Paikallislehdessä oli markkinaväeltä kerättyjä sanontoja, kuka mistäkin päin maatamme oli lähtöisin.
"Se on vähän tuulella käypä". "Salaviuhka ihminen". "Syö enemmän kun tienaa". "Isäntä on taas myötätuulella"."Lasten suusta totuuden kuuluu". "Kateus vie kalatkin vedestä". Ym......................
Aika kuvaavia sanontoja.
Hyvää Agricolan päivää, sanontojen merkeissä.
"Se on vähän tuulella käypä". "Salaviuhka ihminen". "Syö enemmän kun tienaa". "Isäntä on taas myötätuulella"."Lasten suusta totuuden kuuluu". "Kateus vie kalatkin vedestä". Ym......................
Aika kuvaavia sanontoja.
Hyvää Agricolan päivää, sanontojen merkeissä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankee.
Ja muunnelma:
jokatoiselle kuoppaa kaivaa, jokatoiselle ei.
Mutta, "Kaukaa viisas puuhun nousee."
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää!
Äitini käytti paljon puheessaan sananparsia, sellaisiakin, joita en juuri muualla ole kuullut.
"Kyllä aika tavaran kaupitsee" Pula-ajan kokeneena hän ei heittänyt pois mitään käyttökelpoista, vastaisuuden varalle hän halusi säilyttää , vaikka sillä hetkellä ei käyttöä ollut. Suuressa sisarusparvessa tietysti kierrätettiin vaatteita ja urheiluvälineitä, ja osa kulutettiin loppuun. Lapsuukodissani oli suuret avovinttitilat, ja niihin kertyi kaikenaista muistorikasta tavaraa. Mitään rikkinäistä tai likaista hän ei kuitenkaan säästänyt. Valtava työ oli ne aikanaan käydä läpi, mutta löytyihän sieltä ihania aarteita muistoksi. Aivan liikuttava oli myös "mehtäkitara". Kävimme paljon yöretkillä , partiolaisia kun olimme ja muutenkin yökalassa, ja -ravustamassa. Vanhat kattilat ja kahvipannut siirtyivät mehtäastioiksi, ei parhaita vaatteitakaan savustumaan saanut ottaa ja pitihän meillä olla myös nuotiolauluja säestämään vanhempi korjattu kitara, nyt se on taas ehostettuna veljelläni rakkaana muistona.
"Ei astia ääriään itke." Kävimme ahkerasti marjassa, ja ämpäri tuntui tosi suurelta urakan alkaessa. Tuolla lausahduksella äiti kannusti ja lohdutti, ja yleensähän meitä oli monta poimimassa pienemmillä kipoilla ämpärin täyteen. Kattilaksi tai leivontakulhoksi hän kehotti valitsemaan suurehkon, eipähän sitten kuohunut tai läikkynyt yli.
Tuttu onkin tuo "Ei kannu laitojaan itke!"
Niin sanoin minunkin äitini, kun marjaan mennessä - varsinkin muskikkaan mennessä - iso kannu näytti toivottomalta suurelta täytettävältä.
Ja usein meillä olikin mukit, joilla äidin sangon sitten täytimme omalta osaltamme.
Myöskin äiti käytti usein sanontaa: "Kaukaa viisas puuhun menee!"
Arvasin yhteydestä hänen tarkoittavan suunnittelua.
Ensin astun tuolle oksalle ja sitten otan kiinni tuohon oksaan...
"Mäkiselle ei tie taida taaskaan oikein riittää!" Juoppo oli menossa kotiinsa päin horjuen tien laidalta toiselle. Raittiuskasvatusta implisiittisesti.
Toivossa on hyvä elää sanoi jo lapamatokin mutta kun toivo kuoli siirtyi lapamato uskoon.