Ylen kampanja haluaa saada Suomen paremmaksi paikaksi asua . Näitä ehdotuksia tuli 850, pienistä arjen teoista suuriin näkemyksiin, monia jokaisen ihmisen ulottuvilla olevia mahdollisuuksia vaikuttaa yhteiseen hyvään. Tässä muutamia poimintoja : yhteisöllisyys, liikunta, taide, luonto, kotimaisten tuotteiden ostaminen, hyvä johtajuus, hiljaisuus, nettivapaa päivä, hymy ja silmiin katsominen, yhteisiä aterioita, Suomesta paras maa myös kuolla.
Yhteisöllisyydestä on jo vuosikausia puhuttu, mutta eikö se tahdo meille suomalaisille luontua, kun tarvitsemme yksityisyyttä ja tilaa konkreettisestikin ympärillemme, omillaan pärjäämistä arvostetaan. Suomalainen sisu on paljolti sitä, että apua ei hevin pyydetä, koetetaan sinnitellä ihan turhaankin mahdollisimman pitkään omin voimin. Kuitenkin lämpimät , vastavuoroiset ihmissuhteet ovat onnellisen elämän peruspilari. Suomenruotsalaisten yhteisöllisyydestä voisi ottaa oppia suvun , eri sukupolvien, kyläyhteisön ja naapuruston keskinäisestä tuesta. Tarvitaanko kaikkeen auttamiseen viranomaisia ja sosiaalitointa, tavalliseen huolenpitoon kykenee ilman ammattitutkintoja ja virkojakin. Byrokratia torppaa tosin monia hyviä juttuja, kuten hygieniapassin vaatiminen yhteiseen ruuanlaittoon.
Eilen esiintyi aamutelkkarissa filosofi, tutkija Frank Martela, joka puhuu hyvän elämän puolesta.Hänellä on sana suhdelo yksilön vastapainona. Yksilön oikeudet ja vapaudet tuntuvat aina menevän yhteisen edun edelle. Martela haluaa nostaa positiiviset ilmiöt ainaisen masennuksen ja stressin tutkimisen rinnalle.
Mitähän eväitä surullisen kuuluisa 700 000 euroa maksanut filosofi Pekka Himasen tulevaisuusraportti on tähän ankeaan aikaan antanut ? Siinähän arvokas elämä nostettiin arvoksi ylitse muiden. Kestävä kasvu oli tavoitteena myös, mutta milloinkahan se kasvu mahtaa alkaa, ei ole liioin havaittavissa taloudellista eikä henkistä kasvua.
Media keskittyy paljolti negatiivisten asioiden uutisoimiseen, mutta näitä valoisia nakemyksiäkin tuodaan sntään esiin.
Yhteisöllisyydestä on jo vuosikausia puhuttu, mutta eikö se tahdo meille suomalaisille luontua, kun tarvitsemme yksityisyyttä ja tilaa konkreettisestikin ympärillemme, omillaan pärjäämistä arvostetaan. Suomalainen sisu on paljolti sitä, että apua ei hevin pyydetä, koetetaan sinnitellä ihan turhaankin mahdollisimman pitkään omin voimin. Kuitenkin lämpimät , vastavuoroiset ihmissuhteet ovat onnellisen elämän peruspilari. Suomenruotsalaisten yhteisöllisyydestä voisi ottaa oppia suvun , eri sukupolvien, kyläyhteisön ja naapuruston keskinäisestä tuesta. Tarvitaanko kaikkeen auttamiseen viranomaisia ja sosiaalitointa, tavalliseen huolenpitoon kykenee ilman ammattitutkintoja ja virkojakin. Byrokratia torppaa tosin monia hyviä juttuja, kuten hygieniapassin vaatiminen yhteiseen ruuanlaittoon.
Eilen esiintyi aamutelkkarissa filosofi, tutkija Frank Martela, joka puhuu hyvän elämän puolesta.Hänellä on sana suhdelo yksilön vastapainona. Yksilön oikeudet ja vapaudet tuntuvat aina menevän yhteisen edun edelle. Martela haluaa nostaa positiiviset ilmiöt ainaisen masennuksen ja stressin tutkimisen rinnalle.
Mitähän eväitä surullisen kuuluisa 700 000 euroa maksanut filosofi Pekka Himasen tulevaisuusraportti on tähän ankeaan aikaan antanut ? Siinähän arvokas elämä nostettiin arvoksi ylitse muiden. Kestävä kasvu oli tavoitteena myös, mutta milloinkahan se kasvu mahtaa alkaa, ei ole liioin havaittavissa taloudellista eikä henkistä kasvua.
