Oon mä tavannut sitä psykiatria sen about 4-5 kertaa aiemminkin, mut nyt se vaikutti jotenkii erilaiselta puhelimessa. Halus varta vasten, että meen sitä yksin tapaamaan ja just sinne niiden paikkaan. Ennen se on käyny terapeutinkaa mun kotona. En tiiä mut jotenkii ahistaa ja pelottaa jo valmiiks. Onneks sen voi peruakin...
Montako tapaamista tarvii psykiatrin kanssa, että se voi tehdä(keksiä) diagnooseja? Se soitti mulle tänään ja suostutteli käymään siellä niiden paikassa, koska diagnosointi kotikäynneillä niin vaikeaa. Paperilappujen perusteellako se diagnooseja tekee? Kyselylomakkeita kuulemma täyteltäis. Aiemmin kieltäydyin täyttämästä niitä. Se paikka, johon pitäs mennä, aiheuttaa aivan järkyttävän kovaa ahdistusta, koska se muistuttaa psyk.sairaalaa pitkine käytävineen... Joskus 1,5-vuotta sitten käynyt siellä viimeks ja sen käynnin jälkeen kävelin yhen lammen rantaan ja meinasin hukuttautua........ Koska se paikka muistuttaa niin paljon kaikesta p*skasta. Mut kuulemma siellä olis hyvä edes kerran käydä, sit voidaan miettii jotain muuta paikkaa jos ei tuolla käynnit onnistu. Mitä mä ees sinne menen? Jollekii psykiatrille uskalla mistään puhua, ku niistä ei tiiä mitä keksivät... Ja vähän ajan sisällä ne on ruvenneet enempi tyrkyttää sitä paikkaa, että siellä pitäs käydä ym. Ihan hyvin ovat ite tähän asti liikkuneet sieltä...
Suoraan sanottuna mua pelottaa mennä sinne, enkä todellakaan oo varma että menenkö. Sen paikan aiheuttama ahdistus on jotain niin järkyttävää, että enpä tiiä millon olis voimakkaampaa ahdistusta tullut. Silmissä sumeni ja tuntu ku taju lähtis. Muistan vieläkii sen, vaikka se tapahtui v.2014. Ja vaikka se psykke sanoikin voivansa näyttää jonkin toisen reitin sen työhuoneeseen ettei tarvii pitkiä käytäviä pitkin kävellä. Ne pitkät käytävät just sen ahdistuksen aiheuttaa... Mut vaan tollasissa tietynlaisissa paikoissa, muttei esim yliopistollises sairaalassa tai koulussa, vaikka sielläkin niitä käytäviä riittää...
Mut miks se psykke haluu tavata mua kahdestaan? Mä en sille asioistani avaudu sen enempää kuin sillonkaan ku se on käyny terapeutinkaa kotikäynnillä. Varmaan vielä vähemmän koska aiemmin ainakii oon menny ihan lukkoon siellä paikassa sen ahdistavuuden takia. Mut ei sen pitäs alkaa ainakaa mitään lääkkeitä tyrkyttää, koska kuukaus sitten kotikäynnillä sano, että luovutaan lääkityssuunnitelmasta, koska niistä on enempi haittaa kuin hyötyä. Sekin jopa myönsi sen! Vaikka aiemmin kehui ja ylisti niitä, kuinka hyviä ne on. Melkein 9kk aikana se ainakii 5 kertaa niitä lääkkeitään tyrkyttikin, vaikka joka kerta sanoin, että en rupee syömään mitään nappeja.
Entä jos se rupee esim uhkailee m1-lähetteellä? Ei oo siihen perusteita, mut koska se on lääkäri... Ei varmaan uskalla sanoo mitään ja pitää vaihtaa puheenaihetta jos se kyselee jostain ahistusjutusta... Ja aina on lääkärin luona käydessä se pelko, että rupee ehdottelee m1-lähetettä... traumoja nimittäin... Tänään terapeutin työpari nro 1 soitti ja sano että ne väljentää sitä niiden toimintaa, etteivät enää tapaa kasvotusten vaan soittelevat vaan ja sit voi kuitenkin sopia tapaamisia jos haluan. Tosi sekavaa, ku toinen sanoo toista ja toinen toista.
