Se syys miksi narsisti pystyy pyörittämään normaali ihmistä mielinmäärin, on normaalin ihmisen tunnemaailma. Eikö totta, teillä ja minulla joilla on narsistista kokemusta, jos vähänkään mietimme asiaa, niin narsisti saa otteen meidän tunne elämästä.
Kaikki tunne reaktiot jotka hän saa meissä aikaan on sisäänpääsy meidän sisäiseen tunnemaailmaan jota hän käyttää häikäilemättä hyväkseen. Suhteen alussa menee vähän aikaa hyvin narsistin kanssa, sekin on eräs keino saada meistä ote ja kun varmistanut meidän "orjuuden" niin paljastaa itsensä eli alkaa murtamaan tunne elämäämme.
Esim. amerikkalainen psykiatri joka tutki narsisti psykopaatti suhteita totesi kaikissa niissä psykopaatin ottaneen vallan, koska psykopaatilla ei ole tunteita joista narsisti saisi otteen. Samoin on narsistien välisissä suhteissa, kylmempi narsisti ottaa vallan lopulta vallan valtataistelun jälkeen.
Itse olen huomannut, että kun ei tunteile narsistin kanssa lainkaan mihinkään suuntaan ei pahaan eikä hyvään ja pitää tunne elämän suhteen täydellistä etäisyyttä, niin suhde toimii kohtuudella.
Siis eri asioista voi keskustella normaalisti kunhan ei puhu tunneasioista ja jos keskustelu alkaa mennä tunne alueelle niin täytyy vetäytyä keskustelusta, olla siinä vaiheessa välinpitämätön. Eikä missään tapauksessa provosoitua missään vaiheessa, jos ei halua totella narsistin vaatimusta, niin silloin pitää olla kuin psykopaatti täysin välinpitämätön (silti ystävällinen) ja toimia niin kuin itse on ajatellut. Ei kannate puhua järkeä ja perustellaa valtaansa.
Toki liitto on typerä kun ei voi puhua tunteista tai tunteilla ja siitä kärsii, mutta kun narsistilta puuttuu empatia keskus, niin mikäs mahtaa.
Tätä saa testata omalla vastuulla, muuto ei tapahdu hetkessä:) . Mutta kun itse ymmärsin yli 10v suhteen jälkeen tämän toimintamallin niin muutamassa kuukaudessa tuli näkyviä muutoksia aikaan, riidat vähitellen loppuivat, nekin johtui siitä että narsisti onnistui murtautumaan tunne maailmaani ja eli sai minulta kaivatun riitaisan negatiivisen reaktion. Ei narsisti jaksa yksin riidellä, jos yrittää haastaa riitaa niin pitää itse poistua paikalta, ei mielenosoituksellisesti vaan välinpitämättömästi. Rankkaa itsensä ja taipumustensa voittaminen mutta se toimii..
Nyt vain täytyy muistaa, että kun tuntuu menevän hyvin, niin ei ala itse ala tunteilemaan, narsisti ei koskaan tunteile. Joten oma tunteilu esim. kädestä pitäminen, halaukset johtavat äkkiä katastrofiin.
Kaikki tunne reaktiot jotka hän saa meissä aikaan on sisäänpääsy meidän sisäiseen tunnemaailmaan jota hän käyttää häikäilemättä hyväkseen. Suhteen alussa menee vähän aikaa hyvin narsistin kanssa, sekin on eräs keino saada meistä ote ja kun varmistanut meidän "orjuuden" niin paljastaa itsensä eli alkaa murtamaan tunne elämäämme.
Esim. amerikkalainen psykiatri joka tutki narsisti psykopaatti suhteita totesi kaikissa niissä psykopaatin ottaneen vallan, koska psykopaatilla ei ole tunteita joista narsisti saisi otteen. Samoin on narsistien välisissä suhteissa, kylmempi narsisti ottaa vallan lopulta vallan valtataistelun jälkeen.
Itse olen huomannut, että kun ei tunteile narsistin kanssa lainkaan mihinkään suuntaan ei pahaan eikä hyvään ja pitää tunne elämän suhteen täydellistä etäisyyttä, niin suhde toimii kohtuudella.
