Lyhyesti kysyn, että kuinka pitkään menee, että kirjailijanalku hyväksyy sen, että hänen kirjojaan ei julkaista? Ulkopuolisena tätä kysyn. Olen aivan varma, että kirjoja ei tulla ikinä julkaisemaan, mutta itse kirjoittaja uskoo sen vielä tapahtuvan ja tämä aiheuttaa ongelmia. Omakustanne ja nettijulkaisu ei käy.
Kun kirjaa ei julkaista
kysyvä
27
712
Vastaukset
- juhannustorttu
Itse olen yrittänyt 30 vuotta enkä vieläkään usko. Ehkä sitten seuraavassa elämässä.
- NellySA
Miksi sen pitäisi mennä ohi? Ei tavoitteet ole mikään taakkoja.
- kohtakirjailia
yritin liki 35 vuotta, ja sitten BINGO, tärppäsi. Kirja julkaistiin, ja nyt on toinen tulossa, joulumarkkiniille. Joten ei se tosi kirjoitusharrastajalta KOSKAAN MENE OHI. kun aloittaa koululaisena, voi kirjansa saada julki eläkepäätöstä odotellessa, mutta kyllä se sieltä tulee!
Kärsiväöllisyytt sivusta katsojalle. Kirjan kirjoittamin on piiiitkäää projekti - Iina000
Riippuu siitä miten kirjoittaja itse tekstiinsä suhtautuu. Uskon, että jos ottaa etäisyyttä niin unohtuu muutamassa viikossa. Jos kuitenkin jatkaa ja jatkaa tarinan muokkaamista niin tuskinpa tipahtaa pois mielestä milloinkaan.
- karkitjaherkut
Mitä ongelmia se aiheuttaa, jos joku on ihan varma, että hänen kirjansa julkaistaan, vaikkei niitä julkaista?
Anna ihmisten haaveilla.
Sitä paitsi on typerää etukäteen julistaa, ettei jonkun kirjoja ikinä julkaista. Vähän kuin opinto-ohjaaja sanoisi 15-vuotiaalle, ettei susta koskaan tuu mitään.
Voi olla, ettei jonkun anonyymin nykyinen tuotanto koskaan ylitä julkaisukynnystä. Mutta hän voi vaikka huomenna ruveta kirjoittamaan jotain, mitä koko Suomi seuraavaksi lukee. Ei kirjoitustaito ole synnynnäinen ominaisuus, jotain sellaista, mitä joko on tai ei ole. Sitä voi harjoitella. Kymmenen paskan käsiksen jälkeen se yhdestoista saattaakin olla helmi.
Eli sanoisin, että joku raja varmaan on sinä, että uskoo yhteen ja samaan tekstiin. Siinä vaiheessa kun kaikki kustantajat sen hylkäävät, on aika suunnata eteenpäin ja kirjoittaa jotain uutta.
Niin kauan, kuin sormi näppäimistöllä liikkuu, on toivoa. - kysyvä
Kiitos vastauksista. Täältä siis löytyy runsaasti hengenheimolaisia, jotka ajattelevat, että vuosikymmenten kirjoittaminen johtaa lopulta kustannussopimukseen. En tiennytkään, että se on niin yleistä. Voimakas usko omaan lahjakkuuteen ehkä sitten kuuluu asiaan, vaikka se sivusta seuraavalle tuo mieleen ajatuksen mielenterveyden horjumisesta. Kustannussopimuksen saaminen on kuitenkin hyvin harvinaista, sen verran asiasta tiedän. Kaikista ei voi tulla sitä mitä he itse haluavat, vaikka sitä kuinka paljon haluaisivat. En ainakaan tässä tapauksessa voi olla sellaista ajatusta tukemassa, koska kirjailijanalulle itselleen ei näytä tuovan enää iloa elämään tämä tavoite.
