Huomenna on jälleen se päivä viikosta kun tapaan opettajani. Olin niin surullinen, masentunut ja ahdistunut kaikesta pahasta itsessäni ja tässä maailmassa mitä en voinyt korjata, että muutuin kylmäksi, kovaksi ja tunteettomaksi. Olin jopa epäkohtelias. Yritin karkottaa hänet luotani, vaikka hän oli ja on edelleen yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä. Yritän opetella olemaan jälleen lämmin ja yritän oppia taas tuntemaan. Mutta sävähdän kuin ruoskaniskusta hänen läsnäollessaan. Hän niin kovasti yritti puhua minulle ja viestittää välittävänsä, mutta olin liian maassa tajutakseni. Nyt hän on ottanut etäisyyttä.
Onko hän loukkaantunut vai antaa ymmärtäväisesti tilaa?
Ovatko mustat pilvet kadonneet elämästäni vai onko tämä vain lyhyt tauko?
Saanko hymyillä hänelle ja ujosti jopa vaihtaa sanan tai pari? Kannattaako minun?
Mikä on tilani nyt? Mikä hänen? Mitä tulevaisuus tuo tullessaan meille? Miten minu tulisi käyttäytyä?
Onko hän loukkaantunut vai antaa ymmärtäväisesti tilaa?
Ovatko mustat pilvet kadonneet elämästäni vai onko tämä vain lyhyt tauko?
Saanko hymyillä hänelle ja ujosti jopa vaihtaa sanan tai pari? Kannattaako minun?
Mikä on tilani nyt? Mikä hänen? Mitä tulevaisuus tuo tullessaan meille? Miten minu tulisi käyttäytyä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Teissä on välillänne syvää yhteen kuuluvuutta. Tasapainon tie on myöskin kohtuuden tie. Jotkin muut asiat elämässäsi ovat ilmeisestikin vaikuttaneet sinuun ja samalla on tämänkin ihmissuhteen perusta järkkynyt. Ota asiat rauhallisemmin, ja yksi asia kerrallaan. Palautuminen tasapainoon voi kestää aikansa.
Olisi ehkä parempi suhtautua asioihin hänen kanssaan entistä käytännöllisemmin. Jotenkin myös suhteenne tuntuisi liittyvän nyt mahdollisuuteen ansaita rahaa.
Ole realistinen, asioita ei voi muutella miten tahansa nopeasti, hidas muutos on parempi jos haluat jotakin pysyvää. Samoin selkeä näkemys asioista.
Ihmiset eivät monesti ymmärrä toisiaan aivan niin hyvin kuin päällepäin uskovat. Siksi on hyvä erottaa todellisuus siitä, mitä asioitta mielessään uskoo olevan !