Siis eri asioista voi keskustella normaalisti kunhan ei puhu tunneasioista ja jos keskustelu alkaa mennä tunne alueelle niin täytyy vetäytyä keskustelusta, olla siinä vaiheessa välinpitämätön. Eikä missään tapauksessa provosoitua missään vaiheessa, jos ei halua totella narsistin vaatimusta, niin silloin pitää olla kuin psykopaatti täysin välinpitämätön (silti ystävällinen) ja toimia niin kuin itse on ajatellut. Ei kannate puhua järkeä ja perustellaa valtaansa.
Toki liitto on typerä kun ei voi puhua tunteista tai tunteilla ja siitä kärsii, mutta kun narsistilta puuttuu empatia keskus, niin mikäs mahtaa.
Tätä saa testata omalla vastuulla, muuto ei tapahdu hetkessä:) . Mutta kun itse ymmärsin yli 10v suhteen jälkeen tämän toimintamallin niin muutamassa kuukaudessa tuli näkyviä muutoksia aikaan, riidat vähitellen loppuivat, nekin johtui siitä että narsisti onnistui murtautumaan tunne maailmaani ja eli sai minulta kaivatun riitaisan negatiivisen reaktion. Ei narsisti jaksa yksin riidellä, jos yrittää haastaa riitaa niin pitää itse poistua paikalta, ei mielenosoituksellisesti vaan välinpitämättömästi. Rankkaa itsensä ja taipumustensa voittaminen mutta se toimii..
Nyt vain täytyy muistaa, että kun tuntuu menevän hyvin, niin ei ala itse ala tunteilemaan, narsisti ei koskaan tunteile. Joten oma tunteilu esim. kädestä pitäminen, halaukset johtavat äkkiä katastrofiin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Aika samantapaisia havaintoja olen tehnyt.
Lähiympäristössäni psykopaattia muistuttava ottanut vallan narsistista jne.
Ja itse kun olen hyvin tunneherkkä, niin sitä juuri on käytetty.
Kuulostaisi tuo teoria melko paikkansapitävältä sen perusteella mitä itsekin havainnut.
Tosin omalta osaltani en taida pitkän päälle haluta ryhtyä tunteettomaksi vaan mieluummin poistuisin paikalta saadakseni olla tunteellinen.
Minä olen alkanut miettiä olenko psykopaatti, kun narsistini roikkuu jatkuvasti ja koittaa saada minulta jotain tunnereaktiota ja minä en tunne mitään. Joskus minulla on tylsää ja huvitan itseäni sanomalla hänelle rakkaudentunnustuksia vaikka en tunne mitään häntä kohtaan ja minua oudoksuttaa miksihän tulee kerta toisensa jälkeen elämääni tyrkyttämään itseään ja sitten raivostuu kun torjun. Hän kerää ympärilleen ihmisiä joiden luulee raivostuttavan minua ja joiden avulla luulee loukkaavansa minua ja minä vaan analysoin tätä käytöstä, että onpa mielenkiintoista. Hän on rasittava kitisijä, mutta toisaaltaan hauska lelu toisinaan kunhan on yhteydessä vain sen verran mitä minä jaksan ja viitsin katsella ja kuunnella. Huvittavaa kuinka hän pelaa ihmissuhteilla ja roikkuu niissä ja minulle taas ihmiset ei merkitse mitään. Korvaan ystäväni nopeammin kuin rikki menneet sukat eikä minulla ole mitään tunteita. Kerran sanoin tämän narsistillekin ja hän näytti kauhistuneelta. Narsistillani on jokin reppanarooli mitä se vetää kaikille ja minä olen ihan julki psyko. Erotuksella, että hän on kuulemma tosi stressaantunut ja minua ei stressaa mikään. Päinvastoin. Tunnun olevan kovin pidetty ja rakastettu täysin olemattomalla panoksella mihinkään. Narsistillani taas menee kaikki aika takapuolien suutelemiseen. Säälittävä.
Tunnen muutamia ihmisä joilla on samat oireet kuin sinulle, he ovat kyllä kilttejä ja huumorintajuisia, mutta tilanteessa jossa normaalisti ilmaistaan tunteita, niin niitä ei esiinny lainkaan.
