Mietin eilen itseäni. Olen sellainen että olen joko poissa tai aivan täysillä mukana. En oikein osaa muuta. Ei pidä yllyttää jos ei ole rehellinen. Voin olla jo puolimatkassa ennen kuin huomaankaan. Toivoen aina että joku oikeasti on siellä perillä vastassa.
Varoituksen sananen
oikeallejaväärille
681118
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 68
Vanhimmat
Niin minäkin, en kestä mitään pelailua mutta lähden kuitenkin aina siitä että haluan luottaa. Ja jos itse alan johonkin niin silloin olen kyllä ihan tosissani.
Itse ymmärrän kyllä nykyään paremmin niitä tuttujakin, joiden sydän on särkynyt tai liitto päättynyt ja hyppäävät baarista baariin viikonloppuisin, tai nettijuttuja vaihtaen joka viikko seuralaista. Se lienee hyvä keino unohdukseen ja toisaalta, jos ei ole mitään menetettävää niin antaa mennä vaan. Ainakin hetkellinen kivun poisto.
Kukin tyylillään.
Näin on. Kyllä jokainen tietää ettei baarista haeta kuin yhden yön seuraa. Itse en ainakaan omia suhteitani ole koskaan löytänyt baarista. Toki voinut tavata baarissa jo jonkun ennestään tutun ja hänen kanssaan juttu lähtenyt käyntiin ja suhde syntynyt. Mutta muuten baarit paikkoja missä yhden yön juttuja varattujen, sinkkujen kanssa.
Tottakai tietää. Aloituksessa vain mielestäni puhutaan vähän eri asiasta. Ihastumisesta/ rakastumisesta ja suhteeseen lähtemisestä ehkäpä?
Olet oikeassa. Aloituksessa puhuttiin enemmän ehkä siitä miten minulle on turha tarjota vaikkapa seksiä tai muuta hetken huvia rakkauden korvikkeena. En ymmärtäisi enkä osaisi käsitellä sitä. Ja minusta saisi ikuisen riesan itselleen, ja samalla ymmärtämättään tuhoaisi minut. Se joka ojentaa matkalipun saa luvan olla myös perillä vastassa. Tulen pikajunalla kun lipun saan.
Yhdenyön suhde on himon tyydytystä
Yhdenyön suhteet ovat yksi keino tappaa tunteitakin.
Harhaan johtamisesta ei kukaan pidä. Minäkin toivon löytäväni taipaleen varrelta ne onnen avaimet.
Olin aivan tosissaan kaiken aikaa, sitten juuri kun olisi ollut mahdollisuus. Mahdollisuus, jota olin odottanut kuin kuuta nousevaa, menneisyys loi kuvan mieleeni, jossa asiat olisi toisella tavalla kuin olin ajatellut. Näin hänet toisen kanssa hymyilemässä. Kuvittelin, miten surullinen olisin. En pystynytkään pääsemään tuon mielikuvan ohi. Tajusin menettäneeni tilaisuuteni, tunsin menettäneeni hänet. Jos hän menee pois, ei voi mitään, sitä en tahtoisi. Rakastuin häneen kaikella tapaa väärään aikaan, väärässä paikassa.
Taas päästään tähän ikuisuusaiheeseen; oletko kertonut tunteistasi suoraan? Oletteko puhuneet kunnolla? Moni asia hukkuu hälinään, muuttuu muuksi matkan varrella.
En osaa antaa neuvoja, opettelen itsekin vasta kävelemään ilman tukea.
Mutta ajattele, entä jos hän tuntee samoin?
En ole kertonut. Niin. Ajattele jos.
Kun. Se tuntuisi niin hyvälle. Kun. Päätä huimaa ja sydän lyö tiheään. Se on huh kun.
Niin. Sitä ei sanotakaan noin vain, ajan ja paikan pitää olla oikeat tällä kertaa.
Niin pitää. Tiedätkö tykkään tuosta tavastasi ajatella. Se on tosi hyvä tapa. Se on oikea tapa.
Niin minustakin mutta kauan meni sen ymmärtämiseen.
Se on vaikeaa, ihan tosi vaikeaa, mutta hyvä tapa.
Tiedän, voimia minulle.
Kuinkas tämä näin kääntyi, sinullahan se ongelma oli! Kannattanee sinunkin ottaa härkää sarvista, vai jäätkö odottamaan ihmettä?
Meinaan vaan että harvoin sitä ketään kotoa haetaan;)
Voit itse päätellä, onko se ongelma. Voimia ei juurikaan ole.
