En tiedä onko hän täällä, onko hän täällä edes käynyt. Mutta oli tai ei, kirjoitan hänelle kuitenkin. Täällä on paljon provoja ja täällä on paljon myös trolleja, joten aika vaikea uskoa mihinkään täällä. Mutta, jos hän sattuu lukemaan tämän ja on kuulolla ja tunnistaa itsensä niin hyvä on ja viesti voi mennä jopa perille tai sitten ei.
Olen miettinyt itseäni ja elämääni. Olen miettinyt sinua. Pohtinut ja taas tuskastunut. En usko enkä edes halua enää meitä (jos vaikka se olisi edes mahdollista). Tunteita, aitoja tunteita on ollut ja on paljon, ehkä kuitenkin hiipuneena jo. Olen kyllästynyt tähän kaikkeen. Aikaa on mennyt ja voimia ja energiaa sitäkin enemmän. Olen aika loppu tämän aisan kanssa. Ehkä myös ljo melkein loppuun käsitellyt asioita. Tämä rankkuus ei johdu sinusta. Tämä tunne ja ihastuminen on ollut minulle niin kokonaisvaltainen prosessi sisäiseen itseeni ja elämääni, siksi niin raskas.
Toki olisi ehkä ollut reilua tulla puhumaan ihan suoraan kasvotusten, ei olisi tarvinnut venyä ja vanua verhon takaa. Itse yritin kuitenkaan siinä onnistumatta. On ollut raskasta aina vain toivoa ja toivoa, miettiä ja pohtia ilman minkäänlaista todellisuus pohjaa. Ei jaksa enää vilkuilla ympärille ja "pelätä" näenkö sinua vai enkö. Säikkyä ja hermostuttaa omaa sydäntään ja aivojaan.
Tämä sinänsä on nyt helppo tie hyväksyä ja oikeudenmukainen ratkaisu. Sinulla on varmasti hyvä ja kaunis tyttöystävä. Rakenna elämääsi hänen kanssaan. Minä olen myöskin varattuna toki eri tavalla, mutta kuitenkin. En halua kuluttaa enää hetkeäkään energiaani ja kaunista kevättä tähän jo ongelmaan muodostuneeseen suhteeseen. Joku kysyi palstalla tässä yksi päivä: "Oletko masentunut?" Toki ymmärrän, että se ei ollut minulle, mutta vastaan "hänelle", että jos olet nähnyt minua. Olet aistinut aivan oikein. En ole masentunut, mutta olen ollut alavireinen kaiken tämän takia. Ja nyt todella haluan sanoa stop tälle kaikelle ja jatkaa oikeasti elämää kevättä ja kesää kohden. En vain jaksa enää.
Toivon, jos näet minua jossain, että ohitat minut suvereenisti ilman mitään kommervenkkeja, älä tule juttelemaan. Toki jos nyt ihan kasvotusten kohtaamme kadulla niin kaikin mokomin moikataan. Kuuluuhan se jo hyviin käytöstapoihin, mutta muuta en halua. En ole valmis sinulle ystäväksi.
Pitkälle miehelle, jonka etunimi alkaa N:llä ja päättyy s:ään. Helsinki. Toki täällä palstalla käyn lukemassa hyviä juttuja, koska niitäkin täällä on, mutta en halua enää antaa yhtään ajatusta sinulle tai toiveita itselleni enkä sinullekaan. Hyvää yötä.
Olen miettinyt itseäni ja elämääni. Olen miettinyt sinua. Pohtinut ja taas tuskastunut. En usko enkä edes halua enää meitä (jos vaikka se olisi edes mahdollista). Tunteita, aitoja tunteita on ollut ja on paljon, ehkä kuitenkin hiipuneena jo. Olen kyllästynyt tähän kaikkeen. Aikaa on mennyt ja voimia ja energiaa sitäkin enemmän. Olen aika loppu tämän aisan kanssa. Ehkä myös ljo melkein loppuun käsitellyt asioita. Tämä rankkuus ei johdu sinusta. Tämä tunne ja ihastuminen on ollut minulle niin kokonaisvaltainen prosessi sisäiseen itseeni ja elämääni, siksi niin raskas.