Eräs tuttu mies kertoi omasta tunteettomuudestaan, sanoi että kun ei tunne empatiaa eikä tiedä mitä sellainen on, niin joutuu parisuhteessa käyttämään järkeä tunteiden sijaan, jotta osaa kohdella puolisoa ja myös muitakin ihmisiä hyvin.
Narsisti on aika voimaton tuossa tilanteessa kun ei saa otetta sinusta. Suunnilleen tuohon tyyliin joutuu jokainen toimimaan joka haluaa varjella itsensä narsistin hampailta.
Aloittaja "tunteettomuus teorioineen" tuo mieleeni yhden toisenkin samantyyppisistä asioista kirjoittaneen, että edelleenkin niin silloin kun nytkin sitä jää ihmettelemään, miksi kukaan haluaa olla tuommosessa tunteettomuus suhteessa jota aloittaja itsekin kuvaa typeräksi ja kertoo kärsivänsä siittä...
En tiedä jotensakin omituinen teoria, että jos narsistilla ei ole empatia kykyä, niin kumppanin kannattaa ryhtyä tunteettomaksi ja suhtatua narsistiin välinpitämättömästi.
En tiedä, tunteettomuushan liitetään usein antisosiaalisiin/psykopaatteihin ja mielestäni väinpitämätön välittää vain itsestään ja välinpitämättömyys on myös yksi henkisen väkivallan muoto, vaikka toki voi olla jonkinlainen suojatumiskeinokin kun paineet kasvavat syystä tai toisesta liian suuriksi...
En kyllä soisi kenenkään tavis ihmisen lähtevän edes kokeilemaan, enkä hevin usko että monikaan edes moiseen kykenisi, esitettynäkin vaihtoehto kuullostaa jo inhottavalta jos ei ny sitte ole kyse tuosta, että tunteettomuus on suojakeino kun ihminen on aivan lopussa...
"En tiedä, tunteettomuushan liitetään usein antisosiaalisiin/psykopaatteihin ja mielestäni väinpitämätön välittää vain itsestään ja välinpitämättömyys on myös yksi henkisen väkivallan muoto, vaikka toki voi olla jonkinlainen suojatumiskeinokin kun paineet kasvavat syystä tai toisesta liian suuriksi...
En kyllä soisi kenenkään tavis ihmisen lähtevän edes kokeilemaan, enkä hevin usko että monikaan edes moiseen kykenisi, esitettynäkin vaihtoehto kuullostaa jo inhottavalta jos ei ny sitte ole kyse tuosta, että tunteettomuus on suojakeino kun ihminen on aivan lopussa..."
Narsisti keskittyy vain itseensä, muut ovat pelivälineitä ja hyväksikäytön kohteita.
Narsistien puolisoiden ongelmat koostuvat siitä he yrittävät elää tunteettoman narsistin kanssa normaali elämää johon kuuluu parisuhteessa molemminpuolinen empatia. Tämä ei onnistu vaan johtaa siihen että narsisti saa toisesta otteen ja jauhaa toisen itsemurhan partaalle.
Nytkin täällä moni kertoo traumoistaan narsistisen parisuhteen jälkeen, tai vielä olemassa olevassa suhteessa kituu.. Eli aloituksen tarkoitus oli antaa ohjeita siitä miten pitää sopeutua tilanteeseen ja minimoida vahingot, jos ei ero mahdollisuutta vielä ole.
Kuinka vaikeaa se on riippuu ihmisestä, kokemuksen mukaan narsisti rauhoittuu vähitellen ja antaa puolison olla suhteellisen rauhassa. Ei tule kuitenkaan koskaan suostua narsistin kyykytettäväksi, tässä auttaa "huono kuulo ja välinpitämättömyys.
Erosta ei ole kysymys ja tavallisista asioista voi puhua, on vain kolme kiellettyä aluetta jota pitää välttää. Narsisti ei yleensä kestä yhdessä tekemistä, esim. pihan haravointia lähekkäin tai jonku laitteen korjaamista tai mitä tahansa yhdessä puuhastelua, vaan kärsii siitä kovasti vaikka sillä hetkellä sitä ei huomaa, mutta raivoaa sitten muista asioista. Kaupassa ja syömässä voi käydä yhdessä, mutta lomamatkoilla esiintyy yleensä vaikeuksia, ainakin alussa, koska joutuu kulkemaan paljon yhdessä.
