Haikaran pääsiäisseurat pidettiin perinteiseen tapaan Nivalan Haikaran kyläkoululla. Kolmipäiväisissä seuroissa sai pysähtyä kuuntelemaan Jumalan sanaa ja rauhoittua esimerkiksi opiskelujen keskellä. Seuroissa sai myös tavata uskovaisia ystäviä ja kokea kuuluvansa samaan joukkoon.
Sunnuntai-illan alustus ja keskustelu keräsivät runsaasti nuoria paikalle. Sali oli muutamia paikkoja vaille täynnä, niin nuorista kuin vanhemmistakin kuuntelijoista. Toivo Kalliokosken pitämän alustuksen aiheena oli Kenenkä päälle minä uskon? Vastaus lienee helppo, mutta kun sitä alkaa avata enemmän, löytyy aiheesta runsaasti keskusteltavaa.
Luottamusta Jumalan johdatukseen
Alustuksen pohjalta käydyssä Timo Poikkimäen johtamassa keskustelussa käytettiin monta puheenvuoroa. Useammassa puheenvuorossa keskustelijat puhuivat syntien anteeksiantamisesta ja -saamisesta. Meidän ei tarvitse koota syntilistaa, josta pyydämme anteeksi yhden synnin kerrallaan. Saamme aina pyytää ja uskoa kaikki syntimme anteeksi koko sydämeltämme.
Keskustelussa tuli esille, että uskon sisältö tulee Jumalasta ja hänen töistään – niihin me uskomme. Päästäksemme taivaaseen meidän tarvitsee vain uskoa syntimme anteeksi sydämestämme asti. Eivät hyvät tekomme tee meistä vanhurskaita, vaan Kristuksen pelastustyö.
Alustus ja keskustelu toivat turvallisuudentunnetta: kuinka hyvä meidän onkaan olla uskovaisina. Usko tuo sisältöä elämään ja antaa määränpään, jota tavoitella. Yksi nuorista mainitsi, kuinka on huomannut, että nykyään moni pyrkii kokemaan mahdollisimman paljon elämänsä aikana – uskovalla on selkeä päämäärä iankaikkisessa elämässä.
Paras hetki uskoa
Keskustelun jälkeen juttelimme muutaman nuoren kesken lisää aiheesta. Erityisesti esiin nousi erään opiskelijanuoren käyttämä puheenvuoro, jossa hän mainitsi, ettei kaikkea tarvitse kritisoida, vaikka meille niin esimerkiksi kouluissa opetettaisiin, vaan voimme uskoa ilman järjellä perustelemista.
Olemme oppineet jo pyhäkoulussa, kuinka Jeesus on sanonut lapsen uskon olevan esimerkillisen vilpitöntä ja luottavaista; vielä kasvaessamme ja oppiessamme enemmän maailmasta tulisi meidän uskoa lapsen lailla.
Esiin nousi myös se, kuinka helpottavaa on, että riittää kun uskomme juuri nyt, tässä hetkessä. Yksi nuorista muisti Raamatusta löytyvän kohdan, jossa mannaa kerättiin varastoon vaikeita aikoja varten, mutta se pilaantui, kun sitä ei käytetty. Samalla tavalla uskoa ei voi “varastoida” tulevia kiusauksia ja vaikeita aikoja varten.
Tämän päivän maailmassa
Maailma on jatkuvassa muutoksessa ympärillämme ja meidän tulisi sopeutua sen menoon, tai niin meiltä ainakin odotetaan. Uskon ei kuitenkaan tule muuttua maailman muutoksissa. Raamatun teksti on vanhaa, mutta iankaikkista, ja sen sisältämä Jumalan sana on pysyvä ja muuttumaton sellaisenaan.
Kohtaamme uskovaisina monesti arjen keskellä ennakkoluuloja ja väärinkäsityksiä. Pohdimme, että toisinaan on hyvin vaikea kertoa eri tavalla uskovalle, mitä uskomme todellisuudessa on. Hänen ajatuksensa ja arvonsa saattavat olla hyvinkin erilaisia – silti haluamme selittää ja avata kiinnostuneelle, mihin uskomme.
Joskus uskovaisena oleminen tuntuu hyvin raskaalta ja kannamme syntiä, häpeää ja murhetta mukanamme. Jumala on itse kuitenkin luvannut kantaa meitä vaikeina aikoina. Näin usko tekee heikostakin vahvan ja tuo lohdutuksen elämäämme.
