Olen ollut yhteydessä erään naisen kanssa.
Olemme jutelleet tuntikausia puhelimessa, viestittelemme useita kertoja päivässä. Ihastusta on ilmassa molemmin puolin.
Mutta. Se suuri mutta. Hän olisi valmis tulemaan tapaamaan heti tai pyytämään minua luokseen.
Ja siinä on se mutta.
Mitä jos hän ei pidäkkään minusta, ulkonäöstäni.
Mietin jo, että lopetanko jotenkin koko yhteydenpidon. En millään tahtoisi. Fiilis on aivan mielettömän hyvä.
Kauheaa tällainen.
Olemme jutelleet tuntikausia puhelimessa, viestittelemme useita kertoja päivässä. Ihastusta on ilmassa molemmin puolin.
Mutta. Se suuri mutta. Hän olisi valmis tulemaan tapaamaan heti tai pyytämään minua luokseen.
Ja siinä on se mutta.
Mitä jos hän ei pidäkkään minusta, ulkonäöstäni.
Mietin jo, että lopetanko jotenkin koko yhteydenpidon. En millään tahtoisi. Fiilis on aivan mielettömän hyvä.
Kauheaa tällainen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihastumiseen ja rakastumiseen kuuluu aina jonkunlainen epäröinti tyyliin "Tykkää - ei tykkää", tämähän on iankaikkisen vanha juttu. Jos kuitenkin mitään mielii saada, on pakko uskaltaa olla haavoittuvainen. Aina on mahdollista, että tulee torjutuksi, mutta ei haavekuplassa eläminenkään ole mistään kotoisin pitkän päälle. Rohkaistu vaan! Yhtä hyvin ihastuksesikin voi ajatella samoin susta ja jännittää. Antakaa toisillenne mahdollisuus!
mulla ainakin on huono kokemus asiasta, tutustuin ulkomaalaisella palstalla yhteen tyttöön ja välillemme syntyi syvä ystävyys kuukausien saatossa, ja mähän menin häneen ihastumaan pelkkien kuvien perusteella ja hänkin aina vastasi mulle siihen sävyyn että tykkäisi musta. jaoimme syvimmätkin mietteemme, kerroimme toisillemme myös kaikkea sellaista mikä näin jälkikäteen hävettää, esim. fetissit ja tollaset ja puhuimme keskenämme lempeitä ja tuhmiakin. useampaan otteeseen toivoin hänet mielessäni sänkyyn viereeni. sitten hän kerran tuli mun luo viikoksi käymään ja kaikki muuttui, käyttäydyimme ekoina päivinä ihan normaalisti ja hengasimme kuin ketkä tahansa kaverit keskellä keskustaa, sitten menimme baariin jonne mun siskotkin tuli. se tyttö oli kännissä mennyt mun siskolle mun selän takana selittämään, että enkai minä vaan ole häneen ihastunut tai muuta koska häntä ei kiinnosta tippaakaan, kuulemma täysverinen hetero. mun sisko sitten tietty mulle sen jutun kertoi, enkä ikinä ole tuntenut itseäni loukattavan vastaavalla tavalla. hän monesti on tullut mulle anteeksipyyntöä piipittämään, mutta eipä ole enään auttanut. olemme edelleen jonkinasteisissa väleissä, mutta joka ikinen kerta kun hänen kanssaan juttelen, mulle tulee tosi paha mieli, en koskaan enää pysty luottamaan häneen samalla tavalla kuin ennen hänen tapaamistaan, joka pilasi kaiken. nykyään olen lähinnä ahdistunut koko ihmisestä, kun hän tietää musta kaikki intiimitkin jutut. en ikinä enää sorru vastaavanlaiseen.
Miksi lopettasit yhetydenoton ? Tietysti katsot voiko tuosta jotain tulla ! Enemmän se jää kaihertamaan mieltä jos et edes yritä.
Olet oikeassa. Jos en edes tapaisi, sekäs vasta harmittaisi.