Onko kokemuksia, auttaako parisuhdeterapia? Meillä väkivalta on ollut, jos voisi sanoa, "pienimuitoista". Tarkoitan, että lyöntejä ei ole tullut, mutta kiinnipitämistä on ollut. Näin ollut noin kolmisen vuotta.
Auttaako suhdeterapia? Onko kokemuksia, onko teitä auttanut?
Parisuhdeterapia
terapian tarpeessako?
9
2042
Vastaukset
- Maamiska
Voi auttaakkin jos mies on mukana vapaehtoisesti... väkisin ei tule mitään muutako paskaa silmille... Meillä käyty pari kertaa ja aina oon saanu kuulla kuinka heikko oon ku sellasessa pitää käydä ja kuulemma selvittäis ilman kallon kutistajiaki... Mutta Jos annat toisen riepottaa se voi pahentua... Mua mies löi eka kerran viikko sitte ja 4v ollaan yhes kuljettu... riepottanu ja tukasta repiny on aina... Mieti tarkkaan mitä teet ja mitkä ovat syyt kiinni pitämiseen...
- mies
Mieskö aina syyllinen. Meillä ex vaimoni oli todella väkivaltainen ja käytyään kaksi kolme kertaa perheterapiassa hän totesi, että terapeutti on hullu kun hänelle tuollaisia sanoo, että menisi itse hoitoon. Hän kun ehdotti hänelle pitkää terapiaa. Ei se ole aina mies joka käyttää väkivaltaa.
- maamiska
mies kirjoitti:
Mieskö aina syyllinen. Meillä ex vaimoni oli todella väkivaltainen ja käytyään kaksi kolme kertaa perheterapiassa hän totesi, että terapeutti on hullu kun hänelle tuollaisia sanoo, että menisi itse hoitoon. Hän kun ehdotti hänelle pitkää terapiaa. Ei se ole aina mies joka käyttää väkivaltaa.
Ei aina olekaan kyllähän väkivaltaisia naisiakin on sitä en kiellä... Mutta tosiasia on että terapiasta ei ole hyötyä jos jompikumpi on sitä vastaan!!! Mutta kerroppa miehenä oliko väkivaltaisesta naisesta vaikea päästä irti vai oliko se helpompaa kuin naisilla... Oliko henkistä rääkkiä mukana? olisi kiva kuulla mielipitees asiaan... kiitos
- voi sanoa
maamiska kirjoitti:
Ei aina olekaan kyllähän väkivaltaisia naisiakin on sitä en kiellä... Mutta tosiasia on että terapiasta ei ole hyötyä jos jompikumpi on sitä vastaan!!! Mutta kerroppa miehenä oliko väkivaltaisesta naisesta vaikea päästä irti vai oliko se helpompaa kuin naisilla... Oliko henkistä rääkkiä mukana? olisi kiva kuulla mielipitees asiaan... kiitos
Ei ollut helppoa. Vaikeinta oli se, että väkivalta kohdistui myös lapsiin ja miehenä siihen on vaikea saada mistään apua kun sinua ei aluksi lainkaan noteerattu. Väkivalta ei myöskään loppunut eroon vaan on jatkunut nyt eri muodoissaan kolmatta vuotta, viime aikoina on toki vähän vähentynyt kun ex puolisoni lienee löytänyt onneksi uuden kohteen tunteilleen, onneksi. Sääli toki tuota miestä muutaman vuoden jälkeen jos hän ei muuta tekojaan.
Se on ollut vaikeinta, että vaikka itse yrität mitä tahansa niin toinen ihminenyrittää kiusata ja haitata sinun elämääsi niin paljon kun vai pystyy ja käyttää myös lapsia väkivaltansa välikappaleena. Pitkään jatkuessaan se syö todella paljon voimia.
On myös ikävää kun et uskalla avata oveasi ilman että katsot ovisilmästä kun siellä saattaa olla tuttu raivotar joka hyökkää sisään mukiloimaan raapimaan, potkimaan, kuristamaan tms. sinua ja mielessä on myös aina ne kerrat kun hän tuli veitsi kädessä päälle ilman mitään ennakkovarotusta.
Jotenkin sitä veäytyi kuoreensa ja yritti vaan päivästä toiseen.