Media keskittyy paljolti negatiivisten asioiden uutisoimiseen, mutta näitä valoisia nakemyksiäkin tuodaan sntään esiin.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Suomenruotsalaiset elävät pitempään ja terveempinä. Syynä on varmaan korkeampi tulotaso ja koulutus. Rikkailla säätiöillä on rahaa myös terveyden edistämiseen, esim. Folkhälsan.
Tätä selitetäänkin usein bättre folk -käsitteellä. Mutta näitä tutkimuksia on tehty Itä-Uudellamalla ja Pohjanmaalla Kokkola-Kiristiinankaupunki -vyöhykkeellä, jossa asuu suurinpiirtein yhtä paljon suomen- ja ruotsinkielisiä ja tulotaso sekä koulutus ovat molemmilla kieliryhmillä suhteelliset matalat. Ruotsinkieliset osallistuvat näillä alueilla enemmän yhdistystoimintaan, harrastavat yhdessä, ovat tekemisissä toistensa kanssa muutenkin paljon. Puhutaan sosiaalisesta pääomasta, johon kuuluu näitä aineettomia arvoja, kuten luottamus ja yhteiseen hiileen puhaltaminen, yhteisvastuullisuus. Monilla vähemmistöillä , kuten romaneilla ja maahanmuuttajilla, on perheyhteys ja vanhempien kunnioittaminen arvossaan, siinä olisi enemmistölle opittavaa. Toisaalta vähemmistöjen hyvinvointi on yleensä valtaväestöä matalampi, erojen tasoittaminen onkin hyvinvointivaltion tehtävä.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että Folkhälsanin toimintaa on ruohonjuuritasollakin, ja sen piirissä voivat kumpaakin kieltä puhuvat olla kielikylvyssä. Jumppa sujuu hyvin vuorottelemalla "komentokieltä". Samanlaiset surut ja ilot meillä on, kieli ei ole este kanssakäymiselle. Ruotsinkieliset osaavat nykyisin lähes kaikkialla hyvää suomea ja puhuvat sitä mielellään, suuri osa onkin täysin kaksikielisiä.
-lisempiä!
Suomenkielisellä Pohjanmaalla ollaan yhteisöllisiä jos missä! Kaikki perheitten suurimmat juhlat yhdessä koko yhteisön kanssa vietetään, niin häät kuin hautajaisetkin, ja kyläillään paljon.
Tuo on sitä ainaista aivopesua tuo sosiaalisen pääoman muka kuuluminen vain sille 4 %lle. Se on suuri valhe.
Verovapaat säätiöt sille ruotsalaisseudulle rahaa tuovat, ja ruotsalaisten itselleen juonimat erikoisoikeudet.
Suomenkielise pohjalaiset puolustivat maata viime sodassa, ja heitä kuoli rintamille suhteellisesti eniten.
He eivät kieltäytyneet ottamasta evakkoperheitä kotiinsa asumaan, vaikka sota-ajan kaikki muut vaikeudet jo kurittivat äitejä ja isiä raskaasti.
Positiivinen asenne elämiseen, kirjoituksista näkee ihmisluonteen ikävät asiat pulppuaa pintaan ainakin uutistisotsikoissa harvemmin niissä näet iloisia uutisia.
Jyrki Katainen tuon raportin Himaselta tilasi , sitten itse häipyi EUn huippuvirkaan kuin rotta uppovasta laivasta. Sieltä Brysselistä käsin on Katainen arvostellut Suomen talouden nykytilaa, eikö muista että hänen johdollaan Suomi velkaantui järkyttävää vauhtia. Ei siellä Brysselissäkään hyvin mene, kun pommit räjähtelee. En ole koko Himasen kirjasta mitään sen koommin kuullut, taisi olla tyhjää sanahelinää ja rahat meni kankkulan pohjattomaan kaivoon.
Minäkin koen Ramoona yhteisöllisyyden olevan voimavara, koen sitä läheisteni ulkopuolellanikin,...oikeastaan joka taholla :D Olen jo kotonani uudessa ympäristössäni, jossa kauppakeskuksen monet myyjätkin jo tunnistavat:D
Hiljainen on porraskäytäväni, saunailtoina näen vastaantulevan seinänaapurini, jonka perheen kanssa vaihdoin vuoroa. Pihalla tosin tulee joskus juteltua nyt kun ei pakkanen estä seisoskelemasta.
