masennus/masentuneisuus johtuu läheisyyden puutteesta
Väitän, että yleensä
väjitän
15359
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
No, ihminen ON laumaeläin joten..
Läheisyyden puute vaikuttaa varmasti masennuksen syntymiseen, syvenemiseen ja tilan pitkittymiseen. Masennus ei kuitenkaan johdu yksin siitä. Olen itse erittäin onnellisesti avioliitossa, ja monenlaista ja -tasoista läheisyyttä on suhteessamme aivan varmasti kylliksi, mutta siitä huolimatta sairastan toistuvaa masennusta, josta parhaillaan on menossa keskivaikea masennuskausi mielialalääkityksineen.
Jos sulla on tieteellisiä todisteita, voit väitellä siitä:)
Totta Mooses ap on oikeassa.
Ap tarkoittaa varmasti, että tämä on yksi tekijä masennukseen. Ehkä kaikki eivät koe yksinäisyyttä tai kärsi kosketuksen puutteesta. Tai ainakaan myönnä kärsivänsä.
Miksi siitä pitäisi väitellä, kun se on totta monien kohdalla.
Kyllä on paljon ihmisiä jotka elävät ilman kosketusta, myös ihmisiä jotka tarvitsevat kosketusta ja läheisyyttä enemmän kuin toiset jotkut oppivat elämään ilman sitä paremmin kuin toiset, jotkut sopeutuvat, jotkut masentuvat, jotkut juovat .
Ymmärretyksi, kuuluksi tulemisen tunne myös kuuluu tuohon. Masennusta niin sisä kuin ulkosyntyistä,eikä aiheuttajaksi voi yksin osoittaa läheisyyden puutetta.
Varmasti. Mutta myös toisil on suurempi taipumus sairastuu masennukseen, ku toisilla.
Ajatukset vaikuttaa tietty paljon.
Jos itsetunto heikko, minäkuva vääristynyt ja näkee kaikest vaa sen synkemmän puolen ni siinä on jo ainekset kasassa.
Ihminen ite pystyy silti tiettyyn rajaan asti vaikuttaa ajatuksiinsa ja säätelee mieltään. Mut rajan yli ku mennään, ni harva enää pystyy siihen omin voimin.
Näinkin.
Mut tosiaan tosta läheisyydentarpeesta. Kyl itekin kaipaa sitä että vois vaikka nukkua toisen vieressä välillä, kaipaa kosketusta tottakai ja luo se tietynlaisen turvallisuudentunteenkin silloin ku on jonkun kainalo, johon käpertyä. Ja kun kauan joutuu olee ilman sitä, ni tietty se vaikuttaa mielialaankin. Se on ihan selvä.
Väitän että epävarmuudesta
Näinkin..
No itse olen kokenut masennusta ainoastaan kun jätin kaikki, siis kaikki, päihteet vuosia sitten taakseni. Ja niihin lukeutui paljon paljon enemmän kuin brenu ja röökannut en ole koskaan eli funatkaa siitä. Alas tulin rytinällä, valtavalla rytinällä! Silloin pari käyntiä psykiatrilla ja parissa kuukaudessa normaaliksi, tästä vuosikymmen.
Mua tosin auttanut aina muuten urheilullinen elämäntapa.
Masennus ei johdu yksistään mistään elämän osa-alueesta kun ihminen on kokonaisuus ja kunhan kokonaiskuorma pysyy siedettävissä rajoissa, pysyy mielenlaatukin ainakin tasaisempana jollei vallan tasaisen normaalina.
Liiallisesta kiltteydestä ja tukahdetuista tunteista johtuu myös.
Monilla masennukeen taipuvilla on vaikeuksia ilmaista vihaansa.
Minulla käy hassu juttu usein. Jos mua pahoin loukataan, niin ensin nielen pitkän aikaa loukkauksia sisääni ja sitten se ryöpsähtää ulos vihanpurkauksena. Jos vastapuoli ei käsittelekään asiaa kanssani vaan se jää avoimeksi ja ehkä minua vielä loukattu lisää alan nieleen mielipahaa sisääni ja hiljalleen viha muuttuukin itkuksi ja mieliala kääntyy masennukseen ja lopulta diagnosoidaan jo depressio..
Se on tukahdutettua vihaa ja mielipahaa, menetyksiä ja itkemättömiä suruja, Uupumusta ja liian suuria vaatimuksia/odotuksia joita kasaantuu masentuneen mielestä hänelle liikaa hänen omien sietorajojen yli. Masentunut vain romahtaa niiden mielipahojen, loukkauksien, odotusten ja vaatimuksien taakan alle.
Kun liika on liikaa kehittyy masennus. Mulla on taipumus masennukseen ja osaan sairastuttaa itseni siihen jopa tahallaan. En tee niin koska se on helvetillinen sairaus, mutta osaisin.
Herkkyys ptää olla mutta mun reseptilla jopa "terve" saisi aika kurjan olon itselleen muutamassa viikossa.
Kaikki lähtee vaikka siitä että alat valvoon yöt ja nukkuun päivät, alat syömään epäsäännöllisesti ja aivan liian vähän. Ihminen tarvitsee unta ja ravntoa jotta mieliala pysyisi tasaisena ja hyvänä. Verensokereiden heittely ja univaje tekee tepposia mielialalle.
Noh, seuraava askel on sitten se että jättäydyt kotiin. Työttömäksi jääneillä (perheettömillä) on usein jonkin asteista mielialan mataluutta. Yksin kaiket päivät kotona muiden ollessa töissä vain omia ajatuksia ja huolia pyöritellen viikosta toiseen ja kuukaudesta toiseen yhdessä huonon nukkumisen ja syömisen saa mielialaa lisää laskemaan.
Erakoidu. Älä enää tapaa ystäviäsi ja vietä kaikki päivät vain yksin omassa kodissa. Älä mene edes ulkoileen. Jätä liikuntakin pois. Älä pidä mitään rutiineja enää päivissäsi. Muista murehtia vain huoliasi kaikki päivät. Vello niissä tahallaan. Ruoki nega ajatuksia.
Hörppi siihen vähän vielä alkoholia. Jatka tätä elämän tyyliä muutamia kuukausia-
No siinä jo paketti millä olo varmasti heikkenee terveilläkin.
Sitten menee jo vaativammaksi: Ala syömään SSRI lääkkeitä.
No siinä tulikin se viimeinen niitti. Varmasti pää jo erittäin masentunut ja ahdistunut. Onnea sinä olet kehittänyt itsellesi tahallisesti Kliinisen Depression!
Onnistuit!
Nyt sinulla on terveystodisus jossa pitkäaikais diagnoosi jolla hyvässä lykyssä irtoaa kuukausien tai jopa vuosien sairausloma