Minua on vaivannut ajatus vanhasta rakkaudesta, jota en koskaan tunnustanut.
Olen päässyt yli tunteistani, mutta ajatus etten koskaan kertonut hänelle vaivaa yhä. Näin hänet viimeksi vuosia sitten, mutta silti hän palaa mieleeni ajoittain. En edes tiedä muistaako hän minua.
Pystyisin ottamaan häneen yhteyttä, järjestämään tapaamisen, mutta epäröin.
Mitä sinä tekisit, jos olisit minun tilanteessani? Kertoisitko vanhoista tunteistasi, koska toivot sen antavan hänelle hyvän mielen. Vai jäisitkö tähän samaan kierteeseen, joka on jo pitkään jatkunut? Jos kertoisit, niin tekisitkö sen kasvotusten vai netissä?
Tai kuvittele, jos joku tulisi sinulle kertomaan, että hän joskus rakasti sinua, sinun tietämättä. Mitä tekisit tai tuntisit?
Olen päässyt yli tunteistani, mutta ajatus etten koskaan kertonut hänelle vaivaa yhä. Näin hänet viimeksi vuosia sitten, mutta silti hän palaa mieleeni ajoittain. En edes tiedä muistaako hän minua.
Pystyisin ottamaan häneen yhteyttä, järjestämään tapaamisen, mutta epäröin.
Mitä sinä tekisit, jos olisit minun tilanteessani? Kertoisitko vanhoista tunteistasi, koska toivot sen antavan hänelle hyvän mielen. Vai jäisitkö tähän samaan kierteeseen, joka on jo pitkään jatkunut? Jos kertoisit, niin tekisitkö sen kasvotusten vai netissä?
Tai kuvittele, jos joku tulisi sinulle kertomaan, että hän joskus rakasti sinua, sinun tietämättä. Mitä tekisit tai tuntisit?
Vastaukset 20
Vanhimmat
No olisin varmasti aika katkera että minulle ei olisi kerrottu noin isoa asiaa. Viety mahdollisuus vaikuttaa asioihin.
Olisin ikionnellinen. Kerro hänelle ihmeessä.
Jokainen vastaa omasta näkökulmastaan.
Ruusuisten lasien läpi luuskakin näyttää houkuttelevalta ja monta naista pitävä kekkeruusi huokailujen ja kaipausten kohteena onkin vaan kilisevä kulkunen.
Jos olisin asemassasi, kertoisin. Ja jos joku kertoisi minulle, olisin ikionnellinen.
Miksi sinua vaivaa se, ettet kertonut, vaikka sanot päässeesi yli?
Itse en kertonut, koin sen vääräksi silloin, ja nyttemmin yli päästyäni en todellakaan aio enää hämmennellä vanhoja soppia ;). En usko, että siitä kertomisesta koituisi mitään hyvää kenellekään osapuolelle. Mutta toisin kuin sinua, minua ei vaivaa se, etten kertonut.
Jos joku tulisi kertomaan minulle vastaavaa - että rakasti joskus, mutta ei enää, ja että on päässyt yli - se olisi itselleni oikeastaan täysin tarpeeton tieto.
Itse onneksi kerroin silloin kun siltä tuntui ja kun huomasin ettei toinen reagoinut siihen oikeastaan millään tavalla henkilökohtaisella tasolla, kertoo jotain.
Mitä oikeastaan haet takaa kysymykselläsi? Vahvistusta omalle toimintasuunnitelmallesi, vertaistukea vai mitä?
Tämä on niin tilannekohtaista. Joku sinun asemassasi kertoisi ehdottomasti, joku ei. Joku ottaisi mielellään asiasi vastaan, joku ei. Näitä vaihtoehtoja yhdistelmällä saadaankin jo monta eri lopputulosta.
Sen vain sanon, että jos aiot(te) kertoa, niin naamatusten tottakai eikä varsinkaan netissä.
Sisimmässäni tiedän, että hän välitti minusta hyvin paljon. Ja minä olin keskeneräinen, elämäntilanteen hallitsema. Muistan kaikki ne katseet, tunnelmat, tunnetilat kaiken alussa samassa tilassa. Miten olin huoneen toisella puolella ja hän toisella ja ihmetteli minua. Tietääkö hän mitä koin? Miten koen? Minä olen kaivannut ja kaipaan häntä.
