Kun täällä on ollut nyt aloituksia esittelyistä, tuli mieleeni, että meidän suku olisi varmasti aivan innoissaan ja tohkeissaan, jos minulla olisi jotain esiteltävää. Vosin kuvitella sen tilanteen, kauhu skenaarion, miten hössöttäisivät ja hölöpöttäisivät miehen hämilleen. Puskaradio kuumana kalkattaisi ja watsupit, sekä facet tukossa käryäisivät, kun minä vanhempi nainen olisin kerrankin kohdannut onnen. kaikki olisivat iloisia ja se näkyisi, sekä kuuluisi. Voin vain kuvitella sen puheensorinan ja innostuksen. Mies raukka!!! Yksi siskoistani heittä hurttia huumoria, halaa kaikkia ja muiskauttaa pusunkin.....hymyilyttää ajatus :D Toinen kyselisi kyselemistään. Kolmas suunnittelisi heti häitä Ja pyörisi ja touhottaisi edes takaisin tarjoilemassa ruokaa ja herkkuja miehelle. veljeni, elossa oleva, tervehtisi ködestä ja sanoisi jotain älyttömän huumori pläjäyksen, niin että poskia kuumottaisi miehellä :D Kestäisiköhän mies tuon kaiken?
Lisää esittelyistä
halaisivatjamuuta
18232
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Näen tuon tilanteen mielessäni, olen semmoinen visuaalinen tyyppi, ja voin eläytyä!
Harmi vaine n ole se mies, vaan nainen jonka oli pakko kommnetoida :D
Joo, ei mitään. Aloitus oli aivan yleisesti, ei kellekkään yksityisesti tai vain miehille osoitettu. Tuista visuaalisuudesta, onko se sinusta samaa, kuin hyvä mielikuvitus tai liittyykö se hyvään hahmottamiskykyyn. Oletko muutoin hyvä,herkkä havannoimaan ympärillä olevia asioita, tapahtumia? tarkkasilmäinen?
Siskoni mies joskus sanoo, kun olemme koolla, että taas se kaakatus alakaa :D))
Ehkä se liittyy sekä mielikuvitukseen että hahmottamiseen. Se ilmenee vallankin, jos luen elävästi kirjoitettua kirjaa, tai tuollaista kirjoitusta kuin aloituksesi. Hassusti se ilmenee esim. jos puhun puhelimessa ihmisen kanssa, jota en ole koskaan tavannut: äänen perusteella "näen" mielessäni hänet. Joskus on tullut ylläreitä, kun olen kuvitellut ihmisen esim. pitkäksi, jolla on pitkä tumma tukka, ja sitten tapaankin elävässä elämässä ko henkilön, ja hän onkin kovin pienikokoinen, vaalea- ja lyhyttukkainen :D
Väittäisin olevani tarkkasilmäinen. Joskus se on jopa riesa ;). Ei vaan se on tosi hyödyllistä, esim. en mene ottamaan nokkiini jonkun kommentista työmaapalaverissa, koska näen, ettei kommentti loppujen lopuksi kohdistunut minuun persoonana, vaan asiaan, jonka työkaveri näkee tällä hetkellä vähän väärässä valossa ja väärästä tulokulmasta, koska ei ole nukkunut tarpeeksi, koska... jne.
Mulla on kokemusta myös kaakatustilanteista, niissä on oma hupinsa :D
Tuo kuulostaa tutulta, että näkee sen, mitä lukee. Jälkeenpäin saa oikein miettiä, että olenko lukenut kirjan vai nähnyt siitä elokuvan :D
Minä myös huomaan näkeväni usein asioita useammassa valossa, enkä ota kovin helposti itseeni. Mutta sen olen oppinut, että oma lähestymistapani on usein provosoiva ja liian äkkinäinen, sekä harkitsematon. saatan tikaista asioita ja antaa helposti väärän kuvan. Silloin toivoisin, että olisi hyvä, jos minulle sanottaisiin suoraan töksäytyksestäni tai kysyttäisiin, mitä tarkoitin, ettei jäisi toiselle turhaan paha maku huonon ulosantini vuoksi.
Kaakattelusta vielä. Silloin, kun siihen uppoaa ja osallistuu itse,en huomaa sitä, mutta joskus sivusta seuranneena huvittaa, on kuin kanalauma :D Kyllä siskojeni miehet ovat täysin oikeassa, kun letkauttelevat tuosta..