Toinen on henkilökohtaisista tunne asioista puhuminen, varsinkin suhteeseen liittyvää, muista ihmisistä kestää puhua varauksin.
Syyllisyys kysymykset, narsisti ei koskaa tunnusta syylisyyttä mihinkään paitsi jos kokee narsistisen romahduksen joka kestää yleensä 1-3 päivää. Tämän jälkeen kokseen suurena puolison järjestämänä nöyryytyksenä jonka kostaa puolisolleen.
Joten on turha vaatia narsisti tilille hänen teoista, vaikka tekoja ei tule hyväksyä.
Riittää kun sanoo asian, mutta ei odota tunnustusta ei mitään myönnytyksiä, kyllä sanomisella silti tehoa on.
En tarkoita että aina pitää olla välinpitämätön, vaan silloin kun narsisti yrittää pompottaa tai keksii jotain juonia jolla yrittää saada puolison taivutettua omaan tahtoonsa.
Tätä "välinpitämättömyys" menetelmää on kokeiltu ja se toimii kohtuu hyvin.
Normaalissa parisuhteessa me ei voi vaatia toiselta ominaisuutta mitä tällä ei ole, esim. hyvää lauluääntä. Jos alamme painostamaan toista laulamaan jankuttamalla siitä jatkuvasti niin saa aikaan suuren ja pitkäkestoisen riidan.
Näin on myös narsistin kohdalla tunne asioissa. Narsistilla ei ole empatiaa eikä yhteistyökykyä, narsisti elää narsistisessa kuplassa, omassa itsepetos mielikuvitus maailmassa, sen mukaan puolison täytyy elää.
Onneksi olen tutustunut narsistiin vain työelämässä. Kyseinen tapaus hoveineen pyrkii kovasti ihmisen privaattipuolelle sekä sielunelämään, jotta tietäisi miten ketäkin pääsee manipuloimaan. Kun ihmiset huomaavat nassen joukkueen pelit, useimmat sulkeutuvat. Yksityiselämästä ei kerrota, tuntoja ja mielipiteitä ei esitellä. Työjuttujen lisäksi puhutaan kevyttä höpönlöpöä. Tämä saa narsistin vaatimaan "sosiaalisuutta" entistä kiivaamin. Me "epäsosiaaliset" olemme "yhteistyökyvyttömiä" sekä "ikäviä ihmisiä". Koska nassella ei ole oikeaa tietoa ihmisistä, hän keksii ja levittää valheita erityisesti niistä, jotka ovat hyviä ja kehityskelpoisia työssään.
Tähän kaikkeen on vaikea suhtautua välinpitämättömästi, mutta se on kuitenkin ainoa keino jaksaa työporukassa joten kuten. Normaalit työkaveri- ja esimiessuhteet johtaisivat helvetinmoiseen karuselliin. Harva haluaa joutua vedetyksi sellaiseen polkkaan, jota hovi tanssii narsistinsa ympärillä.
"Narsisti ei tunteile" = siis narsisti on psykopaatti??
Ihte en sillai itke turhia, mut voin tuntea esim ohjelmassa jotaki kohtaan empatiaa.
Ei itkua tosin juuri ollenkaan.
Eikä raivoamista ja tunteilua, mutta esim vuonna 2008 piti hakea ammattiapua raivokohtausten ja tunteilujen takia.
Nyt oon lähinnä tunteeton "zombie".
Noh hieman liioittelin ehkä =) , mutta vähän siihen suuntaan eli tunteettomuutta.
Johtuu varmasti lääkityksestä, mutta myös hyvästä terapiasta.
Ihmisten pitäs osata käyttää paremmin tunteita, ettei liikoja itke tai tunteile.
Mieluummin maltillisesti suhtautuu tunteisiin.
Näin neuvovat psykiatrit mm.
Johtaako se myöhemmin narsismiin/psykopatiaan?
En usko tai ei sitä tiedäkkään....