Austin Metro 1,3 vuosina 1983-1985

todella surkea, mutta halpa.

Mini 80-luvun tyyliin. Paitsi että muut 80-luvun autot olivat paljon parempia.

Lähinnä taltioida hyvin talteen kun kato ollut kova ja tännekkin tuotu lähinnä kourallinen määrä.Muistelisin jotakin jäykkyyttä ajossa ja vaihteisto hässäkkää ja nuo pyörätkin oli liian pienet kun suunnittelu mokaa yritetty korjata?

Juu, oli niinkin hyvä tuote että British Leylandin kivinen taival päättyi siihen.

Tässä faktaa omistajalta mutu-juttujen sijaan:
Metroa valmistettiin eri versioina ja merkkeinä (myös MG, Rover) 18 vuoden ajan, joten ainakin Brittein saarilla oli suosittu.
Suomeen autoa tuotiin 1983 ja -84 ja myynti jäi yhteensä n. 250 autoon. Varustelutasoja oli kymmenen, joista Suomeen tuotiin vain yhtä. Versio oli 1,3 L (kolmanneksi vaatimattomin taso). Uutena hinta oli n. 46000 mk, joten se ei ollut luokassaan halvimmasta päästä, mikä osaltaan selittää huonoa myyntiä brittiautojen huonon maineen ohella.
TM-vertailussa -83 auto oli jaetulla viidennellä tilalla jättäen taakseen mm. Ford Fiestan. Vertailun voitti Fiat Uno, Citroen Visa oli kakkonen.
Omistan yhden alkuperäisistä Suomi-Metroista ja onhan siinä korjattavaa riittänyt. En kuitenkaan usko, että vikoja on sen enempää kuin muissa 35-vuotiaissa autoissa.
Hyvinä puolina voi mainita tilavuuden kokoisekseen ja moottori on yllättävänkin pirteä ja sitkeä (paranneltu Mini Cooperin kone). Ajoasento ei ole paras mahdollinen ja kynnyskotelot ovat korkeat. Sivupeilit ovat kuin moottoripyörästä. Renkaat ovat 12-tuumaiset, joten ihan joka rengasliikkeestä niitä ei saa.
Muuten perusosia löytyy Motonetistä ja tilaamalla Englannista, joitakin pisteosia olen löytänyt myös Saksasta ja Ranskasta.
Suurimman osan Suomen Metroista on vienyt ruoste ja monet ovat joutuneet elinluovuttajiksi Mini-harrastajille.

OLIKO TÄÄ JOTENKI TÄHDEN LENTO

OLIKO TÄHDENLENTO VAI....