Toinen on hössötys. Kysytään sen sata kertaa otatko lisää ja etkö ottaisi lisää ja haluatko tätä ja tuota ja mennään jääkaapille ja auotaan kaappeja ja esitellään vaihtoehtoja ja tarjoillaan toinen melkein hengiltä. Yksi siskoni miehistä sanoo jatkuvasti, että antakaa jo olla, jos toienen ei halua.
Joku näkee varmaan tämäkin ketjun palstakeskustelun sivusta kaakatuksena ;)
Tuo on totta, itse osallisena ja sivusta seuranneena, kanalauma on osuva :D
Itsessäni en tunnista hössötystaipumusta, mutta yksi lähipiirin vanhempi nainen... Aivan kuvailemasi. Omat lapsensa hänelle joskus tokaisevatkin, että "Lopeta se hössötys!"
Tuosta omasta lähestymistavastasi vielä: on kuitenkin hienoa, että tunnistat sen itsessäsi. Silloin sitä voi muuttaa. Jos et ole jo sanonut, niin voithan vaikka sanoa itse siitä niille, joiden kanssa on paljon tekemisissä, jonakin "rauhallisena" hetkenä, siis silloin, kun vastaava tilanne ei ole päällä. Se aina helpottaa muidenkin oloa, jos osaavat ottaa sen tietyllä asenteella, ja ehkä huikata sinulle "Hep!" silloin kun kokevat sen ilmenevän.
Hauska kirjoitella kanssasi, mutta oikeastaan minun pitäisi laittaa piiiiiitkä sähköposti yhdelle henkilölle.... Tää palsta vaan imaisi itseni, kun tulin koneen ääreen.
Ne, joiden kanssa olen paljon tekemisissä sanovat, etten koskaan sano mitään pahaa kellekkään. Mutta joskus huomaan, että asiani tulkitaan väärin niinkuin siinä olisi jokin piruilu tms taustalla, vaikka se ei ole ollenkaan aikomukseni. en sitten tiedä.
Ai, pitkä viesti. Kaivatullesiko? jäähän sinä kirjoittamaan rauhassa viestiä, niin minä lähden käymään kaupassa. En vielä 50 ole täyttänyt, mutta lähestyy, lähestyy...
Ei kaivatulle... Kahdestakin syystä: en kaipaa enää (johan sitä kestikin), ja toisekseen laitoin hänelle kerran sähköpostia, eikä hän vastannut (olen nopea oppimaan). Sähköposti liittyy yhteen koulutusjuttuun.
Järjestäpä kunnon pirskeet sitten, tai saattaahan olla, että sulle järjestetään yllätyskemut :). Kuulostat ainakin ihmiseltä, jolle minä järjestäsiin yllärijuhlat :D
Voi harmi :( Vieläkö sinulla on kuitenkin tunteita häntä kohtaan?Kun minusta tuntuu, etteivät tunteet kovin helposti hälvene. 3 v päästä vasta täytän ja aivan varmasti yrittävät järjestää yllätyskemut. Pitää taktikoida jokin puolustussuunnitelma :D Vai koulutusjuttuja. Saanko kysyä ikääsi? Minullakin ihan ikävä kouluun ja töihin. Olen sairastellut. Jäi koulu kesken.
No ei se enää harmilta tunnu, vaikka joskus tuntuikin :)
Tunteita... no joo, kyllä hänestä pidän edelleen paljon. Ajattelenkin usein. Mutta en enää kaipaa enkä ikävöi, enkä halua hänestä mitään, vaikka olisi ollut mielenkiintoista tutustua paremmin. Nähdään toki vieläkin, mutta en haaveile enää mistään, ja meillä on omat elämämme tahoillamme. Olen oikein tyytyväinen elämääni :).
On sitä minullakin jo jonkin verran ikää, olen 42. Oma alani vaatii jatkuvaa kouluttautumista ja ajan tasalla pysymistä, toisaalta koulutukset antavat aina uutta virtaakin ja tuovat intoa työhön. Tämä koulutus ei kylläkään liity suoranaisesti omaan alaani, mutta on tosi virkistävää, joskin aikaa vievää ja työtä teettävää.
Toivottavasti terveydentilasi kohenee, ja pääset tekemään haluamiasi juttuja :)
niin, ajattelinkin että liittyikö koulutksesi ammattiisi tai oletko aivan uudelleen kouluttautumassa. Nykyään koulusta niin monimuotoista. Sama minulla oli. Työn ohessa kävin koulua, joka liittyi työhöni, jatkokoulutsta siis. Kiitos, oli kiva rupatella ja mukavaa kevttä sinne!
