karvainenerkki
8.4.2016 10:14
—
koti-kiusatulla ei oo musta puska
ei häneen pure ees ruska
hän on posliini, silleen intiimisti fiini
hän nauttii luottamusta
vaan siitä on maksettava hinta
että karvaton on ihon pinta,
hintana jokapäiväinen tuska
nyppiä pinseteillä jok'ikinen karvanitu
parahtaa "voih, hvitu"
Sitä ku on sovinos ittes ja toisten ihmisten ja ennenkaikkea mailman kans nii hyvä elää höllötellä.
Tänäpe ko potkasi keinu oikke syvä nojaa ja annoi ittelleni luva niit sinissi ajatuksi ajatel nii kouluaikka ne mun vei.
Muisti ko likat kirjottel kaikki hassui lorui toiste vihkoihi ja piirtelivä syrämen kuviaki.
Ain me poja koitetti niit vihkoi rosvot ja lukki mitä niis on ,ettei vaan ittestä olis kirjotettu .
Lika oliva tietenki kovast loukkaantunei ja peräsimeno siit tuli ja ympäri korvi se rosvo sai.
Mul ei koska kukka kirjottanu mut aamust tul oikke mukava olo ku joku ol nähny vaiva ja just mul kirjottanu.
Se ol melkke niin ko olis kirje saanu .
Viäläk te naise muistat kummone ol se paras loru minkä saitte.
8.4.2016 10:14
—
koti-kiusatulla ei oo musta puska
ei häneen pure ees ruska
hän on posliini, silleen intiimisti fiini
hän nauttii luottamusta
vaan siitä on maksettava hinta
että karvaton on ihon pinta,
hintana jokapäiväinen tuska
nyppiä pinseteillä jok'ikinen karvanitu
parahtaa "voih, hvitu"
Sitä ku on sovinos ittes ja toisten ihmisten ja ennenkaikkea mailman kans nii hyvä elää höllötellä.
Tänäpe ko potkasi keinu oikke syvä nojaa ja annoi ittelleni luva niit sinissi ajatuksi ajatel nii kouluaikka ne mun vei.
Muisti ko likat kirjottel kaikki hassui lorui toiste vihkoihi ja piirtelivä syrämen kuviaki.
Ain me poja koitetti niit vihkoi rosvot ja lukki mitä niis on ,ettei vaan ittestä olis kirjotettu .
Lika oliva tietenki kovast loukkaantunei ja peräsimeno siit tuli ja ympäri korvi se rosvo sai.
Mul ei koska kukka kirjottanu mut aamust tul oikke mukava olo ku joku ol nähny vaiva ja just mul kirjottanu.
Se ol melkke niin ko olis kirje saanu .
Viäläk te naise muistat kummone ol se paras loru minkä saitte.
Vastaukset 11
Vanhimmat
- "Muista silloin minua, kun kirppu puree Sinua."
-"Näitä älä unhoita: isänmaata, äidinkieltä, Jumalaa ja minua."
Ei niissä tainnut koskaan olla juuri Minulle mitään henkilökohtaista.
Nykyään ei paljoa taira likoilla olla kiiltokuvavihkoja ,itte muistan kun noita purkkarikuvia keräiltiin .
Kun sai koko sarjan täyteen ,yleensä vaihtamalla niin mentiin Hellakselle niit näyttämään.
Niistä sai jotakin makeaa palkinnoks ,aika ovelasti ne koukutti nassikat mässyttämään karkkia.
Tyttöjen juttuja ne enimmäkseen olivat,
ei poikia laskettu vihkoja käpälöimään ja sotkemaan.
On minulla yksi muistovihko tallessa.
Tässä sinulle pieni loru, ettei tule suru ja poru:
"On elo kuin ulappa suuri
ja muistot on saaria sen,
sulle ystävä hiljaa kuiskaan,
sua unhoita koskaan en"
No just ,tommosia kun olis murrosiäs saanu niin jalat olis ollu tukevast ilmassa.
Oikeestaan oon sellasesta asiasta kun paperikirjeen puolest huolissaan ,ei kukaan enää viitti sellasia väsätä.
Jotenkin sellanen on tosi vakavasti otettava.
Niin ja jos niitä olisi tullut useammaltakin tytöltä tuontapainen värssy, niin valinnanvaikeus olisi iskenyt. Kummanko ottaisin, kummankin saisin ja silleen.
Paljon on ollut kirjeenvaihtokavereita, nyt vain sähköpostia kirjoitellaan, jos muistetaan.
Pikkulikoilla taitaa nykyisin olla glitterikynnet jo eskarissa. Mä muistan miten haikailin sellaisten kiiltokuvien perään joissa oli kiillettä. Joillakin on semmosia. Somessa taitavat nykyisin jakaa ja tykätä, olla tykkäämättä ja "oot sä tänään mun kaa".
"Mä kirjeitä en osaa kirjoittaa... pistänkö maitoa tulemaan?" :)
Kirje vaan tuntuu niin uskottavalta kun sitä voi hypistellä ja magnettipulssit ei sitä pyyhi tyhjäksi.
Rekinan palstoilla aikoinaan alotin kirjottelu kaverin etsinnän ,oli jännää orotusta kun oli ilmotuksen laittanu.
Jaa Reginan palstalla, ettei vaan olis ollut Nyyrikin Rekina jonka kaa ;) Leikinlasku sallittakoon. Kyllä minä kanssa jos saan jonkun oikein tärkeän/mukavan/ihanan sähköpostin, niin tulostan sen, että voin sitä hypistellä. Tosin ei niitäkään enää vuosiin ole blingahtanut.
Lukemaan opettelin äitin nyyrikin ja perjantain avustuksella ,monena sitä on mies eläessään.
Pakko tosin myöntää et ne ihmiset jotka siel seikkaili ei ollut oikean elämän ihmisiä,pikkasen käyttäytyi oikee ihminen erilail.
Alakoulus tuli ,Pekka Lipponen ,Kalle-kustaa Korkki ja cottoni kuvioihin .
Aamuun oli mukava herätä,
yöllä uudet voimat kerätä.
Uutisotsikoiden myötä
päätinkin tehdä työtä.
Jotenkin surku meidän nykytilaa,
kevyet- ja harhakuvat kaikkea pilaa.
Pahuus ja suuruudenhulluus valtaa kaiken,
hetken mielijohteesta kuka vaan saa sen.
Siks nappaan taas lehden kiinni,
hetken päästä koti on puhdas, fiini.
Niinhän mä saan rauhan mieleen,
mieluummin kuin puren kieleen.
Mukavaa lauantaita ken tätä lukee,
siivousessu mummoa pukee :)
moikka kesivä
Sama kaiku on askelten olen kans aamulla tomuttanu matot ,imuroinut ja pessyt lattiat ,
Nyt kun vaimo potee kättään niin omituinen epäluulo vaivaa minua ,ihan kuin meillä olis siivous välit tihentyneet