70-luvun grilli keittiöön

Appiukon mökillä ollaan käytetty samanlaista ja vielä elävien kirjoissa ollaan. Mutta laitteen sähköturvallisuus ei varmasti ole nykyajan tasolla. Vikavirtasuojaa kannattaa käyttää.

Jos siinä on johto ja pistotulppa ehjä ja laite toimii, ei ole mitään syytä epäillä sen turvallisuutta.

Jos et osaa itse vaihtaa johtoa ja pistoketta sekä mitata eristysvastusta, niin vie laite sähköliikkeeseen. Toki johdon vaihtaminen maksaa, mutta antaa mielenrauhan.

Tollanen acosta unohtu meillä päälle 90-luvulla, onneksi oli porukkaa himassa. Oli tulipalo lähellä.

Vanhemmilla tuommonen ollut mökillä käytössä vuosikymmeniä. Grillinä yllättänkin toimiva eli riittävän tehokas, ja rakenne niin yksinkertainen että lienee ikuinen sen puolesta.
Mutta sitten ne miinuspuolet eli ulkokuori kuumenee polttavaksi, termostaattisuojausta ei muistaakseni ole eli jos unohtuu päälle voi käydä huonosti, ja vielä itäsaksanaikaiset sähköturvallisuuskäytännöt ovat kysymysmerkki.

vanha ketju mutta juuri entisöin Acosta-grilliä. Samoin kuin nakkisodan aikaisissa leivänpaahtimissa kun ei ole minkäänlaisia termostaatteja eikä edes virtakytkimiä käytän pistorasiaan liitettäviä virtakytkimiä. Paljon helpompi, nopeampi ja tyylikkäämpi tapa sammuttaa virta. Ja onhan niissä valo joka palaa että ei jäisi virta laitteeseen. Näissä vaan pitää katketa molemmat pistokkeen nastat ts. ettei kytkin katko pelkkää nollaa ja jää vielä vaikkapa vaihe kuoreen......suojakosketinta sen sijaan eivät katko. On siis edes yritetty tehdä turvallisiksi. Vastustan kertakäyttökrääsää joka tahallaan tehty huonoksi ja hajoamaan niin ettei voi korjata, siksi elvytän ja vaalin vanhoja laitteita jotka tehty ylpeydellä (tai aatteen palolla....). Itävehkeet vissiin tehtiin vähän siihen malliin että olisi häpeällistä ostaa länkkäreitä joten ne ajateltiin sukupolvien ylittäviksi (mikä tietenkin kolaroi jälkimarkkinat). Silti, joku vaiva ja bensatippa menee hakea alvariinsa uutta vaikka olisi halpaakin.