Muistan, kun lapsena tykkäsin piileskellä pöydän alla, ja piirtelin sen alapintaan milloin mitäkin kuvia ja jopa tekstejä, ja jopa joskus irrotin hampaankin itseltäni siellä. Se olin minä, pieni, joka hoisi sitä pajunkissaa siinä isossa puisessa laatikossa, laittoi sen nukkumaan poimittuaan sen talteen lattialta, kuin se olisi ollut jokin elävä osa. Voi kun minä olinkin varmaan vähän liiankin hellämielinen ja kiltti, mutta se vaan oli niin hyvä piilopaikka. Ja se pieni pajunkissa niin säälittävä siinä lattialla kun se olisi mennyt muuten uuniin poltettavaksi.
Lapsena pöydän alla
suuripöytäpieniminä
7153
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ihana kertomus. Muistan lapsena kun pakkasessa kokeilimme kielellä oven metallikahvaa. No johan sen tietää, miten siinä kävi. Kielihän tartahti siihen kiinni ja oli kipeä monta päivää. Hammaslääkäri oli pelottava paikka. Sitä vältteli viimeiseen asti. Samoin tukanleikkuuta. Sukulaisten vierailuista nyt puhumattakaan.
Olitko herkkis pienenä?
Minä ainakin ruokin kaikki pienet eläimet mitä meillä oli, kanit, ja kissat, ja koirat, ja toivoin aina että olisin syntynyt eläimeksi mutta ihmiseksihän minä kuitenkin sitten taisin olla syntynyt vaikka yritin kovasti opetella koirien kieltäkin.
Mäkin outolintu piileskelin pöydän alla ainamä.
Nykyisin se on tällaista aikuisena https://www.colourbox.com/preview/947176-a-couple-having-sex-under-a-dining-table.jpg
Olen joskus ajatellut sitä, millaisena pienet apinat näkevät emon kun se on siinä vartioimassa poikasta, nehän roikkuvat niistä karvoista emoissa kiinni. Onko se jonkinlainen turvallinen nelijalkainen hämärä hahmo siinä päällä, ja jos tulee hätä niin pakoon lähtiessä voi tarttua sen turkkiin kiinni. Millainen se turkki olisi? Olisiko se pehmeä, sileä, karkea, vai jäykkä ja kova kuin tiikerin turkki (jos joku on kokeillut)? Ihmisellä ei ole sellaista karvaa mistä voisi tarttua kiinni, vaan jos joutuisi pakenemaan pitäisi kantaa poikanen käsissä karkuun, tai jossakin vaatteessa, eikä ihminen osaa enää tarttua kiinni vaikka jäljellä onkin "moro-refleksi" aivan pienenä, ja jos emo kiipeäisi puuhun se putoaisi heti maahan petojen hampaisiin. Ihmisen kannattaisi ehkä suojautua hätätilassa ensin pöydän alle, kuitenkin.
Turvalliseen kainaloon.