Psykkekin tietää sen miten ahistava se niiden paikka on, mut silti ihan välttämättä haluaa mut sinne. Kysyin että entä jos taas tulee sellanen samanlainen ahistus siitä paikasta. Sano vaan että katotaan sitä sitten. Joo! Aiemmin ku kävin v.2014 2-viikon välein siellä, ni jokaisesta kerrasta tuli viikon kestävä ahdistus, eli viikon ahisti, viikon ahistamatta ja just ku ahistus loppu ni eikun vaan uudestaan sinne toiseks ahistavimpaan paikkaan mitä maapallolta löytyy...
Montako tapaamista tarvii psykiatrin kanssa, että se voi tehdä(keksiä) diagnooseja? Se soitti mulle tänään ja suostutteli käymään siellä niiden paikassa, koska diagnosointi kotikäynneillä niin vaikeaa. Paperilappujen perusteellako se diagnooseja tekee? Kyselylomakkeita kuulemma täyteltäis. Aiemmin kieltäydyin täyttämästä niitä. Se paikka, johon pitäs mennä, aiheuttaa aivan järkyttävän kovaa ahdistusta, koska se muistuttaa psyk.sairaalaa pitkine käytävineen... Joskus 1,5-vuotta sitten käynyt siellä viimeks ja sen käynnin jälkeen kävelin yhen lammen rantaan ja meinasin hukuttautua........ Koska se paikka muistuttaa niin paljon kaikesta p*skasta. Mut kuulemma siellä olis hyvä edes kerran käydä, sit voidaan miettii jotain muuta paikkaa jos ei tuolla käynnit onnistu. Mitä mä ees sinne menen? Jollekii psykiatrille uskalla mistään puhua, ku niistä ei tiiä mitä keksivät... Ja vähän ajan sisällä ne on ruvenneet enempi tyrkyttää sitä paikkaa, että siellä pitäs käydä ym. Ihan hyvin ovat ite tähän asti liikkuneet sieltä...
Suoraan sanottuna mua pelottaa mennä sinne, enkä todellakaan oo varma että menenkö. Sen paikan aiheuttama ahdistus on jotain niin järkyttävää, että enpä tiiä millon olis voimakkaampaa ahdistusta tullut. Silmissä sumeni ja tuntu ku taju lähtis. Muistan vieläkii sen, vaikka se tapahtui v.2014. Ja vaikka se psykke sanoikin voivansa näyttää jonkin toisen reitin sen työhuoneeseen ettei tarvii pitkiä käytäviä pitkin kävellä. Ne pitkät käytävät just sen ahdistuksen aiheuttaa... Mut vaan tollasissa tietynlaisissa paikoissa, muttei esim yliopistollises sairaalassa tai koulussa, vaikka sielläkin niitä käytäviä riittää...
Mut miks se psykke haluu tavata mua kahdestaan? Mä en sille asioistani avaudu sen enempää kuin sillonkaan ku se on käyny terapeutinkaa kotikäynnillä. Varmaan vielä vähemmän koska aiemmin ainakii oon menny ihan lukkoon siellä paikassa sen ahdistavuuden takia. Mut ei sen pitäs alkaa ainakaa mitään lääkkeitä tyrkyttää, koska kuukaus sitten kotikäynnillä sano, että luovutaan lääkityssuunnitelmasta, koska niistä on enempi haittaa kuin hyötyä. Sekin jopa myönsi sen! Vaikka aiemmin kehui ja ylisti niitä, kuinka hyviä ne on. Melkein 9kk aikana se ainakii 5 kertaa niitä lääkkeitään tyrkyttikin, vaikka joka kerta sanoin, että en rupee syömään mitään nappeja.
