Koira murisee omistajilleen, entäs vauvalle?

Koiran koko ja mahdollinen rotu vaikuttavat sikäli, että jos koira kilahtaa, miten pahaa jälkeä syntyy. Minikokoiset eivät ketään tapa. Mutta vaikuttaa tosi erikoiselta koiralta. Kyllähän se on pidettävä lapsesta kaukana. Alkoiko murina teillä vai oliko se tuollainen jo teille tullessaan? Yksi mahdollinen selitys on terveysongelma. Se voisi selittää sen, että koira koko ajan varoittaa teitä olemaan varovaisia. Jos sillä on joku kipupaikka.

Mun koirani kanssa aikalailla samanoloinen kuin kuvailet omaasi. Nuorena mielellään tarjoili hampejaan ja irvisteli kunnes yritti näykätä. Suhtauduin siihen aika lailla huumorilla. Kehitin siitä vähän kuin pelin jossa jäykistelyssä kilpailimme kumpi ehtii ensin: minä vetää käden pois vai koira tarjota hammastaan. En milloinkaan komentanut sitä pois, vaan kehuin kaunista "hymyä" ja valkeita hampeja sekä palluttelin sitä entistä päättäväisemmin. Opetin sen ottamaan hellästi kiinni kun puraisi, eikä koskaan ole hälvässyt verille asti. Kehittymässä olleesta ruokakuppiaggressiosta opetin irti pitämällä kuppia jalkojeni välissä. Opetin sille nuorena taloon tullessaan paljon kaikkia temppuja ja sitä intoa riitti, sekä talossa että metsässä lenkkeillessä. Ongelmiakin oli ja tietyissä ristiriitatapauksissa olin sille kyllä aika fasistinatsi. Mutta niin vain sain johtajuuden ja lisäksi taisin saada varauksettoman kunnioituksenkin. Nyt 10 vuotias herrasmieshaukku ja tuo yhteinen "harrasteemme" vedä käpäläsi pois tai tulee hampia-leikki on vähentynyt muttei loppunut. Tämä koira tuli myös kodinvaihtajana noin vuoden ikäisenä ja oli elänyt lapsiperheessä jossa siitä päätettiin luopua koiran purtua perheen poikaa.

Edellä kerrotun perusteella tulet tuskin saamaan koirasta lapsellesi toiveiden leikkikaveria. Sen etsikkoaika on luultavasti mennyt jo. Mutta vastaavasti sitä ei ehkä kannata nahkurillekaan viedä vaan voit etsiä kodin jostain kaltaisestani erakosta jolla on koiranhampaan kestävä huumorintaju.

En minäkään tykkäisi, jos palkkapäivänä pyydettäisiin luokse ja pomo vain silittelisi päätä kun pitäisi muheva shekki saada kouraan. Voisin itsekin kilahtaa aika lailla:D Koira ei myöskään tule välttämättä innoissaan luokse sillä meiningillä, että kiva nähdä pidetään hellä hetki. Se, että koira heittää selälleen ja kerjää/ komentaa rapsutuksia massuun ei ole alistumista. Kannattaa miettiä mitä kaikkea sille koiralle opettaa ja mihin kaikki johtaa. Se, että koira ei siedä silittämistä ja kosketusta kertoo, että se on mennyt jo suht huonoon jamaan. Ja, huolestuttavaa on se, että itse pidät sitä arvaamattomana...
Mikä on johtanut siihen, että koira pitää sinua epäluotettavana? Ehkä olet lähestynyt sitä väärin, olet sen mielestä outo, antanut sille paikoin liikaa valtaa, yms. Teiltä puuttuu kokonaan yhteisymmärrys.
Hmm...helposti sen saa kuitenkin sietämään kosketusta ja nauttimaankin silittelystä kun tietää mitä tekee. Siitä voit olla aivan varma.
No, joo. Hommaat jonkun fiksun kokeneemman tyypin katsomaan itseäsi/ koiraa niin selviät pähkäilemästä kun on kerta vauvakin talossa. Ei kuitenkaan PEVI- kouluttajaa missään nimessä...Ja sellaiset jotka tarjoaa vain pelkkiä nameja kaikkeen ratkaisuna kiertäisin myös erittäin kaukaa.
Tällaiseen ongelmaan ei voi saada mitään järkevää ohjeistusta netin keskustelupalstoilla. Olikohan tämäkään nyt järkevä kommentti:D