Entinen puolisoni oli todella arvaamaton, hän saattoi raivostua ihan ilman ulkoisesti näkyvää syytä eikä koskaan suotunut puhumaan noista asioita saati katumaan, todeten että siitä ei puhuta, että muuten hän raivostuu. Sitten tuli taas hyvittelyvaihe ja oli tarjolla hyvää ruokaa ja uusia valheita ja pian tas räjähti. Se kylmän ja lämpimän vuorottelu oli niitä asioita jotka sai jopa miettimään että tulisiko tästä jotakin sittenkin silloin eron alkuvaiheessa.
Veikkaan, että kokemukset on aika pääpiirtessään samanlaisia riippumatta siitä onko väkivallan tekijä mies vai nainen. Ainakin sillä perusteella mitä olen asiasta lukenut. - Maamiska
voi sanoa kirjoitti:
Ei ollut helppoa. Vaikeinta oli se, että väkivalta kohdistui myös lapsiin ja miehenä siihen on vaikea saada mistään apua kun sinua ei aluksi lainkaan noteerattu. Väkivalta ei myöskään loppunut eroon vaan on jatkunut nyt eri muodoissaan kolmatta vuotta, viime aikoina on toki vähän vähentynyt kun ex puolisoni lienee löytänyt onneksi uuden kohteen tunteilleen, onneksi. Sääli toki tuota miestä muutaman vuoden jälkeen jos hän ei muuta tekojaan.
Se on ollut vaikeinta, että vaikka itse yrität mitä tahansa niin toinen ihminenyrittää kiusata ja haitata sinun elämääsi niin paljon kun vai pystyy ja käyttää myös lapsia väkivaltansa välikappaleena. Pitkään jatkuessaan se syö todella paljon voimia.
On myös ikävää kun et uskalla avata oveasi ilman että katsot ovisilmästä kun siellä saattaa olla tuttu raivotar joka hyökkää sisään mukiloimaan raapimaan, potkimaan, kuristamaan tms. sinua ja mielessä on myös aina ne kerrat kun hän tuli veitsi kädessä päälle ilman mitään ennakkovarotusta.
Jotenkin sitä veäytyi kuoreensa ja yritti vaan päivästä toiseen.
Entinen puolisoni oli todella arvaamaton, hän saattoi raivostua ihan ilman ulkoisesti näkyvää syytä eikä koskaan suotunut puhumaan noista asioita saati katumaan, todeten että siitä ei puhuta, että muuten hän raivostuu. Sitten tuli taas hyvittelyvaihe ja oli tarjolla hyvää ruokaa ja uusia valheita ja pian tas räjähti. Se kylmän ja lämpimän vuorottelu oli niitä asioita jotka sai jopa miettimään että tulisiko tästä jotakin sittenkin silloin eron alkuvaiheessa.
Veikkaan, että kokemukset on aika pääpiirtessään samanlaisia riippumatta siitä onko väkivallan tekijä mies vai nainen. Ainakin sillä perusteella mitä olen asiasta lukenut.Kauheaa mitä kerroit... Oletko pystynyt puolustautumaan mitenkään näissä tilanteissa? Vai onko tullut sellainen olo että itseään ei voi auttaa ettei näytä pahan tekijältä... Mun tempperamentti joskus kuohahtaa ja alan nalkuttaan eikä tarvi kauan nalkuttaa ku jo hermostutaan...
Muistan seurustelun alkuvaiheilta kun olin hieman pihalla elämästä... Silloin mätkin miestäni avokämmenellä poskille kun hän ei suostunut lähtemään kapakasta luokseni vaan oli lähdössä toisen naisen matkaan... Ja sen kuinka parikertaa potkin häntä kun sain paniikki kohtauksen ja hän sattu oleman lähellä... Ja kauan syytin itseäni (ja hän provosoi)että siksi hän riepottaa koska olen itse sen aloittanut... Mutta tajuan että se ei näin ole...
