Uskotteko että elämä jatkuu

Haluan uskoa. Ehkä joku toinen ulottuvuus tms kun jotkut tutkijat arvelee että universumeitakin on useita kerroksittain.

Hän, palat HELVETIN TULESSA.

josolet kirjoitti:

Hän, palat HELVETIN TULESSA.

Eipä taida olla meidän käsissämme, kuka muuttaa helvettiin.

EiOlevaltameillä kirjoitti:

Eipä taida olla meidän käsissämme, kuka muuttaa helvettiin.

Ottaa arkkuus hepeneesit mukaan?

Empä tiijä. Jonkun jännitävän dekkarin voisin ottaa ja jotain purtavaa tuomiota ootellessa. Hyvää musaa. Entäpä sinä?

Edellin kirjoitti:

Empä tiijä. Jonkun jännitävän dekkarin voisin ottaa ja jotain purtavaa tuomiota ootellessa. Hyvää musaa. Entäpä sinä?

Luulet, otan raktorista lähtien, puimakoneeseen.

nomitäs kirjoitti:

Luulet, otan raktorista lähtien, puimakoneeseen.

Mitäs meinaat alkaa taivaassa viljelemään? Vai helvetin tuliperäisessä maassako ajattelit?

Mitteenottais kirjoitti:

Mitäs meinaat alkaa taivaassa viljelemään? Vai helvetin tuliperäisessä maassako ajattelit?

Helevetin tulisia paprikaa, punaista.

Uskotko, ettei kuoleman jälkeen ole elämää, koska sitäkään ei ole pystytty todistamaan?

Ehkä tullaan joskus todistamaan. Eihän kukaan uskonut aikoinaan, että maapallo on pyöreä. No sekin pystyttiin jossain vaiheessa todistamaan.

Onhan se nyt ikävää jos joutuu vaikka ikuisesti kärventymään liekeissä kuolemansa jälkeen :D

Kuka voi kertoa, mikä liittyy ikävään? Miten rajataan ihmisen kokemus ikävästä.

Rakas vaarini kuoli reilu vuosi taaksepäin ja isäni kertoi nähneensä samankaltaista unta omasta isästään hieman tämän kuoleman jälkeen. Vaarini oli hyvinvoiva ja täynnä rauhaa. Ei sanonut mitään, vain hymyili.
Itse olin tullut uskoon hieman ennen vaarini kunnon romahtamista, tiesin ettei hän ollut elävässä uskossa joten hätä hänen sielusta oli suuri ja rukoilin asiasta ahkerasti. Isäni kertoi että vaari oli hänelle sairaalassa todennut kuinka "ylhäältä on tänne alas niin pitkä matka". Vaarini oli ilmeisesti ns. irronnut kehostaa muutamaan otteeseen, eikä olisi halunnut palata vaivaiseen kehoonsa. Isäni vielä tarkisti ettei vaaria ollut siirretty vain ylemmänsä sairaalan kerroksesta alempaa, mutta näin ei ollut. Saimme vaarin sairaalasta jouluaatoksi yhdessä perheeni kanssa joulua viettämään. Vaarini muuten näytti luonnollisesti todella väsyneeltä, mutta hänen silmissään oli erilainen loiste. Hän oli tyyni, läsnä, mutta samalla jossain muualla. Vaarini siirtyi ikuisuuteen vain muutama päivä sairaalaan palauttamisen jälkeen. Itse en päässyt paikalle mutta perheeni mukaan vaari ikäänkuin lipui pois. Lähtö oli kuulemma todella kaunis. Toki sain tiedon että lähtö lähellä ja samaan aikaan toisaalla itkin Jumalalle räät poskilla, tunsin Hänen läsnäolonsa voimakkaana ja yhtäkkiä itkuni lakkasi kuin seinään. Sitten ymmärsin että nyt siirryttiin pois tästä ajasta. En ole pystynyt juuri suremaan vaarini puolesta tämän jälkeen. :)

ajastaikuisuuteen kirjoitti:

Rakas vaarini kuoli reilu vuosi taaksepäin ja isäni kertoi nähneensä samankaltaista unta omasta isästään hieman tämän kuoleman jälkeen. Vaarini oli hyvinvoiva ja täynnä rauhaa. Ei sanonut mitään, vain hymyili.
Itse olin tullut uskoon hieman ennen vaarini kunnon romahtamista, tiesin ettei hän ollut elävässä uskossa joten hätä hänen sielusta oli suuri ja rukoilin asiasta ahkerasti. Isäni kertoi että vaari oli hänelle sairaalassa todennut kuinka "ylhäältä on tänne alas niin pitkä matka". Vaarini oli ilmeisesti ns. irronnut kehostaa muutamaan otteeseen, eikä olisi halunnut palata vaivaiseen kehoonsa. Isäni vielä tarkisti ettei vaaria ollut siirretty vain ylemmänsä sairaalan kerroksesta alempaa, mutta näin ei ollut. Saimme vaarin sairaalasta jouluaatoksi yhdessä perheeni kanssa joulua viettämään. Vaarini muuten näytti luonnollisesti todella väsyneeltä, mutta hänen silmissään oli erilainen loiste. Hän oli tyyni, läsnä, mutta samalla jossain muualla. Vaarini siirtyi ikuisuuteen vain muutama päivä sairaalaan palauttamisen jälkeen. Itse en päässyt paikalle mutta perheeni mukaan vaari ikäänkuin lipui pois. Lähtö oli kuulemma todella kaunis. Toki sain tiedon että lähtö lähellä ja samaan aikaan toisaalla itkin Jumalalle räät poskilla, tunsin Hänen läsnäolonsa voimakkaana ja yhtäkkiä itkuni lakkasi kuin seinään. Sitten ymmärsin että nyt siirryttiin pois tästä ajasta. En ole pystynyt juuri suremaan vaarini puolesta tämän jälkeen. :)

Voi miten kaunis ja lohduttava kertomus ja varmasti myös kokemus :) Olen miettinyt että ehkä kaikkien jotka vain kykenevät pitäisi tehdä joku pyyteettömän hyvä teko ennen kuolemaansa ja kokea joku ihana asia että voi lähteä tietäen ettei ole täysin epäonnistunut, niin ettei jää mihinkään tämän ja toisen todellisuuden rajamaille rauhattomaksi hengeksi.

ajastaikuisuuteen kirjoitti:

Rakas vaarini kuoli reilu vuosi taaksepäin ja isäni kertoi nähneensä samankaltaista unta omasta isästään hieman tämän kuoleman jälkeen. Vaarini oli hyvinvoiva ja täynnä rauhaa. Ei sanonut mitään, vain hymyili.
Itse olin tullut uskoon hieman ennen vaarini kunnon romahtamista, tiesin ettei hän ollut elävässä uskossa joten hätä hänen sielusta oli suuri ja rukoilin asiasta ahkerasti. Isäni kertoi että vaari oli hänelle sairaalassa todennut kuinka "ylhäältä on tänne alas niin pitkä matka". Vaarini oli ilmeisesti ns. irronnut kehostaa muutamaan otteeseen, eikä olisi halunnut palata vaivaiseen kehoonsa. Isäni vielä tarkisti ettei vaaria ollut siirretty vain ylemmänsä sairaalan kerroksesta alempaa, mutta näin ei ollut. Saimme vaarin sairaalasta jouluaatoksi yhdessä perheeni kanssa joulua viettämään. Vaarini muuten näytti luonnollisesti todella väsyneeltä, mutta hänen silmissään oli erilainen loiste. Hän oli tyyni, läsnä, mutta samalla jossain muualla. Vaarini siirtyi ikuisuuteen vain muutama päivä sairaalaan palauttamisen jälkeen. Itse en päässyt paikalle mutta perheeni mukaan vaari ikäänkuin lipui pois. Lähtö oli kuulemma todella kaunis. Toki sain tiedon että lähtö lähellä ja samaan aikaan toisaalla itkin Jumalalle räät poskilla, tunsin Hänen läsnäolonsa voimakkaana ja yhtäkkiä itkuni lakkasi kuin seinään. Sitten ymmärsin että nyt siirryttiin pois tästä ajasta. En ole pystynyt juuri suremaan vaarini puolesta tämän jälkeen. :)

Sinulla oli suuri huoli: "...ettei hän ollut elävässä uskossa joten hätä hänen sielusta oli suuri ja rukoilin asiasta ahkerasti. "

Itse uskon, ettei ihmisen uskolla tai uskomattomuudella ole väliä; väliä on korkeintaan sillä, miten elämänsä aikana toimii, ja loppujen lopuksi väärinkin toimineita kohtaa armo. Eihän se muuten mikään armo olisikaan :).