- Luoviiluovii
Mikä tahansa asia saattaa tietenkin mennä ihmisellä "yli", kirjoittamishaaveetkin. Tai sitten tuttavasi on vain alan tyypillinen sisupussi. Mutta onneksi hänellä on sinut. Kuuntele häntä, mutta älä nejuvo äläkä tuomitse. Aikuinen ihminen kyllä luovii lopulta paattinsa itse satamaan.
- kiroitetaanvaan
Huolestunut aloittaja, on totta, että on monta yrittäjää vaan harva saa kässärinsä kirjaksi, eikä koskaan kai eka yrityksellä. Kirjoituskilpailut on hyvä harjoituskenttä, samoin lehtien novellijulkaiasut. ja sitten on myös opetusta olemassa. Mitäpä jos ohjaisit yritteliästä kirjoittajatuttuasi vaikkapa kansalaisopiston kirjoittajapiiriin, missä pääsee kirjoittamaan ja puhumaan kaltaistensa kanssa. On myös nettikirjoittajakursseja. itsekin olen sellaisella kolamtta vuotta. Eka vuosi meni opetellessa, toinen vuosi meni tekstiä porukassa hioessa ja sitten tuli kirja. Aika monet ryhmästä ovat saaneet kirjansa julki, kiitos kannustavan palautteen ja taitavan opettajan joka ohjaa ilmaisumuotojen etsinnässä ja jopa tekstin teknisessä käsittelyssä vaikkapa sisennysken ja kappalejakojen kanssa, eli miten ne saadaan kustantamojen köytäntöjen mukaan toimimaan.
- kysyvä
Luoviiluovii kirjoitti:
Mikä tahansa asia saattaa tietenkin mennä ihmisellä "yli", kirjoittamishaaveetkin. Tai sitten tuttavasi on vain alan tyypillinen sisupussi. Mutta onneksi hänellä on sinut. Kuuntele häntä, mutta älä nejuvo äläkä tuomitse. Aikuinen ihminen kyllä luovii lopulta paattinsa itse satamaan.
Aikuinen tekee omat valintansa, mutta aina on huomioitava sekin, että kyseessä voi olla sairaus. Ehkä tässä ei kuitenkaan ole siitä kyse onneksi, vaan kirjailijanalku ei pysty torjumaan pettymystään rakentavammalla tavalla.
- myöhäsetkukkijat
Mietin vain, että mitä tämä aloittajaa liikuttaa? Onko wanna-be kirjailija hänen puolisonsa, joka vaan loisii kotona kirjoja kirjoittamassa, eikä mee oikeisiin töihin? Voihan kirjoittaa, eikä ikinä julkaise, kuten on urheilua harrastavia, jotka ei ikinä voita maratonia tai taidetta harrastavia, jotka ei pidä näyttelyjä.
Miksi et rohkaise tuttuasi tekemään vaikka omakustannetta ja sitten jatkamaan vaan seuraavaan teokseen? Tai jotai.- Tympääntympään
Aloituksen viimeisissä virkkeissä vastataan kysymyksiisi.
- kysyvä
Kiitos neuvoista. On niitä tässä vuosien varrella noudatettukin, on kuunneltu ja kannustettu. Tuntuu vain, että se on pahentanut ongelmia, jotka haittaavat häntä itseään eniten. Mutta sain jo vastauksen alkuperäiseen kysymykseeni, joten ei tästä sen enempää. Ehkäpä ohjaan keskustelun seuraavan kerran tähän palstaan, ellei hän jo käy täällä.
- sadaskerta
kuinka monelle kustantajalle on käsistä tarjottu, ja kuinka usein. itse tarjosin 20 kustantajalle noin joka toinen vuosi parinkymmenen vuoden ajan, kolmea eri romaania, aina uudestaan ja uudestaan kirjottaen, jas lopulta tärppäsi, se romaani joka oli eka kerran palautettu noin 20 vuotta sitten ja nyt, julkaistussa versiossa ja alkuperaäisessä, ekassa käsiksessä oli samaa enää hevosen nimi, kirjan nimi ja päähenkilön sukupuoli. siis tapahtumaika ja paikka, jopa maanosa oli muuttunut, henkilöiden ikä, ammatiit, lemmensuhteet yms
- pippper
Kaikista ei ole koskaan kirjailijoiksi.