Miehillä ja naisilla (väkivallan tekijänä)näyttää olevan vain yksi ero... Miehet puhuu pyörryksiin ja naiset vaikenee asioista... Mistähän seki johtuu... vähän sekavaa tekstiä tuli olen hieman kipeä... Mutta toivottavasti joku ymmärtää mitä ajan takaa... - paranemista
Maamiska kirjoitti:
Kauheaa mitä kerroit... Oletko pystynyt puolustautumaan mitenkään näissä tilanteissa? Vai onko tullut sellainen olo että itseään ei voi auttaa ettei näytä pahan tekijältä... Mun tempperamentti joskus kuohahtaa ja alan nalkuttaan eikä tarvi kauan nalkuttaa ku jo hermostutaan...
Muistan seurustelun alkuvaiheilta kun olin hieman pihalla elämästä... Silloin mätkin miestäni avokämmenellä poskille kun hän ei suostunut lähtemään kapakasta luokseni vaan oli lähdössä toisen naisen matkaan... Ja sen kuinka parikertaa potkin häntä kun sain paniikki kohtauksen ja hän sattu oleman lähellä... Ja kauan syytin itseäni (ja hän provosoi)että siksi hän riepottaa koska olen itse sen aloittanut... Mutta tajuan että se ei näin ole...
Miehillä ja naisilla (väkivallan tekijänä)näyttää olevan vain yksi ero... Miehet puhuu pyörryksiin ja naiset vaikenee asioista... Mistähän seki johtuu... vähän sekavaa tekstiä tuli olen hieman kipeä... Mutta toivottavasti joku ymmärtää mitä ajan takaa...Olen yrittänyt puolustautua tietty esim. laittamalla kättä eteen kun tuli potuja tai lyöntejä. Veisten ym. kohdalla olen katsonut parhaaksi paeta, kuten monissa muissakin tilanteissa. Entinen puolison kun ei lopettanut raivoamistaan vaikka mitä olisit tehnyt. Itse en ole häneen käynyt kiinni, siksi, että en usko väkivallan ratkaisevan perheessä mitään usein ne tapahtui niin äkkiarvaamatta ja varottamatta etten ehtinyt edes ajatella mitään. Kerrankin tuli ohimoonn niin luja isku, että näin vähän aikaan mustaa ja tähtiä ja monta kertaa tuli iskuja tai potkuja sukuelimiin joka kyllä lamaanutti minut aika täysin. Jotenkin myös kun toinen hyökkää täydellä aggressivisuudellan kimpuun ainakin minä en monissa tilanteissa osannut tehdä mitään kun varmistaa että lapsi oli turvassa ja yrittää suojella itseäni ja yrittää päästä pois tilanteesta. Ne tilanteet oli kamalia sen voin sanoa.
- maamiska
paranemista kirjoitti:
Olen yrittänyt puolustautua tietty esim. laittamalla kättä eteen kun tuli potuja tai lyöntejä. Veisten ym. kohdalla olen katsonut parhaaksi paeta, kuten monissa muissakin tilanteissa. Entinen puolison kun ei lopettanut raivoamistaan vaikka mitä olisit tehnyt. Itse en ole häneen käynyt kiinni, siksi, että en usko väkivallan ratkaisevan perheessä mitään usein ne tapahtui niin äkkiarvaamatta ja varottamatta etten ehtinyt edes ajatella mitään. Kerrankin tuli ohimoonn niin luja isku, että näin vähän aikaan mustaa ja tähtiä ja monta kertaa tuli iskuja tai potkuja sukuelimiin joka kyllä lamaanutti minut aika täysin. Jotenkin myös kun toinen hyökkää täydellä aggressivisuudellan kimpuun ainakin minä en monissa tilanteissa osannut tehdä mitään kun varmistaa että lapsi oli turvassa ja yrittää suojella itseäni ja yrittää päästä pois tilanteesta. Ne tilanteet oli kamalia sen voin sanoa.
Veitsien edessä onkin parempi paeta... Meillä veistä käytettiin lähinnä siihen että mies viilteli itteään näyttääkseen mulle et ei tunne kipua... Kulki peräs ja viilteli... Kävi siin monta kertaa mieles et jos se keksii tuikata... Onneks meillä ei enää aseita oo ollu pitkiin aikoihin...
Tilanteet alkaaki monesti niin nopeaa ettei kerkee ees tajuta mitään... Itseäänhän on pakko suojella kun toinen käy päälle!!! Itellä on kans tapa laittaa kättä eteen...
Onko teillä lapsi joutunut näkemään tätä episodia?
