Mikä ero grafiikkatöissä

Taidegrafiikan teos aina numeroidaan ja signeerataan. Merkintöjä on monia.

Yleensä vedoksessa, kuvan alla vasemmalla on jokin numerointi kuten 20/50. 20 tarkoittaa työn kappalenumeroa ja 50 vedossarjan suuruutta.
Jos numeroa ennen on merkintä t.p.l´a , tarkoittaa se "taiteilijan vedostama". Lyhenne tulee ranskasta, on jotain tirée par l´artiste, tai jotain.
Kun on pelkkä tuo numerointi, vedos saattaa olla ammattivedostajan ottama. Saattaa myös olla, ettei taiteilija paljasta itseään vedoksen tekijäksi.
Jos käytetään merkintää e.a. silloin kyseessä on taiteilijan oma sarja. Tarkoittaa sitä, että tuon 50 vedoksen lisäksi on laatoista otettu vielä taiteilijan omaan käyttöön pieni sarja. Yleensä se on 10% pääsarjasta. Näitä vedoksia taiteilija yleensä antaa lahjaksi tai myy minne huvittaa.
Jos taiteilijalla on kustantaja, joka maksaa sarjan tekemisen kulut, on e.a. -sarja osa taiteilijan saamaa korvausta.
Kirjaimet tulee jostain sellasesta että edit l´artiste. a.p. on artist proof ja tarkoittaa samaa e.a:ta eli suomeksi joskus t.v:tä eli taiteilijavedosta.
Ja vielä: t.v. voi olla ja useimmin on myös työvedos. Sellainen kuva otetaan, kun kattellaan miten laattojen teko edistyy. k.v. on koevedos ja siinä laatat ovat valmiit, mutta kuvan värisävyjä säädetään vielä.
H.C. kappale on myynnin ulkopuolella oleva. Se on arkistokappale, jollainen jää sekä taiteilijalle, että kustantajalle. Yksi tai kaksi kappaletta kummallekkin. H.C. tosiaan on vain muisto tehdystä työstä. Näitä ei pitäisi olla missään myynnissä. Jos on niin pyydä se ilmaseksi tai kaupanpäälle!

Hyvän tavan mukaan vedokset tulisi numeroida.
Jos numerointia ei käytetä, herää epäilys, että vedoksia on kaupan satamäärin. Ja niin se vielä tuntuu olevan, että ne vedokset joita ei ole kunnolla dokumentoitu, on sellaisilta tekijöiltä jotka samalla vanhalla kuvallaan tahkoaa rahaa. Kun se on niin kiva kuva ja kaikki sen haluaa, vaikka siitä jo 400 kpl on otettu -eikä niin että ostajat sen tietäisi.

Eli kaikki "kakkossarjat", vedokset joiden numeroinnin edessä on roomalainen kakkonen, joskus jopa kolmonen, on sitä rahan painamista. no, onhan sekin jotain, että taiteilija kertoo roomalaisella merkinnällä, että teoksesta otetun jo ties kuin monta sarjaa.
Se asiakas joka ensimmaäisestä sarjasta osti, tuskin tietää asiasta ja on tullut puijatuksi.

E.A. sarja tulisi numeroida, kuten h.c:t, t.v:t, k.v:t ja vielä P.P:t eli vedostajan vedokset, jonka vedostaja saa palkkiokseen vedostustyöstään, yhden kappaleen kukin teosta tehnyt vedostaja.

Jos on puutteellisia vedosmerkintöjä kaupan jossakin, pyydä kauppiaalta selitystä! Kysy, mistä tiedät, montako vedosta on myynnissä.
Ja vielä, älä osta numeroitua postikorttia tai julistetta aitona grafiikanlehtenä. Grafiikan sarjat ovat yleensä pieniä. 100 on jo iso sarja! Yleensä sarjat ovat 30-60 kpl. Ja isoissa työläissä töissä ehkä kolme!
Kyllä, suomalaisissa taiteilijoissa on myös helppoheikkejä, jotka signeeraavat postikortteja ja pyytävät siitä sitten 60 €. Vaikka mikä tahansa kuva on signeerattu ja numeroitu, ei se tee siitä grafiikkaa.
Jos et kunnolla tunne grafiikkaa, osta sitä vain luotettavista paikoista. Luotettavin on taiteilija itse tai Graafikkojen liiton G-galleria Hki:ssä.

Hinnoissa ei pidä olla eroa. Kumpikin yhtä arvokas!
Vedos on synonyymi grafiikanlehdelle.

mitä tarkoittaa C.Ccxaprhnj 1918