Ja kyllä mä ihmettä odotan. Aivan sama haetaanko mut kotoa, toivottavasti ei. Semmoista.
Ymmärrän. Niitä ihmeitä onneksi tapahtuu, oon kuullu. Jatkan omani työstämistä, nauti auringon lämmöstä.
Niin tapahtuu...Joskus on tosin usko koetuksella.
Kaikkea hyvää, toivottavasti 'jyystösi' köh työstösi tuottaa tulosta ;). Anteeksi, oli ihan pakko olla tahditon ja rikkoa tämä kohtelias harmonia.
Tosiaan aurinko lämmittää jo :).
arvaa vaan tekiskö mieli, hiukan silitellä
Varmastikin...Silittele sitten :D
Mitä se mulle kuuluu!
Usko on koetuksella täälläkin, joten kiitos kannustuksesta. Et sinä kovin tahditon ollut, hymyilytti lähinnä:)
Huomasitko kun kysyin miksi jaksat odottaa ihmettä?
Hymy on ihme :).
Pelastaa päivän ja sit vaan ollaan hymy pyllyssä pitkin päivä =)
Sinä mietit, sinä teet, sinä sitä. Vähän niinkuin siinä laulussa Jare sitä, Jare tätä...
No kenenkäs muun tekemisistä pitäis kirjottaa? Aloittajalle olisi paljon muutakin sanottavaa mutta nyt tässä ketjussa on muitakin sotkemassa.
Kirjoitat vaan samalla nimmarilla niin aloittaja kyllä kuuntelee:) Unohtuu omat murheet kun kuuntelee muiden.
Miksi jäät odottamaan ihmettä?
Ehkä siksi, etten voi oikein muutakaan. Onko tämä tunne oma valinta, ei ole. En voi sille mitään. En tee aktiivisesti mitään tälle asialle...En siis varsinaisesti tee mitään tai teenhän nytkin, miten vain.
En jaksakaan odottaa. Se on tosi kuluttavaa. Jakaa ihmisen osiin, kappaleiksi. En nauti tilanteesta mitenkään. Silti tämän odotuksen täytyy antaa minulle jotain enemmän kuin nykyinen tilanteeni on eli kaiken järjen mukaan sen täytyy olla jossain määrin onneton.
Niin en jaksa odottaa, mutta odotan, koska kaipaan. Kaipaus ei luovuta. Siksi.
Sanat suoraan sydämestä.
Niin suoraan sydämestä, tiedät.
Niin..Hämmästyttävää miten täältä kaiken kuran keskeltä löytyy välillä näin kauniita kirjoituksia. Nuo tunteet kun löytää oikeassa maailmassa oikeaan kohteen....Olisin todellakin mielelläni se toinen osapuoli.
Niin. Miten se onkaan mahdollista...Tämä on vähän riipaisevaa, koska niin minäkin tahtoisin. Hyvää yötä.
Hyvää yötä ja huomenta, piti nukkua välillä.
Sinä ikävöit, niin minäkin omaani, oon kaivannut jo kauan. En tiedä tekeekö kaipuu hyvää, toisinaan tuntuu, että se vaikuttaa liikaa tekemisiin tai tekemättä jättämisiin. Siksi hidastelen, eikä se taas pidemmän päälle auta yhtään.
Kuinka kauan olet kaivannut?
Liian kauan, vuosia jo.
Kuinka monta vuotta?
Onks pakko sanoa? Useita. Sen tarkemmin en tohdi kertoa, on sen verran arka paikka.
Ei ole. Ei ole hyvä kokea mitään tilanteita painostavana. Ymmärrän paremmin kuin hyvin. Heippa heppa, pidä hyvää huolta itsestäsi.
Kiitos ymmärryksestä, osuit naulan kantaan, sillä tämä kaipuu ei hellitä. On ihan suunnaton ikävä.
Pidän huolta, tee sinäkin niin.
Kaipaus ei luovuta, se odottaa hetkeä, jolloin hymy kohtaa hymyn avoimesti, ilman mitään epävarmuutta. Tiedät ajan koittaneen. Siihen hetkeen.
Lopultakin.
Sitä hetkeä ootan.
Mutta en jää passiivisesti odottamaan enää, vaan pienin askelin eteenpäin.
Ahaa motion ;). Sehän on hienoa, näet sitten hänet varmaankin tai etenet muuten elämässä jonkun muun kanssa. Miten onnellista.