- järkisärki
20 vuoden yrittämisen jälkeen kirja julkaistaan ja sitä myydään 200 kappaletta. Kirjailija rustaa uuden ja joutuu taas tappelemaan 20 vuotta. Onko järkee?
- Qkuna
Totta kai on järkeä! Minua ainakin tuo kertomus kannusti jatkamaan oman käsikseni muokkaamista ja yrittämään vielä. Miten muuten on, onko kustantajilla jokin tiedosto, mistä näkevät, onko käsikirjoitusta tarjottu jo aiemmin? Siis jos nyt muokkaan tosi, tosi paljon aiemmin hylättyä kirjaani, voinko lähettää uudelleen samaan kustantamoon, vai katsovatko jostakin, että tätä on tarjottu jo?
- nokoko
Qkuna kirjoitti:
Totta kai on järkeä! Minua ainakin tuo kertomus kannusti jatkamaan oman käsikseni muokkaamista ja yrittämään vielä. Miten muuten on, onko kustantajilla jokin tiedosto, mistä näkevät, onko käsikirjoitusta tarjottu jo aiemmin? Siis jos nyt muokkaan tosi, tosi paljon aiemmin hylättyä kirjaani, voinko lähettää uudelleen samaan kustantamoon, vai katsovatko jostakin, että tätä on tarjottu jo?
200 myytyä kappaletta on jo ihan hyvin ainakin pienkustantamon esikoiselle. Kustantajille ei ole mitään tiedostoa, mutta nimi saattaa jäädä mieleen, jos usein lähettää. Samaa käsistä ei ole järkeä lähettää montaa kertaa, ellei sitten kyseessä ole käytännössä uusi teos.
- rgjapiejr
Ehkäpä kirjailijana oleminen merkitsee tälle kirjoittajalle jostain syystä niin paljon, ettei siitä voi luopua. Ja mitkä nämä syyt voisivat olla, voi olla asia, josta keskustelulla voisi ehkä auttaa? Mitä hän tavoittelee, voiko sen saada muulla tavoin kuin pyrkimällä kirjailijaksi? Kirjoittajilla voi hyvin olla mielenterveysongelmia, monilla onkin (niin kuin muillakin ihmisillä). Silloin ne ongelmat eivät ratkea kirjoittamisen kautta.
Yrittämisen määrä ei ratkaise sitä, kenestä tulee kirjailija. Suurimmasta osasta ei tule, ikävä kyllä. Heille hyvän omakustanteen tekeminen on mielestäni hyvä tavoite. En kannata näitä nykyisin yleisiä puoliomakustanteita, joissa kirjoittajia velvoitetaan ostamaan tietty määrä kirjoja, jotta "kustantamon" tulostavoite täyttyy. Kun julkaisee oikean omakustanteen, saa varmasti siitä koituvat tuotot itselleen ja vastaa itse koko prosessista, mikä voi olla mielenkiintoinen projekti. Kustannustoimittajan palveluita voi halutessaan ostaa vapailta markkinoilta itsekin. Monet arvostetut muilla aloilla uransa tehneet kirjoittajat julkaisevat nimenomaan omakustanteita, ellei suuri kustantamo kiinnostu. Siinä saattaa saada jopa tuloa itselleen, jos on pientäkin vainua markkinoinnista ja jaksaa tehdä jalkatyötä. - Pupupöksy
Hei juhannustorttu ja kohtakirjailija! Jos olette kuulolla, avaisitteko lisää tuota kolmenkymmenen vuoden kirjoitusputkeanne? En tiedä, koetteko itse asian tästä näkökulmasta ja varmasti paljon erilaisia tunnelmia on mahtunut vuosien varteen, mutta minulle teidän periksiantamattomuutenne ja toivorikkautenne tuo itsellenikin rohkeutta jatkaa eteenpäin.
