Jos edes näenkin niin tulee ensimmäiseksi mieleen valehtelu. Valehtelua jopa itselleen vaikka luulee ja tuntee ihan toista muttei vaan myönnä. Turhaan pinnistelee ja kovasti vakuuttelee omassa mielessään kun tietää ettei se oikeasti ole totta. Ei ne ole mitään oikeita tunteita vaan sillä tunteella jota yrittää kovasti tuntea on oikeasti tarkoitus saada jotakin korvaavaa. Eiköhän kannattaisi lopettaa se itselleen valehtelu ja huijaaminen,myöntää tosi asia ja keksi jotakin korvaavaa,paitsi eihän se minulta ole mitenkään pois kun ajattelin vaan parasta ja sitä että minä en ryhdy sellaiseen ikimaailmassa uhratakseni omaa elämääni.
Ihan miten vain...
LaitaItsesiKuntoon
24597
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Sinun pitää rakentaa ystävä elämäsi , voin olla vain tukenasi, välittävä ja sylkykuppisi kunhan et sylje minua syyttä.
Vaan onneksi meistä jokainen vastaa vain itsestään loppupelissä. Jos sä tuomitset toisen ni muista sinutkin voidaan tuomita. Ja kierre vaan jatkuu eikä mikään muutu paremmaksi. Miksi ihmeessä mä haluaisin sun synneistä vastata kun mulla on omatkin tunnustettava Jumalalle. Siitä se lähtee parempaan.
Mihin perustuvat väitteesi? Oletko aivan varma hänen tunteidensa tilasta? suuttuisin, jos joku aliarvioisi noin tunteitani ja kykyäni arvioida, milloin kyseessä on korvaava hoito tai aidot tunteet. Sitäpaitsi häntä ei voi syyttää valehtelusta, jos pitää itse tunteitaan aitona. Miten sä nyt noin menit tuomitsee toisen? Pettymystäkö siitä, jos hänen tunteensa eivät olisikaan aitoja ta, että käyttää sinua korvikkeena. Et voi varmasti tietää asian oikeaa laitaa! Mutta ymmärrän tunteesi.
En edes tiedä ketä tarkoitat, mutta oletko varma, että hän edes voi hoitaa itseään kuntoon? Mitä hän on valehdellut? Miksi syytät häntä?
Näin tämä vaan on kunnes toisin todistetaan eli ei koskaan. On sellaisia ihmistyyppejä jotka puhuvat mutta ajattelevat ihan muuta ja eivät tarkoita sitä mitä puhuvat ja sitten on niitäkin jotka sotkeutuvat jo itsessään siihen etteivät enää tiedä mitä edes tunteekaan ja mikä olikaan tarkoitus. Maailmassa on riittävästi valehtelua ja lisää en kaipaa enkä myöskään luota vaikka mitä puhuisi ja vakuutelisi.
Miksi et luota juuri häneen?
Sun ei tarvitse vastata muista kuin itsestäsi ja luottaa vain Jumalaan ja itseesi.
Rehelliset valehtelijat,menkää itseenne.
psyykkaaja oljenkorressa viimeisessään roikkuva harhansa suossa
hieman katkeralta menolta. Kannattaisi varmaan sen verran kasvattaa selkärankaa että pystyisit selvittämään asiat kumppanisi kanssa, etkä täällä tiuskisi kuin pikkulapsi. Mutta taidatkin olla meitä muita paljon parempi ihminen, ja ajatuksiakin osaat jopa lukea.
Tunnet varmaan itsesi kovinkin fiksuksi kun kuvittelet osaavasi lukea toisten ajatuksia..
Lähinnä säälittävää touhua tuollainen.
Hankkisit oikeesti sen ELÄMÄN niin ei tarvitsisi kytätä toisten tekemisiä.
Ja miten liittyy ikävään..?
Valehtelusta,niin kovat kokemukset,eet olen katkeroitunut ja todella pettynyt siihen,et miks yritetään syöttää epä totuutta,kun ei mee läpi????????
katos... uusmarilyn...
Et tunnistaisi totuutta vaikka se purisi sua perseeseen!!!!!!!!!
Mitenkähän tottapuhuen asia olisi.Jos et huomaa mikä on totta ja kuka valehtelee?
mä vaan kysyn,kuka uskoo ja kuka ei????????
Kysy mieluummin, kellä on kivaa ja kellä ei!!!!!!!!! :)
Hieno homma jos on kivaa.Mulla ei.
Niinpä. Ja kenenhän syy se mahtaa olla. Annas ku arvaan. kaikkien muiden paitsi sun?????????
Takiainen .
Aloittajaa tuntematta jäin ihmettelemään miten luuletkaan tuntevasi toisen puolesta hänen tunteensa, ja sen mikä on oikein tai aitoa, ja mikä väärin ja valheellista. Uskomatonta MuTua, salli mun sanoa. Vähän kuin sanoisi että toinen valehteli koko ajan jos eilen teki mieli tomaattia ja tänään kurkkua - ettei voi olla samaan aikaan molempia mieliä.
Puhut itsestäsi.
Me ei olla tietääkseni nähty pitkään aikaan tietääkseni, mutta kirjoitan kun osuu itseenikin.
Olet oikeassa. Olen ollut niin pitkään siinä tilanteessa, etten ole voinut kuunnella ja tehdä sitä, mitä oikeasti tunnen ja haluan, että olen ajautunut valheessa elämiseen. Sille on todella hyvät perusteet, mutta ei silti oikeutusta. Valehtelen joka päivä todella isoista asioista kuten siitä, että rakastan puolisoani, vaikka kaikesta päätellen näin ei ole. Hänkin valehtelee minulle. Täysin hullu tilanne.
En tahdo sotkea sinua tähän mitenkään. Olet rehellinen ihminen. Ansaitset ihmisen, johon voit luottaa. Toisaalta ansaitset myös ihmisen, joka rakastaa sinua... Minä tuota...
Olen pahoillani tästä kaikesta. Valehtelisin jos sanoisin, että on aivan sama mitä ajattelet ja uskotko minua, kun sanon seuraavan asian: sinussa näin mahdollisuuden tuntea rehellisesti, mitä tunnen ja tahtoisin tutustua sinuun. Olisi varmaan helpottavaa sanoa toiselle, mitä oikeasti tuntee ja haluaa. Pelon ja epävarmuuden. Siitä haaveilen. Olisikohan minulla enää koskaan mahdollisuutta tähän.
En voi sanoa, että unohda minut, koska en halua näin tapahtuvan. Tuomitse vain minut tästä. Silti rakastan. En tahtoisi valehdella nyt ja silti tuntuu, että sekin olisi rakkautta sinua kohtaan, epäitsekästä rakkautta, mutta kun minä tahtoisin nähdä sinut ja jutella. Minä tahtoisin pois tästä tilanteesta, joka on tosi epäaito ja väärin kaikkia kohtaan.
En voi hyvin.
Inhimillistä minusta.
Ap:tä kohtaan ei mitään tunteita.