Oho, tulipa paljon kirjoitusvirheitä, huomaa että koulutus jäi kesken :D Niin, piti vielä sanoman, että kuulostaa hyvälle tuo, että olet tyytyväinen elämääsi. Se on kaiken perusta, että pystyy olemaan tyytyväinen olotilanteistakin huolimatta!
Kiitos samoin juttuseurasta ja mukavaa kevään jatkoa! Kirjoitusvirheistä viis, niitä tulee itse kullekin, etenkin minulle jos vauhdilla kirjoitan, ei ne lukemista haittaa eikä luetun ymmärtämistä :)
Tulipa mieleen hetki, jolloin nolasin itseni täysin:D Ihme ja kumma, miten just mulle. Eli olimme erään pojan kanssa pelkästään ihastuneita toisiimme. Olin 18 vee ja hän oli 20 vee. Hän sitten kutsui minua kotiinsa, hän halusi että näen heidän perhettään ja sukulaisia. Me ei siis seurusteltu, mutta oltiin "kovasti" ihastuneita:) Heillä oli perhejuhlat ja siellä oli talo täynnä porukkaa. Oltiin sitten vielä niin fiksuja, että minä tulin heille sen veljen kanssa, jotta kaikki ei ihan heti arvaisi (tunsin tämän veljen jopa paremmin). Niinhän me töräytettiin sen veljen jenkkiraudalle pihaan.... hahahahhahahhah... punottaa vieläkin:)
Oli ilta hämärää eikä ulkona nähnyt edes omaa varjoaan. Oltiin syöty ja juotu kahvit ja minä juttelin hänen isänsä kanssa siinä olohuoneessa, hän oli todellinen herrasmies. Hän sitten esitteli heidän pihapiiriään, joka oli kaunis peltomaisema ja hevosiakin tiluksilla. Siellä oli hevostallin metallinen katto, johon osui sen verran valoa, että se heijastui kauniisti, ja minä innoissani totesin, "että ihana järvimaisema":D vaikka se oli peltoa täynnä:) Koko olohuone räjähti nauramaan ja mun ihastus meni yläkertaan kippurassa nauraen. Ja olin niin nolo. Turvauduin hänen veljeensä ja mentiin ulos portaille, ja hän yritti lohduttaa, mutta samalla itsekin nauroi. Se oli ihan kamala tilanne. Nuorelle tytölle.
Luulin siis sitä peltikaton hohdetta järven hohteeksi:D
Ja tämä ihastus oli minun veljeni kaveripiiriä, ja hän tunsi jo ne vanhemmatkin. Ne oli nauranut vielä jälkeenpäin minun veljelle sitä:( Siitä tuli blondi vitsi mun veljen kaveripiirissä:/ Olin kyllä niin nolo. pikkutyttöä kehdannut kiusata.
Hauskasti kerrottu kertomus :D Herätti monenlaisia mielikuvia. Kyllähän tuo on nuorelle tytölle varmasti ollut nolo tilanne, vaikka muiden mielestä oli piristävää tilannekomiikkaa siinä. No, miten jatko? Tuliko teistä virallisesti seurusteleva pari?
ei tullut. mutta ei se siihen kaatunut. ei vaan tuntunut sellaiselta mitä olisi pitänyt tai halunnut tuntea. kavereina jatkettiin. ja tunnen myös hänen nykyisen vaimonsa. hänkin varmasti muistaa ikuisesti sen jutun, mutta siitä ei puhuta. en tosin ole nähnyt pitkästä aikaa heitä.
Voiko tuota toisaalta itsensä nolaamiseksi edes sanoa? Voin kuvitella itseni vastaavaan tilanteeseen: on ihan varmasti näyttänyt järveltä. Ehkä ne ihmiset nauroivat hyväntahtoista naurua? Toki tuossa iässä sen saattaa kokea kovinkin nolona.
Itse olen tehnyt paljon hullumpiakin juttuja ja erehdyksiä :D
Niin, näin jälkeenpäin hauskakin muisto jäänyt sinulle. Ei todellakaan ollut sivusta ollenkaan noloa, mutta tosiaankin, jos miettii itsensä paikallesi tuon ikäisenä, niin olisihan se nolottanut. Mukavasti kerroit ja kirjoitit niin mukaansa tempaavasti, että olisin voinut lukea enemmänkin...jatko-osia siis...Aikuisena sitä oppii nauramaan sitten itselleenkin, mutta tosiaan tuossa iässä on olut kova paikka kyllä :)