Keväisestä päivästä

Tekisin. En ensinnäkään koskaan vilkaisisikaan tänne. Kaikki muuten melkein hyvin, paitsi.

Paljonkin

Riippuu tilanteesta. Varmasti on vaihtoehtoja tehdä jotain mistä tulisit onnellisemmaksi. Mikä sun pään niin painuksiin on saanut?

Menkää pyöräilemään :) Raikasta ilmaa... ehkä pysähtyy jonnekin juttelemaan ihmisten kanssa ja käy jossain ehkä kahvilla tai muulla ravinnepitoisella välipalalla...

Minäkin lähden heti kun vain pystyn tekemään tuota.

Ajattelen, että vaikka olisin tehnyt toisin, olisiko se ollut parempi vaihtoehto, se olisi voinut olla vaikka huonompi. Ei voi jälkikäteen tietää, miten olisi käynyt. On sellaisia asioita, jotka ärsyttää tosissaan ja ottaa päästä, mutta jos olisin tehnyt toisin, olisinko edes hengissä enää. Mistä sitä voi tietää. Olen tullut siihen tulokseen, ettei auta katuminen. Sitä on sillä hetkellä tehnyt päätöksensä oman tilanteensa mukaan.

Puhuisin enemmän, kirjoittaisin vähemmän. Vaihtaisin koko elämänkin jos annettaisiin. En osaa nyt piristää kun itsekin toivoisin myrskynharmaata taivasta ja kaatosadetta - aurinko tuntuu kuin ilkkuvan mielentilalleni. Kaikki on niin sekavaa ja auki.

Nyt yhteinen ryhmähali! !!!!!!!! AUTS! kuka puristi pyylystä?

Jos kokee tehneensä oikein silloin se todennäköisesti on oikein

Tottakai jokainen päivä ihminen voi muuttaa päätöksiään, esimerkiksi sotilasvala: jokainen päivä voit muuttaa mielesi ja peruuttaa antamasi sotilasvalan ilmoittamalla vain:

"Muutin mieleni". Muissakin asioissa aina voi muuttaa mielensä, ei elämä Suomen Valtiossa mitään Hitlerin tai Stalinin Diktatuuria kyllä ole!

Koko päivän miettinyt oliko ratkaisu oikea.
Luopuminen sattuu joka tapauksessa
ja nostaa kyyneleet silmiin.

Usein juuri päätöksen tehtyä tuntuu sille.. Jos tunne kestää pidempään en tiiä sanoo olisko oikein. Kai odottaisin meneekö ohi

Se on tuttua itsellekin. Ulkoilma ja urheilu auttaa itsellä. Luonnossa kuulee lintujen laulua.
Taakse ei kannata paljoa katsella, et voi samanaikaisesti katsoa eteenpäin.

Ulkoilen paljon luonnossa, elän tätä päivää, menneet ovat talven lumet, kohti tulevaisuutta kirkkain silmin.

Jos tarjoutuisi mahdollisuus tavata häntä kiireettömästi ja kahden kesken pyytäisin hänen näkemystään erääseen mieltäni pitkään askarruttaneeseen asiaan.

Onhan se hyvä, jos huomaa tehneensä jotain tavalla, jonka haluaisi muuttaa. Silloin on jotakin ymmärtänyt.
Itse toivoisin voivani välittää vähemmän, mutta eihän se ole mahdollista.

Miksi ette kysy,tee asioita selvitä, mitä vain eikö sen jälkeen olisi parempi olla? Jos kerran kaihertaa. Mitähän siinä voi menettää mukamas

Kerroin ihastumisestani joten olen niin sanotusti lyönyt kaikki kortit pöytään. Muutan en voi tehdä enää. Mihinkään se ei johtanut, mutta en kadu hetkeäkään, että kerroin. Ei tarvitse jossitella enää.

En tekisi. Olen tyytyväinen tilanteeseen.

Tekisin. Olisi pitänyt mennä etsimään hänet. Soittaa vaikka äidilleen ja etsiä ja kohdata. Tein virheen- oletin asiat eri tavoin kun Olin niin surullisen loppu kaikesta. Menin naimisiin ja nyt kun hänet löysin. Sain kuulla hönen kaivanneen minus silloin. Odottaneen yms. Nyt olen ikävissäni. Ja kädet sidottu.

Koska pitkän ajan kuluessa selvisi hänen todelliset, rankat ja raskaat ajatukset, tunteet ja mielipiteet itsestäni.

Että olisi pitänyt toimia toisin mutta mutta tänne asti ehtineenä tiedän että niin ei ollut, samoin toimisin nytkin.