Oletko miettinyt, pitääkö koirasi oikeastaan silittelystä lainkaan? Tuohan on hyvin ihmismäistä käyttäytymistä, joka ei koiralle ole mitenkään lajityypillistä.. Useimmat koirat silittelystä oppivat pitämään, mutta ei se siltikään ole koiralle mitenkään luontaista. Usein ihminen käyttää silittämistä palkitsemisena, koska me itse pidämme sitä positiivisena asiana, mutta koiralle se voi olla vastenmielistä ja täysin luonnotonta. Jos koira tulkitsee ihmisen käytöstä samalla tavalla kuin toisen koiran käytöstä, silittäminen voi tuntua siitä jopa uhkaavana käytöksenä. Useimmat koirat pitävät siitä, kun sitä silitetään selästä, mutta jos toinen koira laittaa päänsä tai tassunsa sen selän päälle, tilanne on täysin eri ja rähinä melko varma. Useimmat koirat osaavat erottaa ihmisen käyttäytymisen koiran käyttäytymisestä ja ymmärtävät, että ihmiseltä tulevat uhkaavalta vaikuttavat eleet onkin ystävällisiä eleitä, mutta tämä vaatii oppimista ja tämä oppiminen tapahtuu pentuna sosiaalisena herkkyyskautena, noin 6-12 viikon iässä. Tiedätkö millaisista oloista koira on sinulle tullut? Tämäntyyppiseen käytökseen olen itse törmännyt pentutehtaista tulleiden koirien kanssa, joilla kosketus ihmisiin on hyvin vähäistä siihen asti, kunnes koti löytyy ja ongelmia syntyy, jos koti sattuu löytymään reilusti yli luovutusikäisenä.

Kivun mahdollisuus kannattaa myös tutkia. Kosketuksen sietäminen on toki yksilöllistä ja kuten jo sanoin, kaikki eivät siitä pidä. mutta henkilökohtaisesti pidän kipua aina potentiaalisena vaihtoehtona, jos aggressiota esiintyy hoitotoimenpiteissä, joissa se voi kyllä johtua yhtä hyvin myös siitä, että koiraa ei ole totutettu niihin tai se on totutettu niihin pakottamalla, jolloin puolustautuminen on tullut mukaan kuvioihin tätä kautta.

Aggressio sinänsä on täysin normaali asia, se on tapa reagoida asioihin. Taipumus aggressiivisuuteen on kaikilla, jopa kasvit osoittavat tiettyä aggressiota. Eri asia sitten on, milloin yksilö aggressiota käyttää, selvitäkseen jostain tilanteesta, tämä on yksilöllistä ja aggression käyttäminen liittyy myös perimään, toinen yksilö käyttää aggressiota herkemmin kuin toinen, mutta kaikilla siihen on valmius. Jos aggressiivisella käytöskellä saavuttaa haluamansa, sen esiintyminen lisääntyy, josta seuraa, että koira käyttää hampaitaan aina vain herkemmin ja yleistää käytöstä samankaltaisiin tilanteisiin. Se mitä koira saavuuttaa onkin tärkein asia selvittää, muuten et voi näitä seurauksia hallita ja aggressio luultavasti vahvistuu. Netin kautta on turha lähteä spekuloimaan mitä koira käytöksellään hakee, kannattaa ehdottomasti palkata asiaan perehtynyt kouluttaja, joka on aggressiivisten koirien kanssa tottunut työskentelemään. Pelkkä eläinkouluttajan ammattitutkinto ei välttämättä riitä, vaikka heillä kyllä teoriassa on pätevyys ongelmaan tarttua.. Kaikki jotka lupaavat poistaa koirastasi aggressiivisuuden kannattaa kiertää kaukaa, aggressiivisuus ei ole sairaus, joten sen poistaminen on mahdotonta, käytöksen dumppaaminen tekee koirasta entistä vaarallisemman.

Koska teillä on vauva, kannattaa hakea ulkopuolista apua, ongelma ei parane itsestään. Jos tähän päädytte, kannattaa valmiiksi miettiä, mistä ongelma on alkanut. Juurikin aggression tehokkaan yleistymisen vuoksi monen vuoden aikana kehittynyt aggressiivisuus vaikuttaa usein täysin järjettömältä käytökseltä. Kun asiaa lähtee purkamaan ensimmäisistä tilanteista, joissa koira on aggresssiivisesti käyttäytynyt, alkaa tilanne usein hahmottumaan ja koiran motiivit on usein helpompi ymmärtää ja tätä kautta käytöstä ylläpitäviin vahvisteisiin pystytään vaikuttamaan.

Ammattilainen neuvoisi muutenkin ensin ell ja kipuspesialistille ennen koulutuksen aloittamista. Opista ei ole hyötyä jos terveys rassaa... Mikäli yhteydet on pitkät niin verkossa toimii Koiruuksien klubi ja ei ole hinnoilla pilattu kuitenkaa.

Vähän kyllä epäilen että se koiran "murina" on tykkäämistä, eli nautiskelee vähän kuin kissa kehrää, koska ilmeisesti ei ole hampaitaan käyttänyt. Tiedän erään koiran joka nautinnollisesti murisee ja "polkee mopoa käyntiin" kun sitä rapsuttelee, ei takuulla ole vihainen. Koiran kuvauksesta päätellen pidän sinua idioottinen koirien suhteen.