Uskon omankin mielen kykyyn poimia positiiviset signaalit asioista, viedä niitä eteenpäinkin,..ja ohittaa ikävät kommentit arvottomina,... saati nyt ihan rypeä niissä,.... Hyvää mieltä voidaan heijastaa hymyllä ja ystävällisyydellä, Se jo tekee elämän iloisemmaksi!
PS. Viileämpää olikin äsken ulkona, pesupulverin haku oli ajakohtaista, kun valkoinen popliinitakkini joutaa nyt pesuun. On tuo uusi Candy toisenlainen, kun on 14 min. ohjelma, 30 ja 59 vielä valittavina. Taidanpa valita 30 min:D, takille,...moikka
Joillakin ihmisillä on ainainen tarve mäkättää sellainen nainen oli entisen himani lähelläni. Tosi väsyttävää ja itse joutuu pitämään energioistaan kiinni että selviää kuivin jaloin kohtaamisista.
Juuri hiljan puhuimme mieheni kanssa tuosta median uutisoinnista, että miksi aina kaikki huono tuodaan korostetusti esiin! Kun koko maailman negatiiviset jutut tuodaan jatkuvasti esiin joka tuutista, niin masentuuhan siinä jo kaikki.
Varsinkin nuoriso on vielä sen verran herkkää, että kyllä niitä ilon lähteitäkin täytyisi etsiä!
Muuten, puhuttiin myös liiasta netin käytöstä, että se ei ole oikeaa elämää, jos
jatkuvasti netissä istuu.
Aivan totta, minä en ole paljon muuta kuin illalla käväisen, se riittää.
Yhteisöllisyys on hieno juttu ja maaseudulla sitä vielä jonkin verran on, jos loppuu jotku leipomatarpeet, niin naapurista saa avun, ja paljon muuta.
Totta on tuo maaseudun yhteisöllisyyden henki, taikka talkoohenki se kai lähinnä on.
Ihmiset on huomanneet, mikä turva ja hyvä mieli tulee tietoisuudesta, että apua on lähellä tarvittaessa.
Siihen onkin hyvä pyrkiä, aina on ystävälliset suhteet kanssaihmisiin olleet onnellistuttavia tekijöitä, samoin kuin niiden puute voi olla kipeä.
TV:tä en kovin paljon katso minäkään, mutta Emmerdal on tuttu jo 20 v. Ihan sydämellisesti piyi nauraa tänään Jimmyn yritys hurmata Nicolansa, ja tulihan se hymy sieltä vihdoinkin.
Hymyillään mekin tämän päivän hieman epäonnistuneelle escapadille, yritystä iloisempaan lähentymiseen oli luettavissa, mutta ei aina kukko puhkea laulamaan :D
Muuten hyvä päivä kaikkineen!
PS.
Ihana kuva Sinusta Ramoona :D Antaisit sen olla, ilohan on nähdä kenelle kirjoittaa! Minäkin voin ens'kerralla laittaa kasvokuvan näihin vaihtuviin kuviini.
Nettipaastosta on meilläkin keskusteltu lastenlasten kanssa, ja pitäähän isovanhempien olla esimerkkinä.
Lainaaminen naapureiden kesken oli lapsuuskodissa hyvin yleistä, milloin hiivaa, milloin sokeria, usein myös puhelinta ja joskus jopa kissaa hiirten pyydystykseen keittiöstä. Työnvaihtoa harrastettiin, äiti ompeli ja sai vaikka ikkunoiden pesun vastineeksi. Perinne on jossain määrin jatkunut, astioita ja tuoleja juhliin, viime viikolla naapuri pyysi rautakankea lainaksi, kun ei muistanut, mihin "hunttioman kelkkaan" ( eli hukkateille) syksyllä jätti omansa.
Kiitos Sinisirkku kohteliaisuudesta. Olkoon kuva paikoillaan , hiukan yli vuosi sitten sitten etelänmatkalla otettu. Kokeilin monia valokuvia, mutta en saanut kunnolla asetetuksi, päästä saattoi näkyä vain osa. Aika harvoin kirjaudun, siksi et ole ehkä kuvaa ennen huomannut. Jos Katleija lukee tämän, hänelle tiedoksi, etten pääse nörtteihin kirjautumaan, sp-osoite kai pitäisi uusia.
