Pihkapurukumin arvoitus!

Nälkäänsä nyt työnsivät suuhunsa mitä tahansa. Jos oikein kovasti hiukaisi niin söivät toisiaan.

Inkkarit käyttivät raaka-aineena kuusen pihkaa omaan purupihkaansa.
Tuskin purupihkaa on käytetty jatkuvasti. Sillä on voinut olla lääkinnällistä vaikutusta jota hyödynnettiin satunnaisesti. Kuusenpihkavoidehan tunnetaan nykyisinkin lääkkeenä.

Höpö höpö. Ei se pihkapurukumi ole tuhansia vuosia vanhaa. Kerronpa tässä tosijutun omasta lapsuudestani.
Poikaporukalla vaelsimme lähimetsissä 1950-luvun alkupuoliskolla ja siellä tuli todella nautittua pihkapurukumia eli mäntypuusta saatu pihkaa. Sitä todella jauhettiin suussa purukumin tapaan.
Ja noina jällenrakennuksen vuosina kun omakotitaloja rakennettiin rintamamiestaloina niiden rakennusvaiheen aikana jotkut isommat pojat pureskelivät ja jauhoivat suussaan lämmintä plastista pikeä jolla kellareiden betonirakenteita siveltiin.

Mäntypihkan ja pien käyttö purukumina oli tunnettu juttu ainakin 1940-50 luvulla.
Purukumin käyttö alkoi oikeastaan yleistyä vasta Helsingin olympialaisten jälkeen v. 1952 kun kaupat ja kioskit alkoivat sitä myydä ympäri maata.
Myös koivun mahlaa juotiin suoraan puuhun veistetystä haavasta.

Ei nämä jutut ole mitään kivikautisia salaisuuksia vaan ihan tavanomaista kansankulttuuria. Ja isompana miehenä joskus on jopa nautittu tervasnapseja eli tervaa ja viinaa. (hengissä ollaan edelleen ja onpa juotu uudempaa Alkostakin tarjolla ollutta "tervasnapsi" ryyppyjä) Tä nautittaessa on syytä muistaa käyttää VAIN aitoa puutervaa eikä koskaan kivihiilitervaa.

Suomen kansa on aina tuntenut sanonnan "jos sauna , viina ja terva ei auta niin sairaus on kuolemaksi". Näitä olen äijänkääkkänä edelleen käyttänyt lääkkeenä.
Ja nauttihan se entinen kunnanlääkärikin näitä tervaviina snapseja ja eli varsin vanhaksi. Kuoli vasta 92-vuotiaana aivan muusta syystä. (ei syöpään)

Sota- ja pulavuosina ei saatu mitään makeisia purukumista puhumattakaan. Kyllä pihkapurkkaa silloin pureskeltiin. Aluksi se maistui kammottavalta, mutta muuttui sitten siedettäväksi purkkamaiseksi möykyksi.
Eipä ole sittemmin tullut kokeiltua.

Pihkapurukumi on tieteen tuntemana 100 000 vuotta vanha asia. Tämä on tiedossa. Kysymys aloituksessa oli;

Mikä on valmistusresepti? Kuusen tai männyn pihka tai koivutuhesta uutettu?

Pihkapurukumi on kansankulttuuri tietona tunnettu tuhansia vuosia. Ei tässä tiede ole tuonut mitään uutta.
Minäkään en vielä tiennyt mitään tieteistä 1940-50 luvulla ja silti tuota pihkapurukumia mussutettiin suussa. Ei tuon ikäiset pojanklopit mitään tieteitä ajatelleet, kyllä tämä tapa opittiin poikaporukan isommilta pojilta.

Ja sama juttu oli tuon bitumipien kanssa. Sen mussutus opittiin isommilta pojilta.
Tämä ei tosiaan ole tiedettä vaan kansankulttuuria. (tapakulttuuria)

Mitä ihmeen arvoitusta on ikiaikaisessa käytössä?

Metsäveli käyttää vieläkin säännöllisesti purupihkaa.
Kuusenpihka on kyseessä ja sen tulee olla muutaman vuoden vanhaa
ja melkoisen kovaa kun sen irrottaa jostain vahingoittuneen kuusen kyljestä.
Tuoreessa kuusenpihkassa on liikaa kuusen "tärpättiä" eli sylvesteriiniä.
Tullainen kova murunen suuhun ja siellä se piankin pehmenee venyväksi
vaan ei paukkuvaksi purukumiksi.
Sitä ei saa heti alkaa pureksimaan, se menee silloin ihan jauhoksi.
Aluksi tällainen monta vuotta puun kyljessä kovettunut pihka maistuu pahalta suussa mutta maku muuttuu pian miedoksi ja miellyttäväksi.
Eri kuusiyksilöistä löytyy erilaisia makuja ja eräät ovat lähes pähkinälle
maistuvia, kun taas toiset ikävänsävyisiä.
--
Miksipä käytän?
Se on mainio lääke flunssan oireita lievittämään, ja näyttääpä se jopa
estävän flunssan etenemistä.
Tautiin usein liittyvä kova kurkkukipu jää kokonaan pois, ja yskäkin
jää pois taikka on erittäin lievä.
Teho perustuu siihen että pihkan hartsihapot estävät viruksen vahingoittamia
limakalvoja saamasta bakteritulehdusta joka aiheuttaa kurkkukivun ja yskän.
Hartsihapot kun tarttuvat bakteerin ulkopinnan rakenteisiin kemiallisesti ja estävät niiden toimintaa.
Lisääntynyt syljen eritys auttaa myös.
Mitään haittaa en ole havainnut vaikka olen siinä 30 vuotta käyttänyt
kohtalaisen säännöllisesti.
--
Tuoretta pihkaa käytän naarmujen ja haavojen hoitoon, missä se
voittaa laastarit ja apteekin voiteet.
Pihkaa suoraan haavaanja paperinpala kanneksi.
Uusi iho kasvaa pihkakannen alla nopeasti ja ilman punoitusta tai muuta
tulehdusreaktiota.
-
Viime kesänä kokeilin jopa keruumenetelmien kehittämistä ja sama
projekti jatkuu tulevana kesänä.
Vesannolta kotoisin ollut äitimuori kertoi että muutamat aikuisetkin
käyttivät siellä kuusenpihkaa purukumina.
Se oli varmaan aiemmin paljon yleisempi tapa, mutta kun se sopi
huonosti tupakoinnin yhteyteen niin se lähes hävisi.
Äitimuorin puheiden perusteella asiaa kokeilin, ja puolivahingossa keksin
oikean tavan.
Tuossapa ylhäällä se on kerrottu ja uskallan pihkan käyttöä myös suositella.