteet patoudu sisälle. Oletteko kanssani samaa mieltä, vai pitäisikö aikuisen aina pystyä hillitsemään itsensä ja puhua rauhallisella äänellä.
Olen 2 ja 3,5 vuotiaiden lasten äiti ja kuten varmasti arvaatte, pinna välillä kiristyy. Olenkin pohtinut lähiaikoina sitä kuinka paljon lasille sopii korottaa ääntään. Puolisoni on esimerkiksi sitä mietä, että on järjetöntä kun huudan lapsille "Älkää huutako!" kun he huutavat korvani juuressa. Hänen mielestään se antaa ristiriitaisen viestin lapsille: käsken huutamalla heidän lopettaa huutamisen. Perustelen toimintaani siten, että koska lapset huutavat, eivät he kuulisi käskyäni ellen minäkin huuda.
Ja onko ylipäätään ok huutaa jos hermo menee? Eikö ole tärkeää lasten oppia, että myös vihantunteita on luvallista osoittaa? Kehenkään ei tietenkään saa fyysisesti kajota, mutta huutamalla voi päästellä höyryjä niin ettei vihantunteet patoudu sisälle. Oletteko kanssani samaa mieltä, vai pitäisikö aikuisen aina pystyä hillitsemään itsensä ja puhua rauhallisella äänellä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kaikki eivät hyväksy vertauksiani koirien kasvattamisen ja lastenkasvatuksen välillä. Silti mielestäni näihin pätee aivan samat perussäännöt.
Oletko monesti nähnyt hyvin käyttäytyvää koiraa, jolle jatkuvasti huudetaan?
Vihaa, kuten muitakin tunteita, pitää tietysti voida osoittaa. Silti huutaminen vaatii aina anteeksipyyntöä vähintään. Vanhemman pitää osata se tehdä, aivan kuten lapsenkin pitää ymmärtää katuvansa vihanpurkauksiaan. Tietysti ne ovat väistämättömiä välillä, puolin ja toisin.
Itse olen huutanut, en ihan joka päivä, mutta silloin kun eivät totelleet. Otti vain niin päähän asiat, että olisin varmaan haljennut jos en olisi huutanut. Eivät näyttäneet mitenkään järkyttyneiltä ja heistä on tullut ihan yhteiskuntakelpoisia, nyt jo vanhempia itsekin.
Mieheni ei huutanut mutta hän sanoi jotakin ilkeää matalalla, kylmällä äänellä: Eikö tuon nyt pitäisi tyhmemmänkin ymmärtää? Miten voit toimia noin ääliömäisesti? Luulitko tosiaan tekeväsi viisaasti?
Näin lasten katseesta, että se loukkasi enemmän.
Olisi hienoa olla aina fiksu ja asiallisesti käyttäytyvä. Me ei kumpikaan tehty ihan oikein, mutta ehkä sitten kuitenkin lapsemme meitä ymmärsivät. Välit on hyvät, ihanat lapsenlapset, eikä mitään kaunoja ole jäänyt.
Tervettä kansalaisjärkeä ja ripaus vitsaa pyllylle. Vähän, mutta aina kun tarvetta ilmenee. Ei haittaa lasta.