Luepa kirja "Koskettava kokemus", sen ovat kirjoittaneet Bill ja Judy Guggenheim. Siinä on todella monta tavallisten ihmisten kertomaa omakohtaista kokemusta, joissa ajasta ikuisuuteen siirtynyt läheinen on näyttäytynyt tai ollut läsnä, osa kertojan valveilla ollessa mutta osa juuri unessa vieraillen. Moni jakaa saman minkä sinä: että kuollut henkilö on nuoremman ja terveemmän oloinen, ja valtaosasta huokuu rauha ja levollisuus. Mukana on sekä "tosiuskovien" että ateistien ja kaikkien siltä väliltä kertomuksia. Siinä on kuolleitakin ihan vauvasta vaariin... liikuttavia kertomuksia, monta kertaa tuli kyynel silmään.

Tieteeåde todistaa tuon, että kaikki ei näy meille. Emme näe esim. Hiukkasia, joilla voi olla mielenkiintoisia ominaisuuksia. On mielenkiintoista ajatella, että kaikki se materia, jota täällä on, on ollut alusta asti. On ollut meneisyydessä ja on oleva tulevaisuudessa.

Eihömppääkaikki kirjoitti:

Tieteeåde todistaa tuon, että kaikki ei näy meille. Emme näe esim. Hiukkasia, joilla voi olla mielenkiintoisia ominaisuuksia. On mielenkiintoista ajatella, että kaikki se materia, jota täällä on, on ollut alusta asti. On ollut meneisyydessä ja on oleva tulevaisuudessa.

Totta muuten tuo. Eihän me nähdä myöskään sähkövirtaa, tai radioaaltoja, tai magneettikenttää... Miksei voisi olla muutakin, jota emme näe. Toisaalta itselläni on muutama kokemus, joissa jokin muu kuin fyysisenä pitämämme maailma on välittänyt minulle "tietoa".

Minulla on pari ystävää, jotka tiukasti uskovat siihen, että kun ihminen (tai eläin) kuolee, kaikki vain päättyy, eikä mitään enää ole. Heillä on tietenkin täysi oikeus näkemyksiinsä, mutta joskus minua huvittaa ajatukseni "tulette vielä yllättymään" :)

Minulle on myös kerran välitetty tietoa. Hukkasin yhden tärkeän tavaran tai yksi hankala ihminen otti sen minulta ja lähti se kädessä ulko-ovea kohti ja aikoi hävittää kyseisen tavaran. Olin surun murtama ja ahdistunut, kun kuulin äänen " Se ei ole hukassa, se on siellä ja siellä paikassa" Ajattelin, ettei se voi olla. Menin kuitenkin sinne paikkaan ja ojensin käteni korkealle ylös, johon en ylettänyt näkemään ja käteni osui suoraan kyseiseen esineeseen. Ihan ihme asia! Miten on selitettävissä vaisto?

Suojassamyrskyjen kirjoitti:

Minulle on myös kerran välitetty tietoa. Hukkasin yhden tärkeän tavaran tai yksi hankala ihminen otti sen minulta ja lähti se kädessä ulko-ovea kohti ja aikoi hävittää kyseisen tavaran. Olin surun murtama ja ahdistunut, kun kuulin äänen " Se ei ole hukassa, se on siellä ja siellä paikassa" Ajattelin, ettei se voi olla. Menin kuitenkin sinne paikkaan ja ojensin käteni korkealle ylös, johon en ylettänyt näkemään ja käteni osui suoraan kyseiseen esineeseen. Ihan ihme asia! Miten on selitettävissä vaisto?

Mulla nousi käsivarsissa karvat pystyyn kun luin tuon!

https://www.youtube.com/watch?v=J8fFVOoqepc

Elämä on trippi.