Voi että nauratti minuakin se Jimmy Tom Jonesina, siinä on karheanlutuinen mies ja Nicola kaikessa turhamaisuudessaan ja itsekkyydessäänkin on suorastaan symppis.
Paras suomi-teko ikinä olisi nykyisen hallituksen vaihto ja nykyisten hallituspuolueiden olemassaolon kieltäminen.
Toiseksi paras suomi-teko olisi siirtää siivelläeläjät ja muut suomenruåtsalaiset ahvenanmaalle ja irroittaa ahvenanmaa suomesta kokonaan. Siinä säästettäisin ne tarvittavat miljardit kertaheitolla.
Meitä eläkeläisiäkin jotkut tahot siivelläeläjiksi kutsuu, ja ketkä olisivat seuraavat , kun kielivähemmistöistä ja siivelläeläjistä on päästy eroon ? Vasenkätisistäkin koituu ylimääräisiä kuluja, kun pitää kouluihin ostaa kahdenlaisia saksia.
Pakkosiirrosta saarelle on Suomella kokemusta, joten ideasi ei ihan ennenkuulumaton ole. 1600- ja 1700-luvuilla leprapotilaita vietiin Nauvon kunnassa sijaitsevalle Seilin saarelle eristyksiin muusta maailmasta. Paluu oli mahdoton, ruumisarkkulaudat piti potilaiden viedä mennessään. Kun spitaali alkoi kadota, saaresta tehtiin houruinhoitola, vanhoja ja vaivaisia sinne myös toimitettiin pois parempien ihmisten silmistä. Olot olivat vankilamaiset ja epäinhimilliset. Uusi iso pytinki rakennettiin , ja se toimi mielisairaalana 1960-luvulle asti, toki hoito ajanmukaistui ja jossain määrin inhimmillistyi ajan mittaan. Seilissä on vieläkin pieni kirkko ja hautausmaa muistuttamassa noista ajoista, uskomattoman surullinen henki ja tunnelma valtaa siellä kävijän mielen. Mielisairaalarakennus toimii nyt Saaristomeren tutkimuslaitoksena.
Olimme katsomassa Turun ruotsalaisessa teatterissa näytelmän noista Seilin saaren tapahtumista ja
karkoitetuista asukkaista muutama vuosi sitten.
Oli vaikuttava esitys!
Olen lukenut vain kirjoista ja nähnyt TV:ssä senaikaista elämänmenoa tuolta Seilistä. Ahdistavalta tuntuu tuo lopullisuus sinne joutuessaan, joskin varmaan yhteisö toimi ystävyyssuhtein potilaiden kesken sielläkin.
Esi-isistäni eräs on ollut Seilin saaren pappina, mutta mitään virallisia dokumenttejä lukuunottamatta, ei ole suvulle säilynyt.
Tänään oli käytettävä hyväkseen K-kaupan jauhelihatarjous kun tein kaalilaatikkoa suuremman satsin pakastimeen. Vieläkin on hieman kaalinkäryä sisällä, ilta on jo viilentynyt senverran , etten voi pitää parvekkeen ovea auki pidempään.
Onkin jo varhaiskaalia Unkarista, pienen kerän ostin, mutta pääosin kotimaan tiukasta valkokaalista suikaloin.
Neeasa, varmasti koskettava tuo esitys, varsinkin kun se on kansamme heikkojen ja hyljeksittyjen todellisuutta , eikä edes kovin kaukaista historiaa. Johonkin teatteriesitykseen on liitetty tämä Jenni Vartiaisen "Seiliin soudetaan".
https://www.youtube.com/watch?v=SL88tyvpvr4
Seilin sääksikamera on monen vuoden ajalta tutustuttanut suomalaisia upeaan kansallisaarteeseemme Saaristomereen. Olen aina lukenut ihastuneena Sinisirkun kuvauksia mökkielämästä siellä, me siellä olemme veneilleet muutaman vuosikymmenen, nykyisin lähisaaristo riittää meren kaipuuseen.
http://saaristomeri.utu.fi/osprey/
Toit kaipuun nyt saaristoon! Tänä kesänä lupauduin pojanpojan saarelle muistelemaan alkuvuosiamme siellä:D
Nyt aion katsoa TV 5 Gregori Peck'in roolittaman rikoselokuvan, mutta en voi vastustaa linkittää:
Maunu Kuusiston laulamaa Heijastusta!
https://www.youtube.com/watch?v=eiRp3KcCKs0
Me espoolaiset olimme viettämässä isolla joukolla lomaa Turun Kakskerrassa, ja sieltä teimme päiväretken Seilin saarelle.
