Toivoisin kokemuksia teiltä, jotka olette olette olleet leikkauksessa epilepsian takia? Onko auttanut ja miten paljon? Itse seuraan vierestä kun läheinen ihminen sairastaa vaikeaa epilepsiaa, kohtauksia päivittäin (poissaolokohtauksia) ja nyt hänelle alettu ehdottelemaan leikkaukseen menoa. Hän itse ei kuitenkaan "lämpene" ajatukselle. Tutkittu on, että kohtaukset saavat alkunsa jostain tietystä kohtaa aivoja ja se saatettaisiin saada estettyä poistamalla tämä kohta aivoista. (Sekavasti kirjoitettu mutta toivottavasti ymmärsitte tarkoitukseni...)Kaikenlaisia kokemuksia jään odottelemaan...
kokemuksia?
läheltä seuraaja
2340
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Iselläni alkoi ilmetä 13-15 vuotiaana myös poissaolokohtauksia ja lopulta 2:n vuoden tutkimusten jälkeen havaittiin aivokasvain syylliseksi. Leikkaus oli kyllä riskialtis, näkö-,
kuulo ja liikkuminen oli mahdollista menettää.
Ennen leikkausta lihoin ihan sairaasti ja näkö
alkoi heiketä. En tuolloin edes ajatellut leikkauksesta luopumisesta. Kohtaukset poistuivatakin pikaisesti leikkauksen jälkeen elin
n. 30 vuotta ns. normaalia elämää ilman noita poissaolokohtauksia. Nuo poissaolokohtaukset muistan jokaikisen ja varmasti ne vaikuttavat myös ystäväsi mielialaan ja voivat vielä ajan myötä lisääntyä. Oletko saanut tietoa millaisia riskejä ystäväsi mahdollinen leikkaus sisältäisi.
Et myöskään maininnut ystäväsi ikää, mikä voi myöskin olla merkittävä tekijä päätöksessä.
Itselleni aikanaan lääkäri mainitsi että elämäni tulisi helpottumaan leikkauksen seurauksena merkittävästi, ja näin se olikin, vaikka kokemus olikin aika rankka.
Kt. myös tarinani Voiko Epilepsiasta päästä kokonaan kysymyksestä.
T. Artsi
Katso vastaukseni myös tuolta "leikkaukseen menossa" -kohdasta.
Lisään vielä, että pidän mielelläni nykyisen kevyen lääkityksen vaikka loppuelemäni, kunhan vain kohtaukset pysyy poissa. Sivuvaikutukset ei enää haittaa. Olo ilman lääketokkuraa on paljon parempi ja muutenkin tuntuu hyvältä, kun ei tarvitse pelätä kohtauksia.
Kohtaukset ilmeisesti vaikuttavat myös psyykisesti. Ainakin tutut ovat kehuneet että olen ollut pirteämpi ja iloisempi leikkauksen jälkeen. Itse en kyllä ole huomannut, mutta kai se on uskottava.
Riskejä tietenkin on, lääkäri on paras vastaamaan kuinka paljon ja minkälaisia. Hyöty vastaan riskit on jokaisen kohdalla erikseen punnittava.
Mitähän asiaa hän siinä epäröi? Ehkä kannattaisi yhdessä lääkärin kanssa pureutua juuri siihen kohtaan.