Suren sitä ettei mitään voi sanoa suoraan. Jää vääriä luuloja, turhia pelkoja ja epävarmuutta ilmaan. Ehkei se toinen haluakaan sinulle mitään vaikeuksia, ei ole kontrolloimaton itselleen eikä tule odottamaan sinulta mitään. Ehkei hän tehnyt mitään tietoisesti saati testaten, ehkei edes vetäytynyt tai lähestynyt. Ehkä vain oli ja otti asiat kuten ne olivat. Mutta kun ei puhuta mieli keksii kummallisia teorioita toisen käyttäytymiselle. Itsellänikin. Ehkä hän onkin erilainen kuin luulet, selkeämpi ja vastuullisempi. Kannattaisi varmaan katsoa historian läpi asioita, jos haluaa ihmisestä selvemmän kokonaiskuvan, eivät ihmiset niin äkkiä muutu. Ehkä hän lisäksi välittää sinusta enemmän kuin ymmärrätkään ja järkevällä tavalla. Mutta ahdistuu epäselvyyksistä, ei tiedä tarpeeksi tilanteista ja toiveistasi, ja sinä näet sen tavoistaan poikkeavana käyttäytymisenä, keikkumisena jonka ristiaallokko aiheuttas. Oletko miettinyt jospa avoin suora puhe palauttaisi asiat normaaleille raiteilleen. Jos mitään sivuraiteita koskaan oikeasti olikaan. Vähän on tällainen olo nyt väkisinkin.
Monimutkaisesta yksinkertaista
puhunmyösitselleni
8298
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olet oikeassa, suora puhe olisi kaikkein paras, mutta sitä ei tule koskaan tapahtumaan ellei luota toiseen. Jos on kerran luottamus toiseen mennyt, sitä on vaikea saada takaisin. Esimerkiksi toiselle se jokin asia voi olla suuri, vaikka itse pitäisit sitä pienenä ja vaikka kerrot sen eteenpäin, niin missä on kahdenkeskinen luottamus?
Periaatteessa hienosti kirjoitettu. Varsinkin, kun puhut myös itselleni.
Mutta ehkä monimutkaistat itsekin liikaa asioita? Ehkei se toinen ole kuvitellut yhtään mitään kuvailemaasi. En itse ainakaan ole keksinyt teorioita hänen käytökselleen... ja oma käytökseni on ollut varsin läpinäkyvää. Ehkä kaikki tahtovat vain hyvää toisilleen.
Ei lainkaan monimutkainen minusta. Oikein hyvä kirjoitus.
Hyvin sanottu! Suora puhe helpottaisi kun vain sen saisi järjestymään.
Hyvä kirjoitus, erittäin hyvä muistutus meille jokaiselle. Tunnistan itsessäni myös tätä. Mutta hänen kanssaan on jännä juttu, aivan erilainen tilanne kuin koskaan aikaisemmin. En ole mielestäni hänestä tehnyt mitään "tuomioita" tai muutakaan suurta vääntöä tai kääntöä. Kaikki ongelmat on minussa itsessäni. Omassa epävarmuudessani kieriskelen, se on ihan käsittämätön tunne ja lohduton lopputulema. Hänelle olen todella avoin ja avarakatsainen, mutta itselleni todella ankara. Häntä ymmärrän, itseäni en ymmärrä. Aseista riisuttu.
Hyviä kirjoituksia, äsken itsekin pohdiskelin miten omasta mielestä joistain yksinkertaisista jutuista ja tapahtumista voi muodostua maailman monimutkaisin juttu.
Siinä tulikin paljon juuri oikeita asioita ja syitä miksi puhua avoimesti.
Omaa käytöstään on vaikea nähdä selkeästi ulkoapäin. Vaikka kuinka olis tarkoittanut hyvää, niin toiselle on silti voinut jäädä sellainen olo että olisin jollain tavalla pelaillut tai testannut. Surullinen ajatus. Itsekin kierin vaan lähinnä omassa yksinäisyydessäni ja epävarmuudessani ja toimin osittain sen mukaan, vaikka ei ole tarkoitus.