Toki olisi ehkä ollut reilua tulla puhumaan ihan suoraan kasvotusten, ei olisi tarvinnut venyä ja vanua verhon takaa. Itse yritin kuitenkaan siinä onnistumatta. On ollut raskasta aina vain toivoa ja toivoa, miettiä ja pohtia ilman minkäänlaista todellisuus pohjaa. Ei jaksa enää vilkuilla ympärille ja "pelätä" näenkö sinua vai enkö. Säikkyä ja hermostuttaa omaa sydäntään ja aivojaan.
Tämä sinänsä on nyt helppo tie hyväksyä ja oikeudenmukainen ratkaisu. Sinulla on varmasti hyvä ja kaunis tyttöystävä. Rakenna elämääsi hänen kanssaan. Minä olen myöskin varattuna toki eri tavalla, mutta kuitenkin. En halua kuluttaa enää hetkeäkään energiaani ja kaunista kevättä tähän jo ongelmaan muodostuneeseen suhteeseen. Joku kysyi palstalla tässä yksi päivä: "Oletko masentunut?" Toki ymmärrän, että se ei ollut minulle, mutta vastaan "hänelle", että jos olet nähnyt minua. Olet aistinut aivan oikein. En ole masentunut, mutta olen ollut alavireinen kaiken tämän takia. Ja nyt todella haluan sanoa stop tälle kaikelle ja jatkaa oikeasti elämää kevättä ja kesää kohden. En vain jaksa enää.
Toivon, jos näet minua jossain, että ohitat minut suvereenisti ilman mitään kommervenkkeja, älä tule juttelemaan. Toki jos nyt ihan kasvotusten kohtaamme kadulla niin kaikin mokomin moikataan. Kuuluuhan se jo hyviin käytöstapoihin, mutta muuta en halua. En ole valmis sinulle ystäväksi.
Pitkälle miehelle, jonka etunimi alkaa N:llä ja päättyy s:ään. Helsinki. Toki täällä palstalla käyn lukemassa hyviä juttuja, koska niitäkin täällä on, mutta en halua enää antaa yhtään ajatusta sinulle tai toiveita itselleni enkä sinullekaan. Hyvää yötä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
okei,pidän mielessä jos kohtaamme.
Aika hyvä provo näin iltaan, että hyvää yötä vaan kaikki
Ainakin se oli osoitettu jollekin jonka nimi alkaa N ja loppuus S.
Ap taisi kirjoittaa tuon viestin enemmänkin itselleen. Usein asiat kirjoittamalla ymmärtää ne itsekin paremmin.
Muutoin hän varmaankin olisi lähettänyt tämän suoraan kyseiselle henkilölle. Tsemppiä!
Kevätaurinko antaa toivoa uudesta, paremmasta, onnellisemmasta elämästä!
Ääliöprovoon yhtä ääliömäinen vastaus. Miksi lähetellä tuollaisia aloituksia tänne anonyymeille. Taisi olla äää nainen ja viesti öööö miehelle.
;) Ja joku ääliö siihen sitten vielä kommentoikin!
Hei, haloo, älä ota elämää liian vakavasti! Äläkä ainakaan näitä kirjoituksia! ;)
Katkeraa tilitystä jätetyltä naiselta, joka ei ole päässyt vielä yhtään yli. Kateus, katkeruus, surullisuus, pettymys.
Yritä jaksaa, jos Niklas on ihan kamala ollut, saat vielä rauhan hänestä. Hyvää kevättä.
Katkeraa tilitys tämä ei ole. Tämä on tunteiden purkua ja ajatusten asettelua paikoilleen. Ei kukaan ole jättänyt minua. Ei ole otettu eikä jätetty, joten ei kannata huolestua puolestani. Minä pärjään kyllä. Surullinen olen, mutta en hänelle vaan juuri nyt vain tunnen niin. Kateudesta en onneksi edes ymmärrä mitään. Pettynyt ehkä vähän, mutta itseeni tai ehkä joihinkin valintoihini, mutta en häneen. Jyrkimmän huipun olen ohittanut jo tovi sitten. Uskon ihmisiin, uskon elämään ja se kantaa aina, kun muistaa, että on jo paljon annettu ehkä jopa liikaakin jo hapuilin.
Ei kaikki ihmiset ole kateellisia ja katkeria. Kun osaa purkaa tunteitaan oikein, ei ole vaaraakaan tulla katkeraksi solvaajaksi. Toivon hänelle parasta, mitä hän vaan keksiikään. Osaan onneksi myös nauraa asioille ja myös itselleni:) Pyllerö lyllertää aina :D Se jos mikä on varmaa...