Keskusteluillasta sai lähteä kevyin mielin jatkamaan matkaa lopussa lauletun Siionin laulun 208 turvin: “Taivaassa minulla on sinut, oi armollinen Jumala. Maan päällä turvaan otit minut, näin olet turva ainoa. Jos käynkin tietä vaikeaa, kätesi ohjaa, taluttaa.”
Sunnuntai-illan alustus ja keskustelu keräsivät runsaasti nuoria paikalle. Sali oli muutamia paikkoja vaille täynnä, niin nuorista kuin vanhemmistakin kuuntelijoista. Toivo Kalliokosken pitämän alustuksen aiheena oli Kenenkä päälle minä uskon? Vastaus lienee helppo, mutta kun sitä alkaa avata enemmän, löytyy aiheesta runsaasti keskusteltavaa.
Luottamusta Jumalan johdatukseen
Alustuksen pohjalta käydyssä Timo Poikkimäen johtamassa keskustelussa käytettiin monta puheenvuoroa. Useammassa puheenvuorossa keskustelijat puhuivat syntien anteeksiantamisesta ja -saamisesta. Meidän ei tarvitse koota syntilistaa, josta pyydämme anteeksi yhden synnin kerrallaan. Saamme aina pyytää ja uskoa kaikki syntimme anteeksi koko sydämeltämme.
Keskustelussa tuli esille, että uskon sisältö tulee Jumalasta ja hänen töistään – niihin me uskomme. Päästäksemme taivaaseen meidän tarvitsee vain uskoa syntimme anteeksi sydämestämme asti. Eivät hyvät tekomme tee meistä vanhurskaita, vaan Kristuksen pelastustyö.
Alustus ja keskustelu toivat turvallisuudentunnetta: kuinka hyvä meidän onkaan olla uskovaisina. Usko tuo sisältöä elämään ja antaa määränpään, jota tavoitella. Yksi nuorista mainitsi, kuinka on huomannut, että nykyään moni pyrkii kokemaan mahdollisimman paljon elämänsä aikana – uskovalla on selkeä päämäärä iankaikkisessa elämässä.
Paras hetki uskoa
Keskustelun jälkeen juttelimme muutaman nuoren kesken lisää aiheesta. Erityisesti esiin nousi erään opiskelijanuoren käyttämä puheenvuoro, jossa hän mainitsi, ettei kaikkea tarvitse kritisoida, vaikka meille niin esimerkiksi kouluissa opetettaisiin, vaan voimme uskoa ilman järjellä perustelemista.
Olemme oppineet jo pyhäkoulussa, kuinka Jeesus on sanonut lapsen uskon olevan esimerkillisen vilpitöntä ja luottavaista; vielä kasvaessamme ja oppiessamme enemmän maailmasta tulisi meidän uskoa lapsen lailla.
Esiin nousi myös se, kuinka helpottavaa on, että riittää kun uskomme juuri nyt, tässä hetkessä. Yksi nuorista muisti Raamatusta löytyvän kohdan, jossa mannaa kerättiin varastoon vaikeita aikoja varten, mutta se pilaantui, kun sitä ei käytetty. Samalla tavalla uskoa ei voi “varastoida” tulevia kiusauksia ja vaikeita aikoja varten.
Tämän päivän maailmassa
Maailma on jatkuvassa muutoksessa ympärillämme ja meidän tulisi sopeutua sen menoon, tai niin meiltä ainakin odotetaan. Uskon ei kuitenkaan tule muuttua maailman muutoksissa. Raamatun teksti on vanhaa, mutta iankaikkista, ja sen sisältämä Jumalan sana on pysyvä ja muuttumaton sellaisenaan.
Kohtaamme uskovaisina monesti arjen keskellä ennakkoluuloja ja väärinkäsityksiä. Pohdimme, että toisinaan on hyvin vaikea kertoa eri tavalla uskovalle, mitä uskomme todellisuudessa on. Hänen ajatuksensa ja arvonsa saattavat olla hyvinkin erilaisia – silti haluamme selittää ja avata kiinnostuneelle, mihin uskomme.
Joskus uskovaisena oleminen tuntuu hyvin raskaalta ja kannamme syntiä, häpeää ja murhetta mukanamme. Jumala on itse kuitenkin luvannut kantaa meitä vaikeina aikoina. Näin usko tekee heikostakin vahvan ja tuo lohdutuksen elämäämme.
Keskusteluillasta sai lähteä kevyin mielin jatkamaan matkaa lopussa lauletun Siionin laulun 208 turvin: “Taivaassa minulla on sinut, oi armollinen Jumala. Maan päällä turvaan otit minut, näin olet turva ainoa. Jos käynkin tietä vaikeaa, kätesi ohjaa, taluttaa.”