Kerro se hänelle!
Samaa mieltä :)
Emme valitettavasti harrasta näkemistä.
Tuo on todella henkilökohtainen ratkaisu.
Eli tuleeko fiilis että "kerran elämässä on pakko toimia näin", "en voi elää itseni kanssa jos en tee sitä" jne.
Itse olen elämässäni tehnyt muutaman kerran aloitteita tuolta pohjalta että on tullut "pakko tää on käydä läpi".
Kaikista paitsi yhdestä tuli pakit eikä sekään johtanut sitten treffien kanssa kuin lyhyeen kaveruuteen, mutta silti en kadu noista yhtään varsinaisesti...no ehkä yhtä koska nainen oli hyvin karkeasti sanottuna hoolla alkava.
Toisaalta vaikka en kadu noita niin en enää toimisi noin vastaavassa tilanteessa koska olen huomannut ettei minun tunteilla mies kun olen ole mitään väliä.
Pääasia että naisen pillu kostuu ja ihastuu, mies on pelkkää käytettävää jätettä.
Jos suhteenne ei toimi, ei se toimi silloinkaan, jos kerrot rakastaneesi. Rakkaudentunnustuksellasi et saa toista takaisin. Eli sillä ei ole enää merkitystä, kerrotko vai jätätkö kertomatta. Sinuna jatkaisin eteenpäin. Jos taas koet, että haluat asian välttämättä toisen tietoon, vaikka toinen ei sinulle vastakaikua annakaan, niin siitä vaan. Helposti vain pahoitat mieltäsi lisää ja jäät syvemmin kiinni menneeseen.
Minua puolestaan on mietityttänyt, kun en aikanaan ilmaissut toiselle, että hän oli ensimmäinen seksikumppanini. Eihän se enää mitään muuttaisi, mutta on jäänyt vähän kaivelemaan. Meillä oli kuitenkin kiva lyhyehkö suhde, josta aika on kullannut muistot. Mutta näin vuosia, vuosia jälkeenpäin ajateltuna, ei ole ihmekään, että mies oli silloin niin rakastunut... Tuo salaisuus jäi ikuisesti ilmaan leijumaan, Herran haltuun.
En usko että aloittaja jotain tuollaista tarkoittaa. Se miettii kaunista asiaa, jossa se on jättänyt toisen yksin. Ymmärrän aloituksen hyvin.
Minä pohdin samaa asiaa joskus... Haluaisin niin nähdä hänet, kunhan vaan saisin tietää missä on mahdollisuus seuraavan kerran ihmetellä häntä... :) minäkin rakastin, mutta en koskaan kertonut... Aika ajoin itsekin kaipaan... Kenties kesä tuo hänet eteeni, koska ohitseni kulkee tie joka johtaa erääseen paikkaan jossa hän Satavarmasti kesäisin käy... Minun ei tarvitse muuta kuin tuijotella ikkunastani ja juosta hänen peräänsä... Itseasiassa tuo kaipuuni kohde ei asu edes kovin kaukana minusta, vain muutaman sadan metrin päässä mutta en aio mennä hänen oven taakseen....saisi vielä sydärin :D
Kannattaa kertoa. Et menetä mitään. Suotuisassa tapauksessa voit voittaa. Itse ainakin ilahtuisin.
Kerro ihmeessä, ihmisen elämässä on usein epäonnistumisia, arvottomuuden tunnetta. Olisi hienoa tietää, että on edes ollut arvokas ja merkityksellinen jollekin. Rakkaus on lahja, kummallekin.
Kuka nyt ei haluaisi kuulla olevansa rakastettu. Eri asia johtaako se mihinkään, mutta
uskon että jokainen osaa suhtautua kypsästi asiaan. Ei siinä menetä kumpikaan
mitään jos tunnustaa välittävänsä. Minä ainakin olisin hyvin otettu jos näin kävisi.
Ei kannata. Juna meni jo.