...Tässä vain kuvittelen, miten voit katsoa häntä pitkään silmiin...ja tällä kertaa kertoa, että hänestä välität.
Apua, enhän voi edes tietää, kuka olet. Joku muuan heppa vain, jolle the hän on kuin hepoa suoraan suoneen. Hän vain. Mikä minä olen sinulle sanomaan yhtään mitään. Poistun nyt huumaantumasta viesteistäsi, kiihotat vain mielikuvitustani ja pääni menee sekaisin.
Sanoin jo päätesanatkin. Ihan hienon korulauseen ja sitten kuitenkin aloin kuvitella kaikenlaista. Hyvästi heppa, ratsasta kohden auringonlaskua.
Sinne siis, ei kuitenkaan ravaten. Jospa siel on joku mua vastassa.
Jokuko vain. Lucky Luke. On siällä.
Olin jo valmistautunut ravaamaan yksin. Mut mieluummin hyvässä seurassa auringonlaskusta toiseen.
Auringonlaskun rusottavia vaaleanpunaisia pumpulipilviä, pehmeää pastellin sävyä, leuto tuuli se vain hyväilee kasvoja.
Nuku hyvin rakkaan kuva silmissä.
Koppoti kop.
Se puolimatka on tosiaankin niin lyhyt. Sama matka lisää niin kätesi on hyvin nopean silmänräpäyksen jälkeen saavuttanut pippelisi pään ja sitä sitten taas palaat päinvastaisessa järjestyksessä pippelisi juurta hyväilemään.
Kyllä se kiihotus siitä lakkaa ennenpitkkää. Älä kuitenkaan ihan tulehdukseen saakka hinkkaa pippeliraukkaasi.
Miten voi olla osittain mukana? Osittain junassa, osittain bussissa. Onko se niinku sillain, että jalka ikkunasta ulos tai pää hulmuten tuulessa?
Osittain voi olla siten että näyttää ulospäin olevan täysillä mukana muttei todellisuudessa olekaan ehkä edes noussut koko kulkuvälineeseen. Sitä voisi ehkä kuvitella siten että ostat sen lipun muttet löydykään kyydistä päätepysäkillä johon olet jo kutsunut vastaanottajan. Fyysisesti mahdotonta olla puolittain, henkisesti hyvinkin.
Oikea asenne.
Anonyymi lojaalius. Se on tietämättömyyden seurausta.
Sen huomaa siinä vaiheessa kun joku lähestyy liian tuttavallisesti täällä. Entä jos se ei ole hän. Hän ei varmaan tykkää, kun joku muu lähestyy minua ja minä häntä.
Aahhahhaaa :D
Mistähän te kaksi nyt puhutte? Ette ainakaan aloituksestani. Jossa ei ole kyse mistään lojaaliudesta ketään tiettyä kohtaan vaan luonteesta ylipäätään. Mielestäni lojaali voi olla vain ihmiselle jonka kanssa jo on suhde. Menkää muualle olettelemaan.
Kuka täältä sen omansa löytää satavarmasti? "Lähestyy", voi jee, saa kai sitä jutella:D
Yleisesti vain. Tulee helposti sellainen tunne kun vastaa vaikka aloitukseen ja sitten myös jollekin ketjun vastaajalle, että voi pahoittaa jonkun mielen ja antaa kevytkenkäisen kuvan itsestään. Sitten pyrkii tykkäämään tasapuolisesti kaikista ja olemaan lojaali täällä. Joo ei liity aloitukseen erityisesti, tuli vain mieleen kirjoittelusta täällä.
Sitä tarkoitin, se on hassua, miten se tunne syntyy.
Eihän tässä muuta voi, kuin toivoa/toivottaa parasta...
kun täällä itsesi miettimistä purat sanoiksi, niin ole hyvin hyvin varovainen sen suhteen mitä se tuottaa.
Täysillä lähden minäkin kun luotan ja tunnen että minuun luotetaan
Nythän on asia niin että kun täällä YLEISESTI ajatuksiaan purkaa, se ei oikein voi "tuottaa" mitään. Ellei joku väkisin halua omia ja toimia omansa kanssa palstaviestien perusteella. Mutta sehän kai ei ole aloittajan vika sillä jokaisella on oikeus kirjoittaa täällä itsestään rehellisesti.
Hmmmmm.....
Olen samaa mieltä kanssasi. Olen itsekin vain täysillä mukana. Nyt minussa on paljon tunteita ja ajatuksia vain yhtä ihmistä kohtaan.
Niin sen pitää ollakin. Sydämessä