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miksi lestadiolaisuudessa pitää julistaa; Kenen PÄÄLLE pitää uskoa.
Onko jotenkin vaikea käyttäytyä, kuten kristityt, uskoa Jeesukseen Herrana ja julistaa Hänen suuruuttaan ja kaikkivaltiassuttaan.
Päälle uskomista ei Raamattu tunne.
>>Luottamusta Jumalan johdatukseen** Uuden Testamentin täydellinen sanoma on luottaminen Jeesuksen johdatukseen, Pyhässä Hengessä.
Tuo Jumalaan luottamus on islamin sekä Jehovan Todistajien juttu, johon tämän kirjoituksen ja muutenkin voidaan lisätä SRK.
Ongelmana on ainoastaan koko pelastusmahdollisuuden puuttuminen.
>>Keskustelussa tuli esille, että uskon sisältö tulee Jumalasta ja hänen töistään – niihin me uskomme. ** Tämä ikään kuin vahvisti uskonne suunnan.
UT ei kerro Jumalan töistä muuta kun Pojassaan ja kun katsomme mitä todellinen kristitty näkee Raamatun sanassa.
Matt.28
18 Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
20 ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti."
Kumman oppia tulee itse omaksua ja kumman töistä tulee julistaa.
Joko olette täysin väärän opetuksen pauloissa, tai olette muuttuneet Jehovan Todistajien ja Islamin lingoille.
Juutalaiset eivät teitä hyväksy, olitte kuinka proselyyttejä hyvänsä.
Kolmas vaihtoehto on saatna.
>>Eivät hyvät tekomme tee meistä vanhurskaita, vaan Kristuksen pelastustyö.** Nyt yllätys, mainitaan jopa Kristus, mutta ei Jeesusta.
Mutta soopaa kaikki tyynni, teistä käyttää Jaakob nimeä, tyhjänpäiväinen ihminen;
Jaak. 2:20
Mutta etkö sinä tyhjänpäiväinen ihminen tahdo tietää, että ilman tekoja usko on hyödytön?
Teeskentelyä koko juttunne.
Ei ole kummakaan, kun kirjoitat; - Alustus ja keskustelu toivat turvallisuudentunnetta:** Näin se saatana saa väärän tunteen aikaan.
>>Esiin nousi myös se, kuinka helpottavaa on, että riittää kun uskomme juuri nyt, tässä hetkessä. ** Usko Jeesukseen on opetuslapseuttaa itsensä, ja se on tie tulevaisuuteen, jossa kohdataan Jeesus kasvoista kasvoihin.
Nämä tässä ja nyt, eivät tunne Jeesusta, Hän on TIE, jota kuljetaan Portin jälkeen ja se on henkilökohtainen ratkaisu.
Naurettava vertaus mannaan, sitä sai vain israelilaiset mutta uskon voi varastoida viisaiden neitseiden tapaan pitämällä öljyä lampussa.
Heikoilla uskonne on.
Kirjoitat uskosta Raamattuun.
Viimeisen kahden viikon aikana minulle on sanonut kaksi lestadiolaista, että Raamattu on vain ohjekirja, seurakunta tietää totuuden jo ennestään.
Joten liturgiaa.
Uskovan elämä ei ole raskasta. Minulla on omakohtaiset kokemukset kymmeniltä vuosilta, mutta ymmärrän VL nuoria, varmaan siinä uskossa on kestämistä, kun vielä tajuaa sen kaiken soopan ja pelastuksen uupumisen.
Oikeassa ovat.
>>>Jumala on itse kuitenkin luvannut kantaa meitä vaikeina aikoina. Näin usko tekee heikostakin vahvan ja tuo lohdutuksen elämäämme.** Täysi valhe? Jumala ei ole luvannut lestadiolaiselle mitään, ainoastaan Israelille.
On ilo kuitenkin, että Jeesus on tehnyt sen meidän kristittyjen puolesta ja se tie vie Taivaaseen.
Matt. 28:20
ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.
Kes.
#Tuo Jumalaan luottamus on islamin sekä Jehovan Todistajien juttu, johon tämän kirjoituksen ja muutenkin voidaan lisätä SRK.#
Kesitaksella ei ole luottamusta Jumalaan, vaan kuolettavan kirjaimen kautta julistaa kuin kaverinsa saatana.
2.Kor.3:3 Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin.
4 Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan;
5 ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta,
6 joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.