Entä jos se rupee esim uhkailee m1-lähetteellä? Ei oo siihen perusteita, mut koska se on lääkäri... Ei varmaan uskalla sanoo mitään ja pitää vaihtaa puheenaihetta jos se kyselee jostain ahistusjutusta... Ja aina on lääkärin luona käydessä se pelko, että rupee ehdottelee m1-lähetettä... traumoja nimittäin... Tänään terapeutin työpari nro 1 soitti ja sano että ne väljentää sitä niiden toimintaa, etteivät enää tapaa kasvotusten vaan soittelevat vaan ja sit voi kuitenkin sopia tapaamisia jos haluan. Tosi sekavaa, ku toinen sanoo toista ja toinen toista.
Psykkekin tietää sen miten ahistava se niiden paikka on, mut silti ihan välttämättä haluaa mut sinne. Kysyin että entä jos taas tulee sellanen samanlainen ahistus siitä paikasta. Sano vaan että katotaan sitä sitten. Joo! Aiemmin ku kävin v.2014 2-viikon välein siellä, ni jokaisesta kerrasta tuli viikon kestävä ahdistus, eli viikon ahisti, viikon ahistamatta ja just ku ahistus loppu ni eikun vaan uudestaan sinne toiseks ahistavimpaan paikkaan mitä maapallolta löytyy...
Vastaukset 2
Vanhimmat
ymmärrän sun ahistukses...olin joskus suljetul poikkeemas ja kun tulin ulkoo kävelyltä takas kohti sitä mestaa , niin mulla tuli vaa mieleen, että marssin kohti helvetin esikartanoa. ajatus niin sanosti ahisti. ei se sulle tosta vaan m1 :stä tyrkkää. siihen pitää olla jotain perusteluit. pärjäät vissiin himas kuitenkin ,joten sen suhteen ota iisisti. pysyt viileenä ja et ala sekoilee tai kertoo omist sekoiluist jos sellasii on.meinaan jotain viiltelyit tai psykoosi kohtauksia tai jotain. vaikutat kuitenkin olevan suht ok, mitä jos nyt reiluu ahistusta paikka paikoin.ihan ookoo olla vähä huolissaa, jos alkaa tuntua siltä että suljetun ovi voi heilahtaa.kai sun vaa pitää voittaa pelkos sen psyk mestan suhteen. ..tsemii sulle!!!! ;>
No eihän se tosta vaan voisikaan m1:stä tehdä, mut niin vaan eräs toinen lääkäri kerran yritti, tosin yrittämiseksi jäikin, ku lähin juoksee sairaalasta pois... Mut sillon ei olis ollut mitään perusteita siihen, mut niin vaan se olis kirjottanu sen. Onneks kerkesin livistää paikalta eikä vartijakaan kiinni saanut... Ja vähän aikaa sitten yks lääkäri tyrkytti osastoo. "Jos haluisit vaikka sinne vaikka onkii huonot kokemukset, jos nyt menisit, no kysyn kuitenkii päiv.psykkeltä, että mitä tehdään." No ku ei ollu perusteita ni ei saanu mua osastolle. Ihan ku se suljettujen ovien sisäpuolelle meneminen ratkaisis kaiken!
Mä en uskalla sanoo totuutta p*skasta olosta sille psyk.lääkärille, jonka tapaan joku päivä. Se perui sen sinne menemisen koska laitoin viestin että en todellakaan halua sitä sieltä tulevaa ahdistusta. Luulis että olis helpompaa nyt puhua sille koska oon sen kuitenkii 4-5 kertaa nähnyt. Mut se petti mun luottamuksen aika pahasti, ni tuskin puhun sille yhtään mitään josta se voi huolestua. Ennen luottamuksen pettämistä se vaikuttikin ihan sellaselta jolle vois ehkä puhua, mut ei enää.
Ja hieman epäilyttää se sen yhtäkkinen halu tavata kahden kesken. Kyllä sille on ennen käyny ne kotikäynnit, vaan nyt joku pakonomainen tarve saada mut sinne niiden paikkaan...
Nytkin on sellanen olo että voisin viiltää ranteet samantien auki.. Vaikka huomenna pitäs varmaankii olla kiva päivä, synttärit ja kaikki. En jaksa iloita enää mistään...