Meillä vanhempi lapsi kärsii jo todella miehen agressiivisuudesta... Toinen ei vielä ymmärrä...
Mutta aika kultaa muistot tai jotain... =) - osaa
maamiska kirjoitti:
Veitsien edessä onkin parempi paeta... Meillä veistä käytettiin lähinnä siihen että mies viilteli itteään näyttääkseen mulle et ei tunne kipua... Kulki peräs ja viilteli... Kävi siin monta kertaa mieles et jos se keksii tuikata... Onneks meillä ei enää aseita oo ollu pitkiin aikoihin...
Tilanteet alkaaki monesti niin nopeaa ettei kerkee ees tajuta mitään... Itseäänhän on pakko suojella kun toinen käy päälle!!! Itellä on kans tapa laittaa kättä eteen...
Onko teillä lapsi joutunut näkemään tätä episodia?
Meillä vanhempi lapsi kärsii jo todella miehen agressiivisuudesta... Toinen ei vielä ymmärrä...
Mutta aika kultaa muistot tai jotain... =)Kokemaasi. Lapsia näissä tilanteissa minua kyllä käy sääliksi.
- Pirkko
Nykykäsityksen mukaan parisuhdeväkivalta ei ole parisuhdeongelma, vaan yksilön ongelma. Valitettavasti pariterapiaa tai perheterapiaa suositellaan edelleenkin hoidoksi tähän ongelmaan, mutta se on usein vahingollista ja haitallista sekä saattaa estää varsinaisen ongelman hoitamista.
Nykykäsityksen mukaan (ks. esim. Perheterapia 2003 teemanumero, Helena Ewaldsin ja Janne Hassisen artikkeli aiheesta) kumpaakin osapuolta tulee ensin hoitaa erikseen. Kun väkivallan käyttäjä (siis sukupuolesta riippumatta) on ottanut täyden vastuun omasta väkivallastaan omassa hoidossaan ja uhri on riittävästi voimaantunut omassa hoidossaan, puolisoita pyydetään allekirjoittamaan sopimus väkivallattomuudesta. Parisuhdeterapiasta on hyötyä vasta sen jälkeen, kun väkivalta on oikeasti loppunut tai tekijä on ymmärtänyt olevansa siitä itse ja yksin vastuussa. Muuten vaarana on se, että pariterapiassa väkivallan uhrista alkaa tulla syyllinen väkivallan käyttöön.
Eikä siinäkään mitään, mutta todennäköisesti väkivalta ei lopu edes sillä, että uhri sanoo olenvansa yksin syyllinen väkivaltaan ja tekee kaikkensa saadakseen väkivallan loppumaan. Väkivalta kun voi alkaa jo sillä perusteella, että uhri on hengittänyt väärällä tavalla.
Valitettavasti meidän terveydenhuolto/sosiaalitoimen hoitoverkosto ei ole vielä täysin omaksunut tätä käsitystä ja asiakkaiden on hyvä ymmärtää itse tämä asia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ikävä sinua
Onkohan sulla ollut sama tunne kuin mulla viimeisten parin päivän aikana, eilen varsinkin. Ollaan oltu ihan lähellä ja k273613- 412459
Otavassa tapahtuu!
Rakennuspalo, yläkerta tulessa. Henkirikosta epäillään. Tiettyä henkilöautoa etsitään, minkä mahdollinen epäilty ottanut362284Tulemmeko hyvin
Toimeen ja juttuun keskenämme? Luulen, että sopisit hyvin siihen ☀️ympäristöön, paljon kaikkea erilaista.♥️mietin tätä s72057Tiedän kuka sinä noista olet
Lucky for you, olen rakastunut sinuun joten en reagoi negatiivisesti. Voit kertoa kavereillesi että kyl vaan, rakkautta431562- 381499
- 1271292
- 131289
Pitkäaikaiset työttömät työllisyystöillä takaisin yhteiskuntaan
Vaikka se vähän maksaakin, niin parempi on valtion teettää hanttihommia, jottei yksilöistä tule yhteiskuntakelvottomia.2651265Kesäseuraa
Kesäseuraa mukavasta ja kauniista naisesta. Viesti tänään mulle muualla asiasta jos kiinnostaa Ne ketä tahansa huoli, t451255