Mä vedän nyt peiton korviin ja elän hetken valhetodellisuutta. Siinä sä tunnet mua kohtaan samaa selittämätöntä rakkautta jota mä sua kohtaan tunnen, painat mua rintaas vasten ja mutiset unissas.
Aamulla mä herään, aurinko nousee punaisena ja naapuritalon rappaus näkyy mustien puunrunkojen takana lempeän keltaisena.
Kaikki on hyvin, vaan luita jäytävä ikävä pakottaa pitämään itsensä liikkeessä jottei se vie mua mukanaan ihan kokonaan.
Aamulla mä herään, aurinko nousee punaisena ja naapuritalon rappaus näkyy mustien puunrunkojen takana lempeän keltaisena.
Kaikki on hyvin, vaan luita jäytävä ikävä pakottaa pitämään itsensä liikkeessä jottei se vie mua mukanaan ihan kokonaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Saatan muuten edelleen unissani mutista sun nimeä. Ja unissani olen myös painanut sua rintaani vasten monta kertaa. Mut päivä päivältä se ikäväki helpottaa. Ainakin tällä Jarkolla :)
Joku hetkellinen yliannostus pitkää ikävää, takertumista ja turhia kuvitelmia on saavutettu.
Sinä olet edelleen yhtä rakas kuin ennenkin mutta vähän aikaa on taas tuntunut ettei sydän leiju puolimatkassa sua odottamassa ja elämä on tässä ja nyt.