te joilla ollut kohdunulkoinen...

alkoi vuotamaan...ensin vähemmän lopuksi enemmän..maha ja selkä kivut. luulin aluksi keskenmenoksi mutta kivut yltyivät hartiapistot olivat jo aika kovat=>päivystykseen. ultrassa sitten huomattiin että vatsaontelossa oli jotain...verta siis. seuraavana päivänä sitten tähystettiin. mene ihmeessä heti lääkärille tai ultraan jos vain vähänkin epäilet!

Mulla alkoi vuotamaan sillein kohtalaisesti heti kun olin käyny päivällä neuvolassa ekassa tarkastuksessa. Edellisenä päivänä oli maha kovasti kipeä jonkun aikaa, mutta pidin sitä vaan riisipuuron aiheuttamana( mulla on laktoosi-intoleranssi). Menin sitten lääkäriin terveyskeskukseen joka teki lähetteen sairaalaan. Mutta koska en ollut kipeä, sovittiin että menen vasta seuraavan päivänä. Sairaalassa katsottiin ultralla ja todettiin kohdunulkoinen raskaus. Mutta onneksi ei tarvinnut tehdä mitään leikkausta, eikä tähystystä. Vaan tilannetta seurattiin verikokeista. Eli raskaushormonipitoisuutta seurattiin, kunnes se laski miltei nollaan.

Mulla oireet alkoi ensin vatsakivulla, sitten kova vuoto, jonka takia lääkäriin. Lekuri ultrasi ja sanoi olevan keskenmeno ja sano vaan että anna vuotaa ja alatte yrittämään uudelleen. Vuoto jatkui ja sain gynelle ajan. Ultrassa löytyi munatorvesta elävä sikiö. Hoidettiin metatreksaattihoidolla ja nyt viime pe:na HCG-arvo oli vain kuusi eli istukkakudos on saatu kai pois. Muuten en ole ollut kipeä, henkinen tuska on melkein pahempaa ja olen todella vihainen lääkärille joka pisti minut vaan kotiin eikä tutkinut asiaa riittävästi silloin eka kerralla. Onneksi tilanne ei päässyt liian pitkälle, nyt munatorvi ja muut vehkeet ilmeisesti säilyneet kunnossa eli uu´tta vauvaa saa alkaa eka kuukautisten jälkeen yrittämään.

Onko muilla kokemuksia , kuinka pian kohdunulkoisen raskauden jälkeen raskaaksi? Varsinkin metatreksaatti hoidon jälkeen?

Minulla alkoi valtavalla verenvuodolla, jota en epäillyt kuukautisia kummemmaksi, koska minua ja miestäni oli molempia hoidettu lapsettomuuden takia.
Vuoto oli erittäin runsas ja kesti pitkään, samalla tuntui pientä vihlontaa ja tykytystä toisella puolen alavatsaa.
Lääkärissäkäynnin jälkeen samana päivänä tapahtui munatorven repeäminen. Kipu oli niin kova, että meni taju.
Vuodon lopettamiseksi tehtiin kaavintakin ja vasta toista viikkoa siitä selvisi syy oireisiin. Vasta siinä vaiheessa tehtiin raskaustesti ja sitten mentiinkin pikavauhtia leikkauspöydälle. Olin jo siinä tilassa, että kipukohtauksia ja kouristuksia tuli vähän väliä, enkä pystynyt istumaan, enkä kävelemään kunnolla, ja sydän läpätti hurjaa vauhtia.
Koko vatsaontelo oli täynnä vanhaa verta ja lisäksi löytyi kananmunan kokoinen jo hajoamistilassa ollut sikiö.
Toinen munatorvi jouduttiin pistämään poikki, koska sekin oli riekaleina, mutta niin vain kävi, että tänä päivänä meillä on kaksi lasta, molemmat luonnonmenetelmällä alkuunsaatettuja.

Eli minulla tuli ruskehtavaa vuotoa aina vessassa käynnin yhteydessä paperiin eli ei siis vuotanut mitenkään vuotamalla vaan ainoastaan pyyhkiessä.
Vuotoa oli jo varmaan viikolta 4 asti. Soitin neuvolaan jossa sanottiin vain että voi olla ihan normaalia näin alkuraskaudessa.
Sitten joskus viikolla 6 kun tulimme Lauantaisaunasta ja menin pissalle niin pyyhkiessäni veri oli kirkasta. Siitä paikasta lähdin TK:hin jossa nuori mies lääkäri totesi vain ilman mitään tutkimista että luultavasti aivan normaalia näin alkuraskaudessa.(Vaikka itse tiesin kahden lapsen synnyttäneenä et kaikki ei ole OK )
Ja niine hyvineni lähdin jälleen kotiin aika alamaissa kun mistään ei tuntunut saavan apua.
Vuoto muutui taas siksi "normaaliksi ruskehtavaksi" pyyhkimisvuodoksi.
Kunnes sitten viikolla 8 1 tulin yht äkkiää töissä niin kipeäksi et tuntu et järki lähtee. Kouristi vatsasta ja peräsuolesta niin kovasti et ei pysytynyt olemaan suorassa ollenkaan ja silmissä sumeni.
Lähdin TK:hin autolla. (Tosin en muista juuri mitään ajomatkasta, kait se meni jotenkin puoli seisovassa asenossa kun istuakkaan ei voinut)
Siellä noin neljä tuntia odotettuani pääsin nuorelle mies lääkärille joka tutki ja varasi ajan gynegologille jolle pääsin kolmen tunnin päästä. Siellä ultrattiin ja todettiin että kohtu on tyhjä ja raskaus oikeassa munanjohtimessa.
Siitä paikasta lähete keskussairaalaan jossa taas sisätutkimus ja sen jälkeen ei saanutkaan enää liikkua muulla kun pyörätuolilla. Läääkäri mietti tehdäänmkö vain tähystysleikkaus vai oikein isompi ja siihen isompaan sit päätyi.
Minulta poistettiin marraskuussa 2001 oikean puoleinen munanjohdin ja marraskuun 7 päivä vuonna 2002 syntyi meille suloinen Anni tyttö joka on nyt 2vja 2kk.