Muutamia vuosia on siitä jo kulunut, ja muistan lähinnä vain matkan varrella monet laulamamme laulut laivan kannella ja pysähtyessämme ne saaristolaispöydän runsaat ja maukkaat antimet, (lounas oli tilattu valmiiksi).
Kun vihdoin olimme saarella niin sieltä muistan kirkon ja hautausmaan.
En enää tarkkaan muista miksi ne tytöt sinne joutuivat, olivatko he seksisuhteittensa takia kirkon tuomitsemia vai mikä vika heissä pappien mielestä oli.
Meidän laivamatkamme tuttujemme kanssa oli aivan ihana, oli alkukesän lämmin päivä.
Suomenkieliset ovat yhteisölisempiä!
Suomenkielisellä Pohjanmaalla ollaan yhteisöllisiä jos missä!
Kaikki perheitten suurimmat juhlat yhdessä koko yhteisön kanssa vietetään, niin häät kuin hautajaisetkin, ja kyläillään paljon.
Tuo on sitä ainaista aivopesua tuo sosiaalisen pääoman muka kuuluminen vain sille 4 %lle. Se on suuri valhe.
Verovapaat säätiöt sille ruotsalaisseudulle rahaa tuovat, ja ruotsalaisten itselleen juonimat erikoisoikeudet.
......
Suomenkieliset pohjalaiset puolustivat maata viime sodassa, ja heitä kuoli rintamille suhteellisesti eniten.
He eivät kieltäytyneet ottamasta evakkoperheitä kotiinsa asumaan, vaikka sota-ajan kaikki muut vaikeudet jo kurittivat äitejä ja isiä raskaasti.
Häh, Suomalaisilla on samat oikeudet, älä höpsi turhia.
Tutkimuksessa kai keskityttiin paljolti siihen, missä määrin osallistutaan järjestö- ja harratustoimintaan, toki yhteisöllisyys on paljon muutakin , eikä se ole ruotsinkielisten "etuoikeus". Yhteisöllisyyttä vaalitaan myös suomenkielisissä kylissä, halutaan pitää ne elinkelpoisina ja vireinä, hyvinä kaikenikäisille elää ja asua. Työpaikat keskittyvät paljolti isoihin kasvukeskuksiin, sukujen jäsenet joutuvat hajautumaan ympäri maata. Ystävyyskin on yhteisöllisyyttä, vaikka sanotaankin, että veri on vettä sakeampaa.
Maan puolustaminen ei kieleen liittynyt, ruotsinkielisten seurakuntien hautausmailla on sankarihautoja siinä missä muuallakin. Tilastoja en ole nähnyt enkä halua mitään maakuntaa nostaa tässä asiassa mihinkään erityisasemaan.
Evakkojen asuttaminen oli valtava ponnistus koko maalle. Kävin lukemassa Wikipediasta, mitä siellä kerrotaan.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Siirtoväki
On luonnekysymyskin, miten yhteisöllinen haluaa olla, viihtyykö porukoissa vai yksin, joillekin riittää yksi hyvä ystävä. Itse olen ison perheen lapsi, suuren suvun jäsen ja lastenlapsia on kahdeksan. Sukuyhteyksistä syntyy jo yhteisöllisyyttä, lisäksi harrastan säännöllisesti ja pidän yhteyttä entisten pitkäaikaisten työkaverieni kanssa. Naapuruussuhteita olen aina vaalinut mahdollisuuksieni mukaan, se on osa elämänlaatua. Nautin myös siitä, että saan vetäytyä yksin ajatusteni kanssa puutarhan lehtimajaan tai vaikkapa metsäkävelylle . Jos olisin nuorempi, tekisin matkojakin yksin juuri minua kiinnostaviin kohteisiin . Nauttisin tuntemattomien ihmisten katselusta katuvilinässä , istuskelisin satumaisimpien puistojen penkeillä, valitsisin kaikkein kiehtovimman kahvilan, mietiskelisin vanhan katedraalin holvien alla hämärässä.
Kivaa päivää, aurinko paistaa ja ihmiset liikkuvat ulkosalla. Hymyillään yhteisöllisesti tuntemattomillekin .:)