- kohtakirjailija
Minulle tarina on tärkein, ja keksin niitä omaksi hyuviksi ja sitten ryhdyin kirjoittamaan, etten vaikuttasi ihan kahjolta.( tai siis olisi joku selitys kun itsekseni hihittelen ja mutisen)
Yleensä inspis tulee lukemisesta. Esim. ottaa todella pattiin kun kaikki harlekiini yms rakkayshömppässarjisten rakastavaiset ovat kauniita ja rikkaita. Siispä kirjoitan tarinan rumasta ja köyhästä. Prinsessat saduissa on suloisia ja avuttomia, mites olisi tappeluherkkä intohimoinen kokki kokoa xxl. Yleensä taistelleean, että kuka saisi kruunun ja vallan. Entäös jos kukaan ei haluaisi isoksi pomoksi? Inhat avaruusörkit valloittavat maapallon, eli mulla otukset ovat söpöjä karvaturreja, ja haluavat vain katsella ihmisten toilailuja kuten ihmiset seuraa eläimiä, mutta vain robottien kautta, koska inhoavat planeettaa.
Sitten tehdään tarina jossa parimetrinen prinsessa treffaa ruman ukon, ja muuttaa ufoon kokkaamaan yrjölänpuuroa avaruusotuksille, koska ei halua minkään valtakunnan kuningattareksi jne.
Kun tarina naurattaa itseä ja paria kolmea kaveria, niin sitten sen voi lähettää kustatajalle ja toivoa että lysti leviäsi laajemmallekein.
- Joutomaa
Aloittaneelle sivustaseuraajalle:
älä hätiköi nyt, synkät vaiheet kuuluvat tähän hommaan. Ne eivät ole miellyttäviä kenellekään, mutta luovia ne ovat.
Älä kannusta, puutu, kiirehdi, ennakoi. Älä luo viisivuotissuunnitelmia. Anna aikaa itsetutkiskeluun.
Älä kehota lopettamaan kirjoittamista. Kirjoittamisella ei ole mitään tekemistä tehokkuuden, taloudellisen kasvun, voiton tuottamisen kanssa. Tämä on herkkä, psykoottinen tila.
Älä pelästy, lempeällä tavallamme me olemme psykopaatteja.
Kilpailu julkaisemista on kova. Taso on käsittämättömän korkea. Usko pois, monelta muultakin kauas pilvet karkaavat.
Käsikirjoituksen hylkääminen on traumaattinen kokemus. Se on painajaisuni, sä seisot keskellä kaupunkia alastomana, kömpelönä idioottina, mätää munaa sataa päälle.
Mutta sun pitää rakastaa itseäsi niin paljon että sä kirjoitat kristusmaisella tyyneydellä loppuun asti. En tiedä, miksi se tekee mut niin onnelliseksi. - senkirjootin
No sano sille kirjailijan alulle ettei ainakaan romaaniasuun kirjojaan kirjoita sillä niihin ei ole luottamista vaikka ei mulla mitään mustalaisia vastaan tietenkään ole.
- Julkaissut
Jos kirjoittaa vain julkaisu tähtäimessä, eli kirjoittamisella on sellainen välinearvo, tuskin kannattaa jatkaa - mieli siinä vain pahoittuu, ellei onnistu. Mutta jos kirjoittamisella on itseisarvo eli nauttii siitä itsestään, miksi lopettaa ikinä?
- vastaneljäskerta
Samaa mieltä. Jos kirjoittamisesta nauttii, vaikka se olisikin vain omaksi iloksi, niin miksi lopettaa. Eikä se mitään haittaa, vaikka tuotoksiaan lähettäisikin kustantamoihin.
- fhkads390
Miksi pitäisi hyväksyä? Aina on mahdollisuus kehittyä kirjoittajana.
- vastausus
Ap kirjoitti: "koska kirjailijanalulle itselleen ei näytä tuovan enää iloa elämään tämä tavoite."
- Syrjästäkatsoja
vastausus kirjoitti:
Ap kirjoitti: "koska kirjailijanalulle itselleen ei näytä tuovan enää iloa elämään tämä tavoite."
Ja tämä arvio "kirjailijanalun" ilon puutteesta näyttää perustuvan ap:n omaan ja ilmeisen asenteelliseen ja perusnegatiiviseen arvioon ("Olen AIVAN VARMA, että kirjoja EI tulla IKINÄ julkaisemaan" ap kirjoittaa kustannusalan ja kirjoittamisen "ulkopuolisena" auktoriteettina), ei "kirjailijanalun" omaan kokemukseen. Jos "kirjailijanalku" itse postaisi tänne ja harmittelisi, että toivo on jo mennyt ja pakosta vaan pakko kirjoittaa, niin silloin väitteellä olisi painoarvoa.
Ap ei-kirjoittajana ei näytä ymmärtävän, että suurin osa kirjoittaa kirjoittamisen ilosta ja pakosta: koska eivät voi olla kirjoittamatta kuin tarinointi ja sanojen kanssa työskentely nyt vaan on niin mukavaa ja haastavaa, sitä elinikäistä oppimista parhaimmillaan. Jopa julkaisseet kirjailijat kirjoittavat edelleen myös sinne pöytälaatikkoon tekstejä, joita ei kuunaan tulla julkaisemaan, esimerkiksi ihan jossain toisessa genressä kuin mitä kirjailijan kaupallinen brandi on. Sitä voisi verrata vaikkapa verbaaliseen joogaan. Ei kirjoittaminen koskaan mene "hukkaan" eikä tekstin myyminen ole minkään mitta. Kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla ja paljon, ja kirjoittajana kehittyy vain kirjoittamalla ja paljon, ja lukemalla ja paljon.
Kustannussopimusta tavoitellessa puolestaan pettymykset ovat osa prosessia ja hylyistäkin oppii, paitsi kirjoittajana myös inhimillisenä ihmisenä: kuinka käsitellä pettymyksiä ja vastoinkäymisiä. Pettymys ei ole ongelma vaan taito, jota esimerkiksi urheilijat joutuvat väkisinkin kohtaamaan ja käsittelemään, koska ei sinne palkintopallillekaan aina vaan yllä. Samoin kuin työelämässä ei työhakemus aina johda työpaikkaan eivätkä ylennykset ole itsestäänselvyyksiä, vaan pettymyksiä tulee ja niiden kanssa oppii pärjäämään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nykynuoret puhuu nolosti englantia suomen sekaan, hävetkää!
Kamalan kuuloista touhua. Oltiin ravintolassa ja viereen tuli 4 semmosta 20-25v lasta. Kaikki puhui samaan tyyliin. Nolo198466657-vuotiads muka liian vanha töihin?
On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei2742750- 1341707
Luovutetaanko nainen?
En taida olla sinulle edes hyvän päivän tuttu. Nauratkin pilkallisesti jo selän takana.671401Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?
Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette2031357J-miehelle toivon
Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.841156Miten olette lähestyneet kiinnostuksen kohdettanne?
Keskusteluita seuranneena tilanne tuntuu usein olevan sellainen, että palstan anonyymit kaipaajat eivät ole koskaan suor641124By the way, olet
mielessäni. Olet minulle tärkeä, niin suunnattoman tärkeä. En kestäisi sitä jos sinulle tapahtuisi jotain. Surullani ei741077- 591057
Onko kaivattunne suosittu?
Onko teillä paljon kilpailijoita? Mies valitettavasti näyttää olevan